Pohjois-Makedoniassa vaatteita valmistetaan kurjissa työoloissa – ”Olemme vieneet 250 tapausta oikeuteen ja voittaneet kaikki”

Useat EU:n muotialan yritykset teettävät vaatteensa Pohjois-Makedonian tekstiilitehtaissa. Tehtailla palkat ovat alhaiset, työehdot kovat ja ylityö ilman korvausta arkipäivää. Koronapandemian aikana tilanne on kärjistynyt.
09.03. 08:00
SAK
Vaate- ja tekstiilituotanto on Pohjois-Makedonian suurin teollisuusala ja toiseksi suurin vientiteollisuuden ala. Kuva Bengt Sigvardsson.

31-vuotias Leena istuu pienessä toimistossa Pohjois-Makedonialaisessa Štipin kaupungissa. Viimeisen puolen vuoden aikana hän on viettänyt paljon aikaa täällä. Kesäkuussa hän sai väärin perustein potkut tekstiilitehtaalta.

– Työnantaja väitti, että olin rikkonut järjestyssääntöjä, kertoo Leena, joka tässä esiintyy tekaistulla nimellä.

Toimisto kuuluu Glasen Tekstilec -nimiselle työoikeusorganisaatiolle. Seinissä on naispuolisia tekstiilityöntekijöitä esittäviä tauluja: 80 prosenttia Pohjois-Makedonian 35 000 tekstiilityöntekijästä on naisia. Nämä naiset ovat maan suurimman, pääasiassa Euroopan unionissa toimivia muotiyrityksiä palvelevan teollisuuden moottoreita. Yrityksiä houkutellaan Pohjois-Makedoniaan ja muihin läntisen Balkanin maihin alhaisilla tuotantokustannuksilla.

Koronapandemia on iskenyt alaan pahasti ja alipalkatut tekstiilityöntekijät maksavat tästä korkean hinnan. Pandemian levitessä monet ulkomaiset yritykset keskeyttivät tilauksensa. Samalla tehtaille syntyi tuotanto-ongelmia. Pandemian ensimmäisinä kuukausina noin joka kolmas työntekijä jäi nimittäin kotiin.

Maaliskuun 2020 puolivälissä Pohjois-Makedonian koulut ja päiväkodit suljettiin. Hallituksen päätöksellä annettiin alle 10-vuotiaan lapsen toiselle vanhemmalle oikeus jäädä kotiin palkalliselle vapaalle. Leena, jolla on kaksi pientä lasta, noudatti päätöstä.

– Mutta sain palkastani vain 30 prosenttia, hän sanoo.

Yksityinen sektori saa tukea työntekijöiden palkkojen maksamiseen pandemian aikana. Tästä huolimatta monet työnantajat ovat alentaneet palkkoja. Osa on jäädyttänyt palkanmaksun. Hyvin usein raportoidaan myös sopimusrikkomuksista sekä irtisanomisista ilman varoitusta.

– Työnantajani yritti saada minut allekirjoittamaan sopimuksen, jossa olisin suostunut puolipäivätyöhön. Kieltäydyin, jolloin työnantaja väärensi allekirjoitukseni. Kun siitä huolimatta en palannut töihin sain potkut, kertoo Leena.

Viikonloppuisin työtä tehdään ilman korvauksia

Glasen Tekstilec on vienyt Leenan asian oikeuteen. Tekstiilityöntekijöiden oikeuksien loukkaaminen ei kuitenkaan ole mikään pandemian mukana tullut ilmiö. Leenan työpaikalla työntekijöillä oli ainoastaan 4–5 palkatonta lomapäivää vuodessa, vaikka laki määrää kaikille 20 palkallista lomapäivää.

– Jouduimme työskentelemään myös lauantaisin, ilman korvausta, jotta tuotannon tavoitteet saavutettaisiin, kertoo Leena.

