Raha ratkaisee – hoidossakin 

Blogi 15.11. 18:00 Järvinen Harri
SAK:n yhteyspäällikkö Harri Järvinen

Tasaisin väliajoin uutiset kertovat, miten huonosti vanhuksia, vammaisia, lapsia ja muitakin ihmisryhmiä kohdellaan eri hoitolaitoksissa. Ihmisiä pidetään märissä vaipoissa päivätolkulla, ihmisiä sidotaan sänkyihin ja tehdään – tai ollaan tekemättä – muuta ihmisarvoa loukkaavaa. Säädöksiä ja määräyksiä poljetaan välillä oikein urakalla.

Kun sitten hoitolaitos jää kiinni niin sanotusti housut kintuissa, tapahtumia selitellään milloin työvoimapulalla, milloin epäpätevällä henkilökunnalla, milloin kiireellä, milloin sanotaan toimitun vastoin annettuja ohjeita, milloin milläkin. Kun näihin laiminlyönteihin näyttävän syyllistyvän useimmiten yksityiset hoitolaitokset, todellisuudessa kyse taitaa olla voiton maksimoinnista. Sitä ei toki ääneen sanota, mutta väistämättä se tulee mieleen.

Ja mikäs siinä. Jos osakeyhtiön on tarkoitus tuottaa voittoa omistajilleen, olkoon niin. Mutta katsotaanpa asiaa hieman toisesta näkökulmasta, sieltä asiakkaan puolelta.

Olen itse opiskeluaikoinani työskennellyt yhteensä kaksi ja puoli vuotta laitoksissa, vuoden lastenkodissa ja puolitoista vuotta kehitysvammalaitoksessa. Jo silloin näin, etteivät resurssit vastanneet tarpeita. Liian usein mentiin siitä, missä aita oli matalin. Liian usein sivuutettiin huollettavien, asiakkaiden tarpeet.

Suomessa poliitikot käyvät jatkuvaa keskustelua, vääntöäkin, siitä, miten sosiaali- ja terveyspalvelut tulisi järjestää ja tuottaa. Kun hoitolaitosten väärinkäytöksiä tulee ilmi, poliitikot ovat ymmällään ja vaativat korjaustoimia. Hyvä niin, mutta poliitikkojen takana ovat myös rahat, joilla korjaavia toimenpiteitä voisi tehdä.

Ja tässähän se ongelman ydin onkin: väärinkäytöksiä paheksutaan naama punaisena, mutta rahaa ei juuri tipu. Tai sanotaan, ettei sitä ole.

Kaikesta edellä mainitusta on vedättävissä vain se johtopäätös, että sosiaali- ja terveyssektorille on saatava lisää rahaa. Pelkkä sormen heristely ei auta. Väestö vanhenee, huoltosuhde heikkenee eikä maahanmuutostakaan näytä olevan avuksi.

Osa puolueista huutaa kyllästymiseen asti, että Suomessa on liian korkea veroaste. Tai ettei verotusta saa ainakaan kiristää. Mutta millä muulla tavoin edellä mainitut epäkohdat saadaan korjattua, jos ei rahalla. Siitähän vähän joka asiassa on kysymys. Toki kyse on myös arvoista, siitä mitä priorisoidaan, mihin rahaa halutaan laittaa.

Nyt kun mennään kohti aluevaaleja, joissa päätetään sosiaali- ja terveyspalvelujen tulevaisuudesta, kannattaa niin äänestäjien kuin aluevaltuustoihin valittavien muistaa, ettei suomalaisissa hoitolaitoksissa kaikki ole ihan kohdallaan.

Kirjoitus on julkaistu 15.11. Iltalehdessä