Suomi tarvitsee Perustaitotakuu-ohjelman. Sen tehtävänä on tavoittaa ne 600 000 aikuista, joilla on Euroopan taloudellisen yhteistyöjärjestön OECD:n mukaan puutteita luku-, numero- tai digitaidoissa. (Lähde: PIAAC, 2013)
SAK:n Perustaitotakuu parantaa työllisyyttä, koska osaamiskuoppaan juuttuneilla aikuisilla on tutkimusten mukaan moninkertainen riski joutua työttömäksi. Perustaitojen puute vaikeuttaa uuden omaksumista, työnhakua ja liikkumista työstä toiseen.
Alanvaihto ei suju aina jouhevasti. Se on mahdollista usein vasta irtisanomisen jälkeen, kun tarjolla ei ole koulutusta vastaavaa työtä, tai tilanteessa, jossa esimerkiksi ammattitauti estää työnteon.
Ongelmien laastaroimisen sijaan työttömyyttä ja sen pitkittämistä on mahdollista vähentää helpottamalla alanvaihtoa.
Epäkohta:
Ammatillisen koulutuksen opintoja ei voi suorittaa avoimen yliopiston tai ammattikorkean tapaan yksittäisinä kursseina tai opintokokonaisuuksina.
SAK:n ratkaisu:
Aikuisille on luotava mahdollisuus opiskella ammatillinen tutkinto työn ohessa, vapaa-ajalla tai opintovapaalla. Ammatillisiin oppilaitoksiin on perustettava avoimen yliopiston tapaan toimivia avoimia ammattiopistoja. Niissä suoritetut opinnot on voitava hyväksyttää osaksi myöhempää tutkintoa.
Epäkohta:
Ammattiin valmistavat perustutkinnot on rakennettu pääosin nuorille. Aikuisille suunnatut tutkinnot eivät valmista uudelle alalle, vaan syventävät työntekijän osaamista nykyisessä ammatissa.
SAK:n ratkaisu:
Aikuiskoulutus tarvitsee alanvaihtoon tähtääviä lyhyitä, sisällöltään räätälöitäviä kokonaisuuksia. Opiskelun on oltava monimuotoista: opiskelua oppilaitoksessa, oppisopimuskoulutusta tai opiskelua työn ohessa (minitutkinnot).
Epäkohta:
Työssäkäyvän ainoa ennakoiva muutosturva on nyt opintovapaa ja aikuiskoulutustuki. Viime hallituskaudella aikuiskoulutustuen kesto lyheni 19:stä 15 kuukauteen ja taso pieneni.
SAK:n ratkaisu:
Aikuiskoulutustukea on uudistettava niin, että sitä on mahdollista käyttää nykyistä lyhyempiin opintojaksoihin tai osa-aikaopiskeluun. Tukikuukaudet on sidottava työvuosiin ja pohjakoulutukseen.
Epäkohta:
Työssä käyvät eivät saa aina uraohjausta, vaikka olisivat vaarassa menettää työnsä. Alan vaihtoa suunnittelevat eivät saa viranomaisilta riittävästi pohdintansa tueksi arviota eri alojen työvoimatarpeista.
SAK:n ratkaisu:
Kaikki uraohjauspalvelut on koottava osaksi tulevien maakuntien kasvupalveluja, jotka tarjoavat uraohjausta ja tietoa tulevasta työvoimantarpeesta myös alanvaihtoa suunnitteleville.
Työntekijäasemassa oleva tai pienehkössä työpaikassa työskentelevä osallistuu selvästi harvemmin työnantajan henkilöstökoulutukseen. Jos työssä käyvän ammattitaito ja muu osaaminen kapenevat liikaa, heikkenee myös kyky oppia uutta ja siirtyä tehtävästä toiseen.
Vuonna 2014 käyttöön otettu malli on arvioitava uudelleen: työnantajan verovähennyksestä ja koulutuskorvauksesta on luovuttava, jos ne eivät lisää koko henkilöstön koulutusta.
Työpaikoilla on oltava henkilöstö- ja koulutussuunnitelma vuoteen 2020 mennessä. Henkilöstölle on tehtävä SAK:n Perustaitotakuun mukaisia osaamiskartoituksia.
Pienet ja keskisuuret yritykset tarvitsevat henkilöstökoulutuksen rahoittamiseen uuden mallin: valtio maksaa kuluista puolet, yritys puolet.
Perustaitojen opiskelua työpaikoilla on tuettava siihen tarkoitetulla määrärahalla ja ohjelmalla. Näin on tehty esimerkiksi Norjassa.
Kilpailukykysopimuksessa sovittua muutosturvaa on kehitettävä. Muun muassa pääsy koulutukseen jo irtisanomisaikana edistää uuteen työhön siirtymistä.
Lue lisää: SAK:n koulutusta koskevat tavoitteet vaalikaudelle 2019–2023
Otimme kantaa: jokaiselle kuntalaiselle on taattava aito mahdollisuus kehittää osaamistaan läpi elämän. #elinikäinenoppiminen#saavutettavuus#kuntavaalit#osaamisenaikahttps://t.co/dT8vpIawGD