Suomen tiukka kanta euroalueen rahoitustukiratkaisuun viestii yhteisvastuun välttämisestä

Blogi 07.04. 14:39 Marttinen Anni
Anni Marttinen

Koronavirusepidemiasta johtuvaan talousahdinkoon on etsitty yhteisvastuullista eurooppalaista tukiratkaisua. Suomen linja on tässä edelleen kovempi kuin Saksalla. Tämä tuli ilmi muun muassa eduskunnan suuren valiokunnan maanantaina 6.4. antamassa kannassa Euroopan rahoitusjärjestelyihin.

Tiistaina 7.4 Euroopan unionin euroryhmä on koolla pohtimassa erilaisia ratkaisuja. Vaihtoehtoja ovat muun muassa Euroopan vakausmekanismin (EVM) rahoitustuki, koronabondit ja Ranskan ehdottama kriisirahasto.

Euroalue ei tule pääsemään taantumasta ylös ilman solidaarisia toimia.

Suomen linja näyttää edelleen samalta kuin eurokriisin aikaan. Muualla maailmassa asiantuntijat ja instituutiot, jotka aiemmin vastustivat esimerkiksi euroalueen yhteisvelkaa, ovat heränneet siihen todellisuuteen, että tämä kriisi ei ole samanlainen kuin eurokriisi. Euroopan keskuspankki EKP, komissaarit, liikepankkiirit, tutkijayhteisöt ja ekonomistit jakavat näkemyksen siitä, että poikkeustila vaatii poikkeukselliset toimet.

Euroalue ei tule pääsemään taantumasta ylös ilman solidaarisia toimia. Riskinä on jäsenmaiden rahoituksen saamisen vaarantuminen rahoitusmarkkinoilla, mikä voi johtaa velkakriisiin ja syvään pitkään taantumaan. Yhteisvastuullisuuden välttäminen voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa koko euron hajoamisen.

Kriisin hoitaminen kunnolla vaatii vanhojen juridisten sääntöjen uudelleen arvioimista. Suomen kanta, jonka mukaan eurooppalaista yhteisvastuuta ei tule lisätä, on vanha ja vahingollinen makrotalouden näkökulmasta. Suuren valiokunnan kanta siitä, että ratkaisuja ei tehdä, jos ne vaativat perustuslain säätämisjärjestyksen käyttämistä, kertoo turhasta varovaisuudesta ja jopa yhteisvastuun välttämisestä. 

Nyt olisi tärkeää olla jäsenmaiden välisessä keskustelussa avoin erilaisille ratkaisuille.

Ratkaisuja etsiessä on syytä miettiä päätöksiemme seurauksia nyt enemmän kuin koskaan. Se, että Suomi ujostelee yhteisvelan edessä peläten budjettisuvereniteettinsa menettämistä, on viesti epäsolidaarisuudesta ja ei-eurooppalaisuudesta maailmalle. EVM-ratkaisun vaikuttavuudesta yleisnäkemys asiantuntijoiden keskuudessa on se, että tarpeeksi laaja ratkaisu ilman tiukkoja talouskuriehtoja voi toimia. Suomen kanta ei nojaa edes tähän ajatukseen, vaan ratkaisuun halutaan ehtoja, jotka johtivat vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen euroalueen syvään velkakriisin vuosiksi. 

EVM:n kriisirahasto tarvitsee lisää rahaa, ja tätä EVM voisi saada markkinoilta laskemalla liikkeelle velkakirjoja. Pöydällä on muitakin ratkaisuja, kuten Ranskan esittämä kriisirahasto sekä osin jäsenmaiden takauksiin perustuva tukilainoja myöntävä SURE-menettely. Nyt olisi tärkeää olla jäsenmaiden välisessä keskustelussa avoin erilaisille ratkaisuille ja päivittää vanhanaikaiset, täysin eri kriisiin vuosikymmen sitten sovelletut kannat.

Totuus on, että jos Suomi välttelee yhteisvastuuta valuuttaunionissa, maksamme myöhemmin kalliin laskun Suomen ja koko euroalueen talouden pitkän taantuman muodossa – tai jopa euroalueen hajoamisen aiheuttamina taloudellisina ja inhimillisinä kärsimyksinä.