Ammattiliittojen neuvottelemat työehtosopimukset tuovat työntekijöille monia etuja, joita laissa ei ole. SAK edistää työelämän parannuksia muun muassa vaikuttamalla lainsäädännön kehittämiseen. Ay-liikkeen neuvotteluvoima on sidoksissa siihen, kuinka moni työntekijä on liiton jäsen.
Suomalainen työmarkkinoiden sopimisen kulttuuri on taannut vuosikymmeniä Suomelle talouskasvua.
Sopimisen kulttuuri on ollut viime vuosina muutoksessa, kun työnantajat ovat tehneet poikkeavia ratkaisuja. Tulevaisuus näyttää, millaisia vaikutuksia näillä on. Yksi asia ei kuitenkaan muutu: on sopimusmalli mikä tahansa, ammattiliiton neuvotteluosaaminen ja tuki ovat jäsenten käytössä.
Kysymyksiä ja vastauksia työnantajajärjestöjen tekemien irtiottojen vaikutuksista
Valtiovalta on luovuttanut osan työehdoista sopimisesta työntekijöiden ja työantajien järjestöille ja ottanut ne mukaan neuvottelemaan työntekijöiden elämää koskevasta lainsäädännöstä. Kun työmarkkinajärjestöt pääsevät mukaan neuvottelemaan, saadaan mukaan syvällistä työelämän tuntemusta sekä sitoutuminen lopputulokseen ja sen toimeenpanoon.
Toinen järjestelyn tuoma etu on, etteivät poliittiset voimasuhteet ole vaikuttaneet, vaan sopimista on voitu tehdä pitkäjänteisesti yli hallituskausien. Pitkällä aikavälillä sekä työntekijöiden että työnantajien edustajat ovat saaneet tavoitteitaan läpi, mutta joutuneet tekemään myös kompromisseja.
Esimerkiksi työehtosopimuksilla yritys on saanut vuosiksi tietoon, millä ehdoilla ja kustannuksilla se voi työtä teettää. Tieto on antanut mahdollisuuden suunnitella toimintaa pitkäjänteisesti. Työntekijät ovat puolestaan saaneet osansa talouskasvusta ja turvaa yllättävien tilanteiden varalle. Suomeen ei ole syntynyt halpatyön markkinoita eikä suuria tuloeroja.
SAK ja sen liittojen asiantuntijat osallistuvat sopimiseen muun muassa työehtosopimusneuvotteluissa ja kolmikantaisissa työryhmissä.
Työehtosopimus (tes) tai virkaehtosopimus (ves) on tärkein ammattiliittojen tarjoama etu heidän jäsenilleen, sillä niissä säädetään työntekijän näkökulmasta monesta asiasta paremmin kuin työlainsäädännössä. Työehtosopimuksessa määritellään alan tai työpaikan työn tekemisen ja teettämisen ehdot sekä esimerkiksi palkkaan tulevat korotukset.
Työehtosopimus antaa pohjan henkilökohtaisille työsopimuksille. Se on minimitaso, jota huonommin ei voi sopia. Paremmin saa aina sopia.
Työehtosopimuksilla on sovittu moni meille nykyään itsestään selvä etu, kuten lomarahat. Työehtosopimus on määräaikainen. Joka kerta, kun neuvottelut käynnistyvät uudelleen, jokainen kohta on periaatteessa pöydällä uudelleen harkittavana. Tällöin punnittaan ammattiliiton neuvotteluvoima, joka perustuu työntekijöiden jäsenmäärään ja alan järjestäytymisasteeseen.
Näitä etuja ei turvaa sinulle laki – siihen tarvitaan työehtosopimus
Ammattiliiton neuvottelema TES on työntekijän paras turva. Tutustu SAK:laisten alojen työehtosopimuksiin. |
Osa työehtosopimuksessa sovituista asioista koskee kaikkia työpaikkoja samalla tavalla. Joidenkin kohtien osalta osapuolet kirjaavat, että asiasta sovitaan yrityksessä paikallisesti, jolloin luottamusmies edustaa työntekijöitä.
Paikallinen sopiminen on ollut jo pitkään osa työehtosopimuksia ja sen määrää on vuosien mittaan lisätty. Yhdeksi ongelmaksi on tunnistettu, että työpaikoilla ei tunneta kaikkia työehtosopimukseen määriteltyjä sopimisen mahdollisuuksia.
Lue lisää paikallisesta sopimisesta
Sekä työnantaja- että työntekijäliitot ovat osallistuneet työehtosopimusjärjestelmän kehittämiseen. Järjestelmään on lisätty viime vuosina paikallisen sopimisen mahdollisuuksia sekä niin sanottuja kriisilausekkeita yllättäviä muutoksia silmällä pitäen.
|
Sekä Teknologiateollisuus ry:n sekä Metsäteollisuus ry:n ilmoituksiin liittyi kritiikki paikallisen sopimisen mahdollisuuksien puutteeseen. SAK:n tekemän luottamushenkilökyselyn mukaan suurin ongelma on työnantajien oma haluttomuus paikalliseen sopimiseen.
Työehtosopimuksen neuvottelevat työntekijöitä ja työnantajia edustavat järjestöt. Siinä sovitaan alan tai työpaikan työntekijöiden palkoista, vuorotyö-, arkipyhä- ja muista korvauksista, työajasta, lomista sekä muista eduista. Kun työntekijä aloittaa työsuhteen, hän solmii työsopimuksen, jonka pohjana ovat työehtosopimuksessa sovitut asiat.
Työehtosopimuksella on saatu sovittua moni asia työntekijän osalta paremmin kuin lainsäädännössä. Työnantajalla on vahvempi neuvotteluasema, mutta tilanne tasoittuu, kun työntekijät toimivat joukkona asemansa parantamiseksi.
Ammattiliittojen neuvotteluosaaminen on edelleen jäsenten käytössä. Liiton jäsenyyden merkitys kasvaa, koska mitä useampi työntekijä kyseisessä yrityksessä on liiton jäsen, sitä parempi on neuvottelutulos. Työehdot voivat kuitenkin eriytyä, eli osassa saman alan yrityksiä sovelletaan muita huonompia työehtoja.
Kilpailutilanne olisi epäreilu, jos alalla osa yrityksistä toimisi työehtosopimusten puitteissa ja osa voisi laskea hintoja esimerkiksi maksamalla työntekijöilleen huonommin. Siksi työehtosopimukset ovat usein yleissitovia eli koskevat kaikkia alan työnantajia – myös niitä, jotka eivät ole työantajaliiton jäseniä. Jos liitoihin järjestäytyminen alalla vähenee, yleissitovuus saattaa purkaantua. Työntekijä harvemmin hyötyy tällaisesta tilanteesta.
Työehtosopimuksessa on sovittu ne asiat, joista voi sopia työpaikalla. Yleensä on myös määritelty, ketkä voivat tehdä työehtosopimuksesta poikkeavan sopimuksen. Yleensä työntekijöiden puolesta sopijana toimii luottamusmies, jolla on koulutusta sopimiseen. Yksittäinen työntekijä voi sopia työehtosopimusta paremmin omassa työsopimuksessaan.
Suomessa ei ole laissa määritelty minimipalkkaa, vaan alan vähimmäispalkat on määritelty työehtosopimuksilla. Jos työehtosopimusta ei alalla ole, palkan määrittelevät työnantaja ja työntekijä keskinäisellä sopimuksella. Kaikki riippuu silloin omasta neuvotteluasemasta ja -kyvystä. Kannattaa muistaa, että työehtosopimuksessa sovitaan myös muista työsuhteen eduista, joten sopijan on hallittava kokonaisuus ylityökorvauksista kilometrikorvauksiin ja muihin etuihin.
Luottamusmies on ammattiliiton kouluttama ja liiton työntekijöiden valitsema työntekijöiden edustaja työpaikalla. Luottamusmiehellä on tärkeä rooli työpaikalla, sillä hän puolustaa työntekijöitä, neuvottelee heidän puolestaan ja esimerkiksi ratkoo riitatilanteita.
Työehtosopimuksissa sovitaan monista luottamusmiehen asemaan vaikuttavista asioista, kuten oikeudesta tiedonsaantiin ja koulutukseen sekä esimerkiksi siitä, paljonko tehtävän hoitamiseen saa käyttää aikaa. Jos ei ole työehtosopimusta, näistä asioista on vaikeampi sopia.
Voittajia olisivat alhaisimmilla palkoilla ja työehdoilla kilpailevat yritykset. Samasta työstä olisi mahdollisuus maksaa muita alan yrityksiä alhaisempaa palkkaa ja siten hankkia perusteetonta kilpailuetua paremmin toimiviin ja laadukkaampia tuotteita tai palveluja tuottaviin kilpailijoihin nähden.
Yksin työntekijä on vaatimustensa kanssa heikommalla verrattuna siihen, että iso joukko seisoo vaatimusten takana. Työntekijöistä voittaisivat ne, joilla on parhaat edellytykset neuvotella itselleen hyvät edut.
Ammattiliitot palvelevat jäseniään, mutta työehtosopimusten eduista pääsevät nauttimaan myös ne, jotka eivät ole liiton jäseniä. Jos ammattiliittoihin kuuluvien työntekijöiden määrä laskee, se heikentää liiton mahdollisuuksia neuvotella alalleen yleissitova työehtosopimus, jolloin jokainen työntekijä kärsii.
Kolmikanta tarkoittaa, että työntekijöiden ja työantajien keskusjärjestöt sekä valtiovalta sopivat yhdessä työelämään liittyvästä lainsäädännöstä sekä sen kehittämisestä. Keskusjärjestöjä ovat palkansaajien SAK, Akava ja STTK sekä työnantajien EK, Kuntatyönantajat, Valtion työmarkkinalaitos ja Kirkon työmarkkinalaitos.
Kolmikanta ei ole suomalainen keksintö, vaan sillä on pitkä kansainvälinen historia ja juuret. Suomi on kansainvälisissä sopimuksissaan sitoutunut noudattamaan kolmikantaista neuvottelua työelämään liittyvissä kysymyksissä.
Kolmikannassa SAK:n ja sen jäsenliittojen asiantuntijat toimivat jäsentensä äänitorvena. He tuovat valmisteluun paitsi edunvalvonnalliset näkökulmansa, myös oman asiantuntemuksensa työelämästä ja työpaikoilta. Järjestöjen asiantuntijoilla on lisäksi syvällistä asiantuntemusta esimerkiksi työoikeudesta ja he tuntevat työpaikkojen arjen.
Esimerkiksi eläkejärjestelmää, työturvallisuutta ja sosiaaliturvaa kehitetään kolmikantaisesti. Otsikkoihin päätyvät työryhmät edustavat vain murto-osaa siitä kaikesta työstä, mitä taustalla tehdään. Tulokset ovat usein myös kompromisseja ja osia isommasta kuvasta, jolloin kolmikantaisten työryhmien vaikutusta voi olla vaikeaa hahmottaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö niillä olisi ihmisten arkeen merkitystä.