Sopimukset

SAK:n harjoittama sopimuspolitiikka perustuu jäsenten ja heidän perheittensä tarpeisiin. Sopimuksia on monenlaisia ja monentasoisia, mutta kaikissa SAK:laisen ay-liikkeen tavoitteena on turvata työntekijöiden oikeudet ja parantaa heidän olojaan.

Eri tasoisia sopimuksia

  1. Työntekijä ja työnantaja tekevät keskenään työsopimuksen.
  2. Työpaikoilla työntekijöiden edustajat ja työnantaja voivat solmia paikallisia sopimuksia.
  3. Ammattiliitot ja työnantajaliitot neuvottelevat työ- ja virkaehtosopimuksia.
  4. Palkansaajien ja työnantajien keskusjärjestöt tekevät keskitettyjä sopimuksia, joihin maan hallitus voi osallistua.
  5. EU-tason sopimuksia neuvottelevat työnantajien ja työntekijöiden EU-kattojärjestöt.
  6. Kansainvälisissä sopimuksissa työjärjestö ILOlla on tärkeä rooli.

Paikalliset sopimukset

Työ- ja virkaehtosopimukset sekä lait antavat mahdollisuuksia sopia työpaikan asioista paikallisesti.

Työpaikoilla voidaan sopia mm.

  • työajoista
  • työn vaativuuden luokituksesta
  • tulokseen perustuvasta palkkauksesta
  • osasta palkankorotusta
  • henkilöstön asemasta, toimenkuvista ja koulutuksesta.

Paikallisissa neuvotteluissa luottamusmies, luottamusvaltuutettu, yhdyshenkilö tai yhteyshenkilö neuvottelee työnantajan edustajan kanssa avoinna olevista eduista tai työehtosopimuksen soveltamisesta. Työ- ja virkaehtosopimukset määrittelevät, missä rajoissa paikallisia sopimuksia voi tehdä.

Työ- ja virkaehtosopimus

Työehtosopimus syntyy, kun työnantajaliitto ja ammattiliitto pääsevät sopimukseen alan työehdoista. Julkisella sektorilla – valtiolla ja kunnissa – työskentelee virkasuhteisia, joiden palkoista ja muista palvelussuhteen ehdoista sovitaan virkaehtosopimuksin.

Työehtosopimus ja virkaehtosopimus voivat pohjautua keskusjärjestöjen neuvottelemaan keskitettyyn sopimukseen. Sopimukset solmitaan määräajaksi, yleensä vuodeksi, tai kahdeksi. Työehtosopimusten kattavuus on Suomessa hyvä, sillä palkansaajista noin 90 prosenttia on työehtosopimusten piirissä.

Normaalisitova työehtosopimus

Työ- ja virkaehtosopimus sitoo sopimuksen solmineita palkansaaja- ja työnantajaliittoja sekä niiden jäseniä. Tällaista sitovuutta kutsutaan normaalisitovuudeksi, ja se perustuu työehtosopimuslakiin.

Työehtosopimus velvoittaa järjestöjä valvomaan ja työnantajia ja työntekijöitä noudattamaan sopimuksia. Palkansaajajärjestö sitoutuu jäsentensä puolesta takaamaan alalle työrauhan. Sopimuskauden aikana ei saa järjestää sopimukseen tai sen osiin kohdistuvia lakkoja. Työnantajaliitto sitoutuu jäsentensä puolesta valvomaan, että sopimusta noudatetaan sen jäsenyrityksissä.

Yleissitova työehtosopimus

Työehtosopimus voi olla normaalisitovuuden lisäksi yleissitova. Tällöin myös työnantajaliittoon kuulumattomien työnantajien on noudatettava sopimusta työntekijöihinsä. Yleissitova työehtosopimus on valtakunnallinen, asianomaisella alalla edustavana pidetty työehtosopimus. Työehtosopimuksen yleissitovuutta arvioitaessa otetaan huomioon alan työehtosopimustoiminnan vakiintuneisuus sekä alan työntekijöiden ja työnantajien järjestäytymisaste. Päätöksen työehtosopimuksen yleissitovuudesta tekee erityinen vahvistamislautakunta.

Työehtosopimus on minimi

Työ- tai virkaehtosopimuksessa sovitut palkka- ja muut edut ovat vähimmäisehtoja, joita sopimukseen sidottujen on noudatettava. Niitä ei saa alittaa, ellei työ- tai virkaehtosopimus tätä salli esimerkiksi paikallisella sopimisella. Työpaikoilla voidaan sopia aina työehtosopimusta paremmista eduista sekä työ- ja virkaehtosopimuksissa sallituista poikkeuksista.

Työehtosopimus asettaa rajat työsopimukselle

Työehtosopimuksen solmivat työnantajaliitto ja ammattiliitto ja sillä sovitaan alan vähimmäisehdot, kuten vähimmäispalkat. Työsopimuksen solmivat työnantaja ja työntekijä keskenään. Työsopimus ei saa sisältää huonompia työehtoja kuin kyseisen alan työehtosopimuksessa on sovittu.

Mistä työehtosopimuksen löytää?

Oman alasi työehtosopimus löytyy

Keskusjärjestösopimukset

Keskusjärjestösopimukset ovat kahden tai useamman palkansaaja- ja työnantajakeskusjärjestön välisiä sopimuksia jostain työmarkkinoiden osa-alueesta. Keskusjärjestösopimuksia on solmittu esimerkiksi irtisanomissuojasta ja työsuojelusta.

