Palkansaajien korkea järjestäytymisaste hillitsee tulonjaon epätasa-arvon kasvua

Blogi 12.02. 06:20 Marttinen Anni
Anni Marttinen

Palkansaajien osuus kansantulosta on pienentynyt ja voittojen osuus kasvanut. Globaalin tason eriytyminen on alkanut 1990- luvulla, ja kehitys on johtanut tulonjaon epätasa-arvon kasvuun.

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n tutkimusten mukaan vuosien 1990 –2009 aikana työvoiman osuus kansantulosta pieneni 26 maassa 30:stä. Lisäksi työvoiman kansantulo-osuuden keskiarvo pieneni G20-maissa 0,3 prosenttiyksikköä vuodessa ajanjaksolla 1980–2000. Samankaltainen trendi on havaittu myös Kansainvälisen valuuttarahaston, EU:n komission, ja Kansainvälisen työjärjestön ILO:n tutkimuksissa.

Globalisaation ja markkinaliberalismin kasvun myötä viennin bruttokansantuote on kasvanut, mutta samalla ovat kasvaneet myös tuloerot. Lisäksi työntekijöiden tulo-osuus kansantulosta on pienentynyt. Tulonjaon muutoksessa veturina ovat osaltaan olleet monikansalliset yritykset: pääomaintensiteetti on kasvanut erikoistumisen ja työtä säästävän teknologian kehittymisen seurauksena.

Syitä voittojen osuuden kasvulle on monia: kansainvälisen kilpailun lisääntyminen, rahoitusmarkkinoiden volyymin kasvu, osakkeenomistajien hyödyn korostuminen yritystoiminnassa ja julkisen hallintojärjestelmän ja politiikan kehitys.

Palkansaajien järjestäytymisasteen pienenemistä pidetään yhtenä merkittävimmistä syistä työntekijöiden neuvotteluvoiman vähentymiseen - työntekijöiden kyky neuvotella ansaittu kompensaatio tuottavuuden kasvulle on vaikeutunut, ja palkat ovatkin jääneet jälkeen tuottavuuden kasvusta. Suomessa työehtosopimusjärjestelmä onkin osaltaan turvannut tulonjaon tasaisuutta.

Suomessakin tulonjako kääntyi voittojen hyväksi 1990-luvun puolivälissä. Kehitys ei ole ollut kuitenkaan yhtä dramaattinen kuin muualla maailmassa. Tämä jatkui myös talouskriisin jälkeen. Vaikka talous kävi välillä taantumassakin, on voittojen osuus ollut viime vuosina yhtä korkea kuin 1980-luvun nousukaudella. Palkkojen osuus on edelleen pienentynyt vuoden 2013 jälkeen, vaikka talous ei ole ehtinytkään paljoa kasvaa. Suomessa tuloerot ovat kasvaneet noin 5,5 prosenttiyksikköä vuosien 1990–2017 aikana.

Pääomatulojen osuuden kasvun vaikutukset ovat kauttaaltaan negatiiviset. Epätasa-arvo kasvaa, köyhyys lisääntyy ja makrotalous kokonaisuudessaan kärsii. Kansantulon pääomaosuuden kasvu pienentää kokonaiskysyntää, ja palkkojen ja tuottavuuden välinen kuilu heikentää ostovoimaa. Sekä julkisen talouden että kansakunnan hyvinvoinnin kannalta on siksi olennaista, että palkansaajien tulojen osuus kasvaa.