SAK tutki: Kiire vie mehut työstä, mutta laadusta ei haluta tinkiä

SAK:n työolobarometrin vastaajista 28 prosenttia vastasi, ettei ehdi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisi. Jatkotutkimuksessa lähdettiin haastattelujen kautta tutkimaan ilmiön syitä.

Tutkimuksen toteuttanut tutkija Mikko Kesä kertoo ilmiön yhdeksi syyksi työn mitoituksen.

Tutkimuksen mukaan työaikaa menee varsinaisen työn lisäksi oheistyöhön, ylimääräiseen työhön ja metatyöhön. Oheistyö tarkoittaa työnantajan määräämää työtä kuten esimerkiksi tietojärjestelmien kirjauksia tai siirtymisiä paikasta toiseen. Ylimääräisellä työllä haastateltavat tarkoittivat tilanteita, jotka olivat mahdottomia ennakoida, mutta piti silti hoitaa. Esimerkiksi tietotekniikan viat aiheuttivat ylimääräistä työtä. Metatyöllä tarkoitetaan esimerkiksi uuden opettelua tai tulevan suunnittelua. Metatyötä Mikko Kesä kutsuu näkymättömäksi työksi.

– Ihminen itse kokee metatyön olevan niin oleellinen osa työtä, ettei työtä ylipäätään voi tehdä ilman siihen liittyvää näkymätöntä osaa, Kesä sanoo. 
Hänen mukaansa haastateltavat kokivat, että työn tavoitteisiin pääsemiseksi vaaditaan jatkuvaa opettelua ja oppimista. 

– Kun työnantaja ei huomioi tätä työajaksi, näkymätön osa työntyy vapaa-ajalle. Pääasiassa näyttäisi siltä, että haastateltavat katsovat, että metatyö on niin tärkeä osa varsinaisen työn toteuttamista onnistuneesti ja laadukkaasti, että he tekevät sitä vapaa-ajalla.

En ehdi tehdä työtäni niin hyvin ja huolellisesti, kuin haluaisin

Tutkimukseen osallistuneiden haastatteluissa kävi ilmi, ettei annetun ajan puitteissa ehdi tekemään kaikkea tai niin hyvin ja huolellisesti kuin haluaisi. Esimerkiksi työmäärä oli eräällä vastaajalla lisääntynyt kehittämistyön tuloksena, mutta sitä ei huomioitu työmäärälle annetussa ajassa.

Mikko Kesä luonnehti haastateltavia tunnollisiksi ja heidän työmoraaliaan korkeaksi. Työn huono mitoitus ja sen aiheuttama kiire vaikutti haastateltavien itsetuntoon.

– Se, ettei ehdi tehdä töitä niin hyvin kuin haluaisi, koetaan vastoin omaa periaatetta siitä, kuinka laadukasta työnjälkeä haluaisi tehdä. Siinä joutuu tavallaan törmäyskurssille, kun työntekijä ei halua tinkiä itse itselleen asetetusta työn laatutavoitteesta, sanoo Kesä.

Kun työn määrää ja siihen kuluvaa aikaa ei ole suhteutettu, syntyy kiire. Kiireen kanssa pystyy elämään, jos se ei ole jatkuvaa, mutta jos työntekijä kokee alituisesti, ettei ehdi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisi, se voi johtaa jopa terveysongelmiin.

– Jatkuva kiire voi altistaa useille mielenterveyden häiriöille tai pahentaa jo olemassa olevia sairauksia, SAK:n asiantuntijalääkäri Riitta Työläjärvi sanoo.
Kiire ja stressi altistaa myös tapaturmille. 

– Työtapaturmien riski kasvaa, jos työntekijä on kovin kiireinen, stressaantunut tai kuormittunut.

Tutkimuksen perusteella kiireen kokemus liittyi vahvasti työpaikkojen tehokkuusajatteluun. Työpaikkojen tehostamistarpeet olivat leikanneet työntekijöiden määrää ja jäljellä olevilta vaadittiin entistä isompaa työpanosta. Työlle oli annettu liian vähän aikaa, jotta työn voisi tehdä hyvin. 

”Hävetti, ettei ollut mahdollisuutta tehdä niin hyvää jälkeä kuin itse halusin”, eräs haastateltava sanoi. Toisaalta ajoittainen kiire nähtiin myönteisenä asiana. 

– Osa haastateltavista sanoi, että kiire on puskenut heitä eteenpäin. On tullut sellaista uutta oppimista tai halua oppia lisää ja kehittää osaamistaan, Mikko Kesä kertoo.

Hyvä johtaminen on avain jaksamiseen

Tutkimukseen osallistujien mielestä oli tärkeää, että työpaikan ongelmia pystyi tuomaan esille, ja työntekijää kuunneltiin avoimin mielin. Erään haastateltavan esihenkilö otti itselleen kaikki oheistyöt tehtäväksi, jotta työntekijä pystyi keskittymään varsinaiseen työhön. Hyvä esihenkilö on kullan arvoinen.

Johdolla ei ole aina ymmärrystä siitä, mitä työntekijä ylipäätään tekee. Haastateltavat kokivat, että johto on osin etääntynyt käytännön työstä ja siksi töiden organisointi uudelleen on voinut jopa pahentaa tilannetta. Hyvä keskusteluilmapiiri kuitenkin paikkasi asiaa.

– Tunne siitä, ettei ehdi tehdä työtään hyvin, oli vähemmän kärjistynyt, kun työntekijän huolta ja hätää ymmärrettiin työpaikalla. Tilannetta sieti paljon paremmin, kun huolet otettiin huomioon, Mikko Kesä sanoo.

Jotkut haastateltavat eivät kuitenkaan löytäneet keskusteluyhteyttä työpaikalla. Silloin vaihtoehtoina oli joko sinnitellä tai vaihtaa työpaikkaa. 

Asiantuntijalääkäri Riitta Työläjärvi kertoo, että huono keskusteluyhteys heikentää työssä jaksamista ja altistaa työuupumukselle. Myös ammatillinen itsetunto kärsii, jos ei ole mahdollista täyttää omia laatutavoitteitaan. 

– Se heikentää kyvykkyyden ja pärjäämisen tunteita, jotka ovat kuitenkin tärkeitä työssä jaksamiselle ja motivaation ylläpitämiselle, Työläjärvi kertoo.

– Jos tilanne jatkuu sellaisena pitkään, loppuunpalamisen riski kasvaa.

Silja Aunola