Miksi 75 prosentin työllisyysaste on huono politiikkatavoite? Osa 2: ongelmia tavoitteenasettelussa

Blogi 07.01. 09:25 Lainà Patrizio
SAK:n ekonomisti Patrizio Lainà

Kuten blogikirjoitukseni edellisessä osassa kirjoitin, monet ovat vaatineet työllisyysastetavoitteen nostamista 75 prosenttiin. Argumentoin, että vaikka työllisyys on myös SAK:lle tärkeää, politiikkaa ei kannata sitoa tietyn prosenttiluvun tavoitteluun: virallinen työllisyysaste ei mittaa työn määrää ja sen ikähaitari on vanhentunut. Tästä johtuen virallinen työllisyysaste ei huomioi esimerkiksi ikääntyneiden tekemää työtä ja rankaisee nuorten opiskelusta.

Tässä jälkimmäisessä osassa käsittelen työllisyyttä muun yhteiskuntapolitiikan välineenä ja vertailen kahta lähestymistapaa työllisyyden kohentamiseksi. Tiivistetysti totean, että työllisyysasteella on vain välillinen ja epäselvä vaikutus julkiseen talouteen. Työllisyyden kohentamiseksi kestävästi puolestaan vaaditaan satsaamista ihmisiin ja osaamiseen, ei matalapalkkatyön lisäämistä tai leikkauksia työttömyysturvaan.

Verotus on tehokas keino vahvistaa julkista taloutta

Korkeaa työllisyysastetta on pääasiassa perusteltu pyrkimyksellä vahvistaa julkista taloutta. Työllisyysasteella on kuitenkin vain epäsuora vaikutus julkiseen talouteen.

Vaikka historiallisesti työllisyysaste ja julkisyhteisöjen budjettijäämä ovat usein liikkuneet samaan suuntaan, ei niillä ole mitään kovin vahvaa yhteyttä. Esimerkiksi 2000-luvun alkuvuosina työllisyysaste oli 68 prosentin tuntumassa, mutta siitä huolimatta budjetti oli selvästi ylijäämäinen. Tämän jälkeen työllisyysaste on noussut, mutta julkisyhteisöjen budjetti on painunut globaalin finanssikriisin ja eurokriisin mainingeissa selvästi pakkaselle.

Julkisyhteisöjen budjettijäämä ja työllisyysaste

Lähde: Tilastokeskus

Toinen tapa hahmottaa yhteyttä on ajatuskoe. Olisiko julkisen talouden kannalta parempi, jos työllisyysaste olisi 10 prosenttia korkeampi mutta ihmiset tekisivät vain puolet nykyisistä työtunneistaan? Progressiivisen verotuksen ansiosta julkiseen talouteen vaikuttaa selvästi enemmän kokoaikainen työ, sillä osa-aikatyöstä kertyy verrattain vähän verotuloja. Yllä olevan tarkastelun perusteella julkisen talouden tavoitteiden ilmaiseminen työllisyysasteen kautta ei vaikuta kovin hedelmälliseltä.

Jos julkinen talous on huolenaiheena, kannattaisi pikemmin keskittyä siihen eikä vain yhteen välilliseen keinoon kohentaa sitä. Esimerkiksi verotus vahvistaa julkista taloutta tehokkaasti, eikä sillä ole juurikaan havaittu olevan vaikutusta työllisyyteen. SAK:n verotavoitteet julkaistaan lähiviikkoina.

Matalapalkkatyö tai työttömyysturvan leikkaaminen eivät ole ratkaisuja

Työllisyyden kohentamiseksi matalapalkkatyön vastaanottamisesta on yritetty tehdä houkuttelevampaa esimerkiksi leikkaamalla työttömyysturvan kestoa kuin myös sen tasoa. Toiset ovat jopa väläytelleet maahanmuuttajille työehtosopimuksia alempia palkkoja.

Näiden ehdotusten esittäjiltä unohtuu usein hyvinvointi yhteiskuntapolitiikan päämääränä. Palkkojen polkeminen ja työttömyysturvan leikkaukset heikentävät monien ihmisten toimeentuloa. Etenkin epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien köyhyysriski on EU:ssa jo lisääntynyt 1).

Vastentahtoiset pätkätyöt ja nollatuntisopimukset ovat myös omiaan lisäämään ihmisten kokemaa epävarmuutta eivätkä ainakaan paranna hyvinvointia. Esimerkiksi SAK:n jäsentutkimuksessa pysyvää työpaikkaa pidetään kaikista tärkeimpänä työssä.

Pidemmällä aikavälillä elintason kasvu syntyy tuottavuuden kehityksestä. Matalapalkkatyön suosiminen voi heikentää tulevaa tuottavuuskehitystä, kun yrityksillä on vähemmän intressejä investoida ja satsata teknologian hyödyntämiseen.

Osaamiseen ja ihmisiin panostaminen kestävää työllisyyspolitiikkaa

SAK haluaa lisää tuottavaa ja laadukasta työtä, josta maksetaan kunnollinen korvaus työntekijöille. Matalapalkkatyön lisääminen tai työttömyysturvan leikkaukset eivät ole kestäviä ratkaisuja työllisyyden parantamiseksi, vaan siihen tarvitaan satsauksia osaamiseen ja ihmisiin.

Oppivelvollisuuden pidentäminen ja ammatilliseen koulutukseen panostaminen parantavat osaamista ja siten työllistymisen edellytyksiä. Pelkän perusasteen koulutuksen varassa olevien työllisyys on selvästi muita matalammalla tasolla. Myös tutkimus- ja innovaatiotoimintaan panostaminen on tärkeää tuottavuuskehityksen vahvistamiseksi.

Työikäisten osaamisesta täytyy myös huolehtia – riippumatta siitä, onko henkilö töissä vai työtön. Esimerkiksi perustaitotakuu korjaisi 600 000:n Suomessa asuvan puutteita luku-, numero- ja digitaidoissa. Muutosturvan parantaminen ja työttömien palveluihin panostaminen puolestaan voivat nopeuttaa työllistymistä työpaikan lähdettyä alta.

Perhevapaiden uudistaminen puolestaan mahdollistaa lapsiarjen ja työn yhteensovittamisen selvästi nykyistä joustavammin. Se myös edistää sukupuolten tasa-arvoa kannustamalla perhevapaiden tasaisempaan jakamiseen vanhempien välillä.

Näiden toimenpiteiden lisäksi on useita muita keinoja parantaa työllisyyttä kestävästi. Tutustu SAK:n keinoihin työllisyyden kohentamiseksi.

***

1) Financial Times 27.12.2018, Valentina Romei: “The rise of poverty among EU workers since the financial crisis — in charts” (artikkeli maksumuurin takana)