Yksityisiä työnantajia edustava Elinkeinoelämän keskusliitto EK ilmoitti yksipuolisesti helmikuussa 2017 irtisanovansa keskusjärjestösopimukset. EK:n jäsenliitot ovat sitoutuneet noudattamaan sopimuksia työehtosopimuskauden loppuun asti. SAK edellyttää, että irtisanotut keskusjärjestösopimuskirjaukset kirjataan työehtosopimuksiin hyvissä ajoin ennen alakohtaisten työehtoneuvottelujen aloittamista.

Keskusjärjestösopimukset löytyvät Valtion säädöstietopankki FINLEXistä.

Keskitetty tulosopimus

Neuvottelut keskitetystä tulosopimuksesta käynnistyvät, kun työmarkkinoiden keskusjärjestöt ryhtyvät neuvottelemaan tulevan sopimuksen sisällöstä. Palkansaajien ja työnantajien etujärjestöt esittävät neuvottelujen aluksi omat tavoitteensa. Myös maan hallitus voi esittää omia toiveitaan ja lupauksiaan tuloratkaisun aikaan saamiseksi.

Tuloneuvottelut käydään ennen kuin voimassa olevat työehtosopimukset päättyvät. Näin yritetään taata työrauhan säilyminen ja välttyä työtaisteluilta.

Työehtosopimusosapuolten – ammattiliittojen ja työnantajaliittojen – neuvottelut alkavat, kun työmarkkinoiden keskusjärjestöt ja maan hallitus ovat päässeet sopuun työmarkkinoita koskevasta ratkaisusta. Liittojen neuvotteluissa sovelletaan keskusjärjestöjen neuvottelemaa sopimusta kullekin alalle. Keskitetty sopimus voi rajata tiukasti palkankorotusten suuruuden ja muodon tai antaa väljät raamit alakohtaisille sovellutuksille ja jättää sopimisvaraa myös työpaikoille.

Työmarkkinaosapuolet voivat päätyä myös siihen, ettei keskitettyä tulosopimusta kannata tavoitella lainkaan, jolloin neuvottelut alkavat suoraan liitojen kesken.

Tulopoliittinen kokonaisratkaisu

Tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa eli tupossa sovitaan palkka- ja työehtoratkaisun lisäksi laajasti talous-, vero- ja sosiaalipolitiikkaan liittyvistä toimista. Suuri osa Suomen työ- ja sosiaalietuuksista on sovittu vuosikymmenten saatossa osana tulopoliittisia sopimuksia.

Suomessa elettiin 1995–2007 yhtä vuotta lukuun ottamatta katkeamatonta tupojen aikaa. Tupo-sopimus vuosille 2005–2007 oli pisin yksittäinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu tupojen yli 40-vuotisessa historiassa.

Vuosina 2008–2011 työehtosopimuksista neuvoteltiin liittotasolla. Vuosille 2012 ja 2013 työmarkkinoiden keskusjärjestöt solmivat keskitetyn raamisopimuksen. Vuoden 2013 lopulla solmittiin kolmivuotinen keskitetty työllisyys- ja kasvusopimus ja vuonna 2016 kilpailukykysopimus, joka jatkoi työ- ja virkaehtosopimuksia vuodella.

Kilpailukykysopimuksen mukaisten työ- ja virkaehtosopimusten päätyttyä palkka- ja työehdoista sovitaan jälleen liittotasolla.

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n vuonna 2016 voimaan tulleen sääntömuutoksen seurauksena EK ei enää tee keskitettyjä tulopoliittisia ratkaisuja.

Eurooppalaiset sopimukset

Merkittävä osa SAK:n sopimuspolitiikkaa on Euroopan unionin työelämää koskevien direktiivien ja sopimusten valmistelu. Yhä useampi työelämää kehittävä suomalainen laki- tai sopimusmuutos saa alkunsa eurooppalaisessa sopimisprosessissa, josta työ jatkuu kotimaisena kehittämistyönä.

Maastrichtin sopimuksen sosiaalipöytäkirjan (1991) perusteella työmarkkinajärjestöt voivat neuvotella ja sopia komission esittämistä asioista. Jos osapuolet pääsevät sopuun neuvotteluissa, voidaan sopimus hyväksyä EU:n direktiiviksi. Tätä työmarkkinajärjestöjen yhteistyötä ja neuvotteluja kutsutaan sosiaaliseksi vuoropuheluksi tai sosiaalidialogiksi.

Euroopan unionin laajuisia sopimuksia tekevät palkansaajia edustava Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö ETUC sekä työnantajien etujärjestöt BusinessEurope, UEAPME ja CEEP.

Tähän mennessä sosiaalisessa vuoropuhelussa on neuvoteltu seuraavat sopimukset:

Näiden lisäksi sosiaalisessa vuoropuhelussa on sovittu toimintaohjelmista, jotka koskevat elinikäistä oppimista (2003), tasa-arvon edistämistä (2005) ja nuorten työllisyyttä (2013).

Kansainväliset sopimukset

Kansainvälisen työjärjestön ILOn tehtävänä on edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja kansainvälisesti tunnustettuja työelämän ihmisoikeuksia, parantaa työntekijöiden asemaa ja työoloja kaikkialla maailmassa sekä kehittää kansainvälisiä työelämän normeja.

ILO on ainoa kolmikantaisesti toimiva YK-järjestö. Hallitusten ohella päätöksentekoon ILOssa osallistuvat tasavertaisesti eri maiden ammattiyhdistysliikkeen ja työnantajien edustajat.

ILOn sopimukset ja suositukset muodostavat kansainvälisen työnormiston. Kaikkiaan ILO oli vuoteen 2006 mennessä hyväksynyt yhteensä lähes 400 sopimusta ja suositusta. Suomi on ratifioinut sopimuksista 100. ILOn sopimukset ovat vaikuttaneet merkittävästi Suomen työlainsäädäntöön.