12 vuoden ammattiuran jälkeen Leenan kuukausipalkka oli 250 euroa, mikä vastaa Pohjois-Makedonian minimipalkkaa. Se on myös lähtöpalkka useimmissa tekstiilitehtaissa. Ainoastaan noin 10 prosenttia tekstiilityöntekijöistä on järjestäytynyt. Leenan työpaikalla kukaan ei ollut mukana ammattiyhdistyksessä.

– Kukaan ammattiyhdistysliikkeestä ei ole koskaan käynyt siellä puhumassa asiasta, hän selittää.

”Työntekijät joutuivat juomaan vettä paljusta”

Glasen Tekstilec -järjestön perustivat 2016 aviopuolisot Kristina Ampeva ja Denis Ampev. Molemmat työskentelivät aikaisemmin tekstiiliteollisuudessa. He olivat turhautuneita kehnoihin työoloihin ja alhaisiin palkkoihin, mutta myös siihen, ettei juuri kukaan työntekijöistä tuntenut oikeuksiaan tai ollut järjestäytynyt. Glasen Tekstilec järjestää tekstiilityöntekijöille kursseja heidän oikeuksistaan sekä yleisesti työlainsäädännöstä. Järjestö tarjoaa myös oikeudellista apua.

– Kolmessa vuodessa olemme vieneet 250 tapausta oikeuteen ja voittaneet kaikki, kertoo Kristina Ampeva.

Kristina Ampeva ja Denis Ampev perustivat tekstiilityöntekijöitä auttavan Glasen Tekstilecin vuonna 2016. Kuvat Bengt Sigvardsson.

Denis Ampev sanoo tekstiilityöntekijöiden oikeuksien loukkaamisen olevan niin laajamittaista, että he ainoastaan pystyvät ottamaan räikeimmät tapaukset työn alle. Monet tekstiilityöntekijät ansaitsevat esimerkiksi minimipalkkaa vähemmän.

– Eräällä tehtaalla työntekijät joutuivat juomaan vettä paljusta. Meidän täytyy keskittyä sellaisiin asioihin, joita ei ylipäänsä pitäisi esiintyä, hän lisää.

Kristina Ampeva ja Denis Ampev kertovat lainsäädännön olevan hyvä, mutta sitä ei noudateta. Tämä johtuu heidän mielestään heikosta ammattiyhdistysliikkeestä ja työpaikkatarkastajien huonosta työsuorituksesta. Denis Ampev ei usko muotiketjujen alhaisten ostohintojen olevan nälkäpalkkojen suurin syy.

– Kyseessä on pikemminkin tekstiilitehtaiden tuottamien voittojen epätasaisesta jakaumasta, sanoo hän.

”Kukaan ei tarvitse ammattiyhdistystä”

Toisessa Štipin kaupunginosassa toimii 38 henkilöä työllistävä muotiyritys Astibo Fashion Group. Yritys ulkoistaa tilauksia 150:een eri puolilla maata sijaitsevaan tehtaaseen. Omistaja Vencislav Filipov kertoo liiketoiminnan sujuvan hyvin myös pandemian aikana.

– Teemme pienellä määrällä työntekijöitä hyvää tulosta, hän kertoo. 

Vencislav Filipov.

Sitä, miten tämä heijastuu työntekijöiden palkkoihin, Filipov ei paljasta. Palkka määräytyy yksilöllisesti, mutta Vencislav Filipovin mukaan ainoastaan yksi työntekijä työskentelee minimipalkalla. Muiden palkat ovat korkeammat. Kukaan työntekijöistä ei ole järjestäytynyt.

– Pohjois-Makedonian ammattiliitot ovat erilaisia muihin maihin verrattuna. Täällä liitot toimivat vain omien etujensa edistämiseksi. Kukaan ei tarvitse ammattiyhdistystä, sanoo tehtaanomistaja Filipov.

