Suomi tarvitsee velkaterapiaa 

Blogi 03.07. 15:21 Marttinen Anni
Anni Marttinen

Koronakriisi on nostanut velan kansallisen keskustelun keskiöön. Ja syystäkin. Suomi ottaa velkaa tänä vuonna kymmeniä miljardeja euroja, velan suhde bruttokansantuotteeseen nousee VM:n arvion mukaan tänä vuonna 70 prosenttiin ja alijäämä 8 prosenttiin. 

Suomessa on totuttu olemaan huolissaan velan määrän kasvusta. Tämän velkapelon takana on varmasti osaltaan 1990-luvun lama ja ”Kreikan tapaus” finanssikriisissä. Eurokriisihän lähti syvempään taantumanspiraaliin, kun Kreikan julkisen talouden todellinen tila selveni ja rahoitusmarkkinoille iski pääomapako. 

Tämän trauman takia velka muistuttaa meitä monia kurjuudesta, velkaloukusta ja taantuman syvenemisestä. 

Tämä narratiivi on kuitenkin monilta osin vanha eikä kaikilta lainalaisuuksiltaan sovi enää nykymaailmaan. Miksi?

Ensimmäiseksi, Euroopan keskuspankin massiivisesti kasvanut rooli on yksi iso tekijä siinä, miten meidän tulisi katsoa velkaa ja sen hoitoa nykypäivänä. EKP perustettiin oletukselle, että euroalueella ei ole viimeistä lainaajaa eli lender of the last resort. Tämä tarkoittaa sitä, että julkisen talouden joutuessa ahdinkoon euroalueella ei olisi jäsenmaita rahoittavaa keskuspankkia. Tämä varmistettiin sillä, että EKP ei saa ostaa valtion velkakirjoja ns. primääri- eli ensimarkkinoilta – sijoittajat näin ikään hinnoittelevat valtioiden rahoituksen saatavuuden ja näin pysyisi luottamus jokaisen julkisen talouden kestävyyteenkin. 

Pelastuspakettien jälkeen vuonna 2015 EKP ilmoitti aloittavansa epätavallisen keventämisen (quantitive easing = QE) eli velkakirjojen osto-ohjelman. Näin EKP lisää rahan määrää ja pyrkii lisäämään investointeja reaalitalouteen. EKP alkoi ostaa valtioiden velkakirjoja markkinoilta, kun yrityksistä huolimatta inflaatio ei lähtenyt nousuun. Korot painettiin negatiiviseksi, ja valtiot ja yritykset ovat saaneet kohta vuosikymmenen lainaa ennennäkemättömän halvalla. Tätä kutsutaan nollakorkomaailmaksi, jossa olen itse alkanut opiskelemaan taloustiedettä. 

Velkaan suhtautumista voi myös pitää jollain tavalla myös sukupolvikysymyksenä. Timo Miettinen mainitsi Twitterissä, että velkaan on ollut vaikea suhtautua rationaalisesti ilman tunnelatausta, siksi puhutaankin velalla pelottelusta, velkapopulismista jopa velkahelvetistä. 

Trauma triggeröi ja ilmeisesti velkakin. 

Jotta pystymme keskustelemaan velan määrän kasvun vaikutuksista rationaalisesti, on järkevää pureutua syvemmin sen dynamiikkaan ja universumiin, jossa sen kanssa nykymaailmassa operoidaan. 

Taloustieteen tohtori Stephanie Kelton puhuu siitä, kuinka julkisen velan hoidon vertaaminen kotitalouden velan hoitoon on ongelmallista, koska näiden analogia on hyvinkin erilainen. Kotitaloudella ei ole esimerkiksi kykyä painaa rahaa tai kontrolloida veroja tai rahapolitiikkaa. Julkista alijäämää tulisi hänen mukaansa käyttää strategisena ja poliittisena työkaluna oikeudenmukaisemman maailman rakentamiseen. 

Sixten Korkman korosti 29.6.2020 A-studiossa, että velan määrää tärkeämpää on velkaantuneisuus eli velan suhde BKT:hen. Lopulta itse velkaa ei makseta takaisin, vaan sen erääntyessä otetaan uusi laina. Täten kysymys siitä, kuinka hyvin Suomi pystyy hoitamaan velkaansa, on tärkeämpi kuin se, kuinka paljon Suomella on absoluuttista velkaa.

Suomen velan hoitokustannukset ovat alhaisemmat kuin koskaan kiitos Euroopan keskuspankin elvyttävän rahapolitiikan. Siksi velan ottamatta jättäminen nyt olisi suurempi ongelma – kaikkien yhteinen tavoite on kuitenkin saada talous elpymään. 

Velan suhde bruttokansantuotteeseen kuvaa velkakestävyyttä. Julkiset investoinnit, joita velalla lisätään kasvattavat toivottavasti tuottavuutta, työllisyyttä ja bruttokansantuotetta. Näin ollen velan ottaminen on järkevää huomioiden sen vaikutus bruttokansantuotteen kasvuun ja velan hoitokustannuksiin ja lopulta julkisen talouden kestävyyteen. Velanhoitokustannukset pienenevät niin kauan kun korot ovat nimellistä talouden kasvuvauhtia (bruttokansantuote- inflaatio) pienemmät. Jos talous puolestaan ei lähde kasvuun, ja korot nousevat, velan hoito vaikeutuu. 

Suomen julkisen talouden tilaan vaikuttaa myös globaali vertailu velkaantuneisuudessa. Koronakriisin takia Suomi on vain yksi maista, jotka velkaantuvat samassa tahdissa koko maailman kanssa. Siksikin tilanne on erilainen kuin esimerkiksi Aasian finanssikriisissä, jossa vain Etelä- ja Kaakkois-Aasian maat olivat velkaantuneita tai 1990-luvun lamassa – luottokelpoisuutta verrataan maiden välillä. Näin kommentoi Fitch Ratingsin Länsi-Euroopan valtioiden luokitusten johtaja Michele Napolitano Ylen jutussa. Suomella ei ole huolta luottoluokituksen alentamisesta, vaikka velan määrä nousisikin, jos velan hoito pysyy kestävänä. 

Jos bruttokansantuote ei nousekaan niin paljon, että velkaantuneisuus laskisi alle 60 prosentin (EU:n asettama kipuraja), mitä se tarkoittaisi? Jussi Ahokas kommentoi 29.6.2020 A-studiossa, että velkaantuneisuus on globaali trendi, jonka valtavirrassa Suomi ei ole yksin. Japanin tie on ollut se, että inflaatio ei ole noussut eikä talouskasvukaan ja velkaantuneisuus on 240 % bruttokansantuotteesta. Koko maailman velka on noin 300 % bruttokansantuotteesta. 

Olemme tilanteessa, jossa luottomarkkinat ovat tottuneet korkeampaan velkaan, koska velan hoitokustannukset ovat niin alhaiset. Rahoitusmarkkinoilla keskuspankit jopa rauhoittelevat sijoittajia lisäelvytyksellä eli velalla. Nykytalousjärjestelmän toimivuus riippuu velasta. 

Niin kauan kuin EKP jatkaa osto-ohjelmiaan, mitä se tulee jatkamaan niin kauan kuin tilanne vaatii, pysyvät korot alhaalla. Äkillinen inflaation nousu vaatisi äkillisien investointihalukkuuden kasvun, ja tätä on koitettukin tavoitella jo pitkään. Elvytyksen tarkoitus on saada talous liikkeelle ja lisätä yritysten investointeja. Itseasiassa investointihaluttomuus ja alhainen inflaatio on suurempi huoli kuin velkaantuneisuus juuri nyt. 

Velkaelvytys on hyvä paikka panostaa kehitykseen, johon on haluttu pyrkiä.

Velalla Suomi voi uudistua. Velkaelvytys on hyvä paikka panostaa kehitykseen, johon on haluttu pyrkiä. Suomella on mahdollisuus panostaa vihreään sosiaalisesti oikeudenmukaiseen siirtymään kasvattamalla investointeja infrahankkeisiin ja teknologia- ja innovaatiohankkeisiin. Tällaisilla investoinneilla Suomi voi uudistua ja lisätä tuottavuutta.

Asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että elvyttääksemme taloutta koronakriisistä, maiden on otettava velkaa ja alijäämät kasvavat. Se, miten velkaa hoidetaan, jakaa mielipiteitä. Vielä muutama viikko sitten kansallinen keskustelu pyöri sen ympärillä leikataanko sosiaaliturvapalveluista vai korotetaanko veroja? Tämä keskustelu on onneksi syventynyt ja on ymmärretty, että vaihtoehtoja on muitakin. Nykymaailman velanhoidon lainalaisuudet ovat erilaiset kuin vielä kymmenen vuotta sitten.