Mikä avuksi, kun koulu ei maistu? – Toisen asteen tutkinnon suorittaminen tuntuu osasta nuoria mahdottomalta
Ala ei kiinnosta. Opiskeleminen ylipäätään ei kiinnosta. Oppimisvaikeudet tekevät opiskelusta raskasta. En koe oloani hyväksi opiskeluryhmässäni. Muun muassa näiden syiden vuoksi opiskelijat ilmoittivat vuoden 2019 Amisbarometri-kyselytutkimuksessa harkinneensa ammatillisten opintojen keskeyttämistä tai alan vaihtoa.
Opetushallituksen keräämän Vipunen-tilaston mukaan viime vuonna ammatillista perustutkintoa suorittaneista reilu kymmenesosa jätti opintonsa kesken. Kaikki keskeyttäjät eivät kuitenkaan jääneet tyhjän päälle. Osa heistä vaihtoi alaa tai oppilaitosta tai osallistui valmentavaan koulutukseen.
– Opintojen keskeyttäminen on varsin tavallista. Osa todellakin vain keskeyttää väliaikaisesti opintonsa, osa kuitenkin eroaa ja jättää opiskelupaikkansa. Eronneetkin voivat toki myöhemmin hakeutua opintojen pariin. Sanon aina lähtijöille, että takaisin saa tulla, opinto-ohjaaja Pirjo Räsänen Tampereen seudun ammattiopisto Tredusta sanoo.
Viime vuonna oppivelvollisuus pidentyi. Keväällä 2021 tai sen jälkeen peruskoulunsa päättäneet eivät voi enää erota toisen asteen koulutuksesta omalla ilmoituksellaan, sillä heidän oppivelvollisuutensa jatkuu 18-vuotissyntymäpäivään saakka tai kun he suorittavat toisen asteen tutkinnon.
Pidentyneestä oppivelvollisuudesta huolimatta osa nuorista jäänee vastaisuudessakin vaille toisen asteen tutkintoa. Opinnot eivät jostain syystä etene tai opiskelija vaihtaa alaa useasti saamatta yhtään tutkintoa valmiiksi.
Hälyttäviin merkkeihin tartuttava
Poissaoloja alkaa kertyä aina vain enemmän. Osaamispisteitä ei kerry, suorituksista tulee hylättyjä arvosanoja. Tällaisia ovat ensimmäiset merkit siitä, että jotain on pielessä.
– Kun varoittavia merkkejä tulee, keskustelemme aina opiskelijan kanssa, miksi poissaoloja kertyy. Eihän kukaan huvikseen ole pois. Mitä siellä taustalla on? Mitä hän toivoisi ja tarvitsisi? Pirjo Räsänen kertoo.
Usein vastaus on se, että koulunkäynti on tylsää tai ala tuntuu väärältä. Ei ole motivaatiota.
Räsäsen mukaan nämä ovat kuitenkin vain pintasyitä, joiden alla on perustavanlaatuisempia ongelmia. Perhetilanne saattaa olla vaikea, voi olla oppimisvaikeuksia, mielenterveysongelmia, riippuvuutta, elämänhallinnan ongelmia… Joskus taustalla on syrjintää ja rasismia.
– Viime vuosina yleistynyt ilmiö on kouluakäymättömyys, joka on alkanut jo peruskoulun puolella. Peruskoulussa nuorta on tuettu monin tavoin, jotta hän saa päättötodistuksen. Nuori on usein opiskellut pienryhmässä kahden aikuisen tuella. Mutta ammattikoulussa onkin yhtäkkiä 25 opiskelijan ja yhden opettajan ryhmiä, Räsänen kertoo.
Kouluakäymättömyyteen liittyy hänen mukaansa usein ahdistusta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Pirjo Räsänen toivoo, että vanhemmat olisivat herkästi yhteydessä ammatilliseen oppilaitokseen, jos oman lapsen opinnot huolettavat.
– Yhteyttä voi ottaa kehen tahansa koulun aikuiseen. Omaopettajaan, erityisopettajaan, opinto-ohjaajaan, kuraattoriin, terveydenhoitajaan. Kehen tahansa, hän kannustaa.
Tuki räätälöidään opiskelijalle
Monipuolinen, sillä sanalla voisi kuvailla ammatillisten oppilaitosten keinovalikoimaa opintojen kanssa kipuilevien nuorten tukemiseksi.
Helpoimpiin tukikeinoihin kuuluu alanvaihto. Opintojen alettua opiskelija voi huomata, että se kakkosvaihtoehto olisikin ollut se oma juttu. Siirto alalta toiselle saman oppilaitoksen sisällä on varsin mutkatonta.
Tarvittaessa opintoja voi myös muokata. Jos yhteisten yleissivistävien opintojen suorittaminen on takkuista, voi keskittyä ammatillisiin opintoihin ja saada niiden suorittamisesta todistuksen. Tai voi keskittyä yhteisten opintojen tekemiseen ja miettiä samalla toista alaa. Joskus nuorta auttaa se, että hän pääsee suorittamaan opintoja työelämässä.
Jos opiskelijalla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa, ahdistusta tai terveydellisiä ongelmia, psykologi, terveydenhoitaja ja kuraattori auttavat. Erityisopettaja ja ammatillinen ohjaaja puolestaan tukevat oppimisvaikeuksissa.
Vuoden mittainen ja 60 osaamispisteen laajuinen VALMA-koulutus eli ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus on niitä nuoria varten, jotka haluavat kehittää opiskeluvalmiuksiaan, parantaa arvosanojaan ja miettiä uravalintaansa. Ensi syksystä lähtien VALMA muuttuu TUVAksi eli toisen asteen tutkintoon valmistavaksi koulutukseksi.
Kelan kautta nuori voi huoltajineen hakea Nuotti-valmennukseen, jossa nuori saa arkensa ja opintojensa tueksi henkilökohtaisen valmentajan.
– Teemme paljon yhteistyötä koulun ulkopuolisten viranomaisten ja järjestöjen kanssa. Esimerkiksi sosiaalihuollon, nuorisotyön ja kuntouttavaa pajatoimintaa järjestävien järjestöjen kanssa, Pirjo Räsänen kertoo.
Enemmän kuntouttavaa toimintaa
Tukitoimien laajasta kirjosta huolimatta, osa opiskelijoista putoaa yhä. Mitä pitäisi tehdä toisin?
Opinto-ohjaaja Pirjo Räsänen kaipaa VALMAn ja peruskoulun väliin paljon tukea tarvitseville nuorille jotain vielä kuntouttavampaa toimintaa, jossa ei kerättäisi opintopisteitä vaan keskityttäisiin elämänhallintaan, harjoittelemaan päivärytmiä ja ryhmässä olemista.
Suomen Ammattiin Opiskelevien Liiton eli SAKKI ry:n edunvalvonta-asiantuntija Matti Tujula puolestaan satsaisi peruskoulun oppilaanohjaukseen ja ammatinvalintaan.
– Nyt monelle peruskoululaiselle eri alat jäävät hämärän peittoon. Ammatillisen koulutuksen pitäisi olla paremmin esillä. Peruskoululaisille pitäisi järjestää oppilaitoksiin tutustumiskäyntejä ja opiskelijavierailuja kouluille nykyistä enemmän. Tämä voisi vähentää itselle väärille aloille hakemista, Tujula sanoo.
Parin viime vuoden aikana peruskoululaiset ovat hakeutuneet jatko-opintoihin vielä heppoisemmin tiedoin kuin aiemmin, sillä koronapandemian vuoksi vierailuja ei ole järjestetty.
Pirjo Räsänen puolestaan nostaisi peruskoulun oppilaanohjauksessa enemmän esiin erityisammattioppilaitoksia, jotka on tarkoitettu paljon tukea tarvitseville opiskelijoille.
– Tavallinen ammattikoulu ei sovi kaikille, hän tähdentää.
Pari vuotta sitten päättynyt Voimaa opiskeluun -hanke selvitti keskeyttämisten syitä ja sitä, millaista tukea opiskelijat tarvitsisivat. Hanketta vetänyt Mertsi Ärling Diakonia-ammattikorkeakoulusta huomauttaa, että aina hyvät tukitoimet eivät vaadi suuria rahoja ja resursseja.
– Aivan opintojen alkuvaiheessa kannattaa satsata ryhmäyttämiseen. Kun kaikki tuntevat kuuluvansa porukkaan, keskeyttämisiä tulee vähemmän. Myös vertaismentorointi osoittautui tehokkaaksi keinoksi. Siinä ammatilliset opinnot aloittavat saavat oppaakseen ja tukijakseen kokeneemman saman alan opiskelijan, Ärling kertoo.
Anu Vallinkoski