Pääkaupungissa Skopjessa 49-vuotias Tanja Atanasovska on töissä OKITEXin tekstiilitehtaalla. Hän, kuten 70 prosenttia 460 työntekijästä, on ammattiyhdistyksen jäsen.

– Yhdistyksellä ja johdolla on hyvä suhde. Tapaamme kolme–neljä kertaa vuodessa keskustellaksemme tehtaan ajankohtaisista asioista, hän kertoo.

Tanja Atanasovskan mukaan työolot ovat hyvät. Ylityötä on harvoin ja työntekijöillä on vähintään 20 palkallista lomapäivää. Pandemian aikana ketään ei ole irtisanottu eikä kenenkään palkkaa ole alennettu.

– Syy miksi kaikki eivät ole järjestäytyneet on jäsenmaksu: prosentti palkasta on joidenkin mielestä liian korkea, hän kertoo.

Kahdeksan vuoden työsuhteen jälkeen Tanja Atanasovska ansaitsee 350 euroa kuukaudessa.

Tanja Atanasovska.

 – Se ei riitä hyvään elämään. Palkat eivät nouse samassa tahdissa kuin esimerkiksi ruoan ja sähkön hinta.

Liitto onnistunut nostamaan minimipalkkaa

Skopjessa sijaitsevassa ammatillisen keskusjärjestön SSM:n rakennuksessa tapaamme Ljupco Radovskin, joka on tekstiili-, nahka- ja kenkäalan valmistustyöntekijöiden liiton STCK puheenjohtaja. Hänen mielestään ulkomaisten vaateyritysten täytyisi maksaa tuotteista enemmän, jotta palkat voivat nousta. Tästä STKC oli ryhtynyt neuvottelemaan ennen pandemiaa.

– Korona pysäytti neuvottelut. Nyt emme voi odottaa mitään palkankorotuksia, hän kertoo. 

Pandemian aikana ammattijärjestöt STKC ja SSM ryhtyivät yhteistyössä YK:n ILO-elimen kanssa antamaan ilmaista oikeudellista apua työntekijöille, jotka koronaan liittyvistä syistä ovat joutuneet ristiriitaan työnantajan kanssa. Tähän asti noin 80 000 työntekijää on hyödyntänyt pääasiassa sähköisessä muodossa tarjottavaa apua. SKTC on ilmoittanut palkkoja alentaneet tehtaat ja näille on tuomittu sakkoja.

– Kaksi kolmasosaa on nyt maksanut täydet palkat työntekijöilleen, kertoo Ljupco Radovski.

Yhdessä teollisuuslittojen kansainvälisen kattojärjestön IndustriALL:n kanssa STKC pyrkii nyt hankkimaan lisää jäseniä.

– On kuitenkin yleistä, että työnantajat estävät työntekijöitään liittymästä, sanoo Ljupco Radovski. 

Ljupco Radovski.

Keskusliitto SSM:n puheenjohtaja Darko Dimovski huomauttaa kuitenkin, etteivät työnantajat yksin pistä kapuloita rattaisiin. SSM:tä hallitsi aikaisemmin oikeistopuolue VMRO-DPMNE, joka johti maata vuosina 2006–2017.

– Sinä aikana työntekijät menettivät monia oikeuksia ja jäivät vailla tarvittavaa apua SSM:ltä. Siitä syntyi meille huono maine, hän sanoo.

Asia muuttui vallan siirryttyä Makedonian sosialidemokraattiselle unionille vuonna 2017. Samoihin aikoihin Darko Dimovskista tuli SSM:n puheenjohtaja.

Darko Dimovski.

 – Vuodesta 2017 jäsenmäärämme on noussut 42 000:sta 70 000:een. Kasvamme yhä vahvemmaksi, hän sanoo.

Liiton oikeudellinen tuki ja sovittelu pandemian aikana ovat saaneet useat työntekijät ymmärtämään järjestäytymisen merkityksen.

– Siitä syystä kasvamme. Toinen syy on, että olemme kolmessa vