Vuoden opo Tarja Perolainen: Parasta on nuorten kasvun seuraaminen
Vuoden opoksi nimeäminen ensin yllätti Tarja Perolaisen, sitten veti nöyräksi ja lopulta herätti iloa ja ylpeyttä.
– Ihan itku tuli, kun tästä kuulin. Luulen, että valinta päätyi minuun, koska olen ollut aika monessa mukana ja minulla on laajat verkostot. Avoimuus saattoi vaikuttaa myös.
Tarja Perolainen työskentelee Sasky Ammatti-instituutti Iisakin opona Parkanossa ja Hämeenkyrössä. Ohjattavanaan hänellä on yli 400 opiskelijaa kahdeksalta eri ammattialalta. Se on tuplasti suositusten mukainen määrä.
– Kun ohjattavia on näin paljon, kahdenkeskisille keskusteluille opiskelijoiden kanssa jää harmittavan vähän aikaa. Yritän kuitenkin olla mahdollisimman lähestyttävä. Pidän työhuoneeni ovea auki ja käyn välillä käppäilemässä käytävillä, jotta nuorten olisi mahdollisimman helppo vetää minua hihasta, Perolainen sanoo.
”Olipa hyvä, että autoit. Nyt tiedän, mitä mun pitää tehdä.” Tällainen kommentti opiskelijan suusta saa Tarja Perolaisen tuntemaan, että nyt on homma hoidettu loppuun asti. Opiskelija sai tarvitsemansa avun.
Hän tähdentää, että opon työ ei ole yksin opiskelijoiden jatko-opinto- ja urasuunnitelmissa avittamista, vaan hyvin paljon muutakin.
Työ alkaa jo peruskoulun puolelta, jossa hän käy kertomassa niin oppilaille kuin huoltajillekin ammatillisista opinnoista ja kaksoistutkinnosta. Hän huolehtii myös jatkuvan haun kautta opiskelemaan pyrkivien haastatteluista ja mahdollisiin soveltuvuuskokeisiin ohjaamisesta. Iso työ on opiskelijoiden yksilöllisten opintopolkujen suunnittelu ja olemassa olevien osaamisten tunnistaminen.
– Olennaista opon työssä on yhdessä tekeminen. Teen yhteistyötä niin opiskelijoiden, ammatillisten opettajien, opintosihteerin, rehtorin, koulutusohjaajan, muiden oppilaitosten ja alueen yritysten kanssa.
Parkanon mallilla imua amikseen
SAK osallistuu vuoden opon valintaan. Palkitsemisperusteluissa nousivat erikseen esiin Tarja Perolaisen siteet oppilaitoksen ulkopuoliseen työelämään.
Perolainen puhuukin innolla myös valtakunnallista huomiota saaneesta Parkanon mallista. Siinä seudun ammatillinen oppilaitos, lukio, kaupunki ja työvoimapulasta huolestuneet yritykset miettivät yhdessä toisen asteen opintojen kehittämistä. Yksi yhteistyön hedelmä ovat yrityksissä järjestettävät vanhempainillat 8.–9.-luokkalaisille ja heidän vanhemmilleen.
Vanhempainilloissa Perolainen kertoo ammatillisista opinnoista ja vanhemmat ja oppilaat pääsevät tutustumaan nykypäivän teollisuuteen. Visiiteillä ennakkoluulot likaisista teollisuushalleista saavat kyytiä.
– Illoilla on ollut vaikutusta. Kun vielä reilu kymmenen vuotta sitten meidän kone- ja tuotantotalouden linjalle oli nolla hakijaa, oli vastaava luku viime vuonna 14. Se on iso määrä näin pienellä paikkakunnalla, Tarja Perolainen huomauttaa.
Mainettaan paremmat nuoret
Nykynuoret nousevat otsikoihin lähinnä negatiivisissa yhteyksissä. Nuorten mielenterveysongelmat tai vaikkapa someriippuvuus puhuttavat. Tarja Perolaisen mukaan tällainen uutisointi antaa kovin kapean kuvan todellisuudesta.
– Koko minun työurani ajan 1990-luvulta lähtien erilaisten ongelmien kanssa painiskelevien opiskelijoiden määrä on säilynyt ennallaan, noin 5–10 prosentissa. Edelleenkin valtaosa nuorista voi hyvin.
Opon mukaan nuorten haaveet ovat hyvin samanlaisia kuin ennenkin. Toiveissa väikkyvät oma asunto, vakituinen työ tai jatko-opintopaikka. Vain kovin harva unelmoi julkkiksen elämästä tai sosiaalisen median vaikuttajan urasta.
Perolainen sanoo kuitenkin kantavansa huolta siitä 5–10 prosentista. Nykynuorten ongelmat ovat laaja-alaisempia ja vaikeampia kuin ennen. Mielenterveysongelmat ja näköalattomuus kasautuvat samoille nuorille.
Tarja Perolainen on myös pannut merkille, miten nuorista osan sosiaaliset taidot ovat heikentyneet. Syypääksi hän epäilee niin koronaa kuin vauhdikkaasti etenevää digitalisaatiotakin. Ihmiskontaktit ja keskustelut ovat vähentyneet, kun niin monet asiat voi hoitaa koneella.
Ruusuja ja risuja ammatillisen koulutuksen uudistukselle
Viime aikoina ammatillisen koulutuksen uutta suuntaa on kritisoitu paljon. Tarja Perolainen näkee Juha Sipilän hallituksen liikkeelle laittamassa uudistuksessa niin huonoa kuin hyvääkin.
Positiivista hänen mielestään on se, että työpaikalla tapahtuvaa oppimista on enemmän kuin ennen. Samoin hyvä asia on yksilöllisen oppimispolun rakentaminen. Sen ajatuksena on, että kaikkien ei tarvitse opiskella samoja asioita. Jos joku taito on jo hallussa, ei sitä tarvitse enää opetella, vaan osaamisensa voi osoittaa muuten.
Risuja Perolainen antaa lähiopetuksen määrän puolittumisesta uudistuksessa. Kaikille itsenäinen opiskelu ei vain sovi. Esimerkiksi oppimisvaikeudet tai elämänhallinnan ongelmat sopivat huonosti yhteen itseopiskelun kanssa.
Tarja Perolainen ymmärtää erilaisten haasteiden kanssa painivia opiskelijoita hyvin.
– Minulla on itselläni lukivaikeus ja tiedän, miten hankalaa esimerkiksi englannin opiskelu voi olla. Tässä työssä lukivaikeudesta on kuitenkin ollut minulle hyötyä. Ymmärrän mistä nuoret puhuvat, kun puhe kääntyy oppimisvaikeuksiin.
Ymmärryksessä auttaa myös ammatillisen erityisopettajan koulutus.
Muistatko minut?
Parasta opon työssä on Tarja Perolaisen mukaan nuorten kehityksen seuraaminen. Se, miten itseluottamus ja ammattiylpeys kasvaa opintojen mittaan.
– Valmistuvat nuoret ovat aina vain ihanaa katsottavaa. Niin suoraryhtisiä ja fiksuja, innokkaina työelämään tai jatko-opintoihin astumassa.
Mukavaa on myös, kun joku jo vuosia sitten koulun ovet takanaan sulkenut oppilas palaa entiseen opinahjoonsa jälkikasvunsa kanssa näyttämään, miten elämä nyt hurisee.
Anu Vallinkoski
Vuoden opo -palkinto jaettiin tänään valtakunnallisilla opopäivillä Rovaniemellä. Valintaraadissa ovat mukana Suomen opinto-ohjaajat ry, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry ja Nuorten yrittäjyys ja talous NYT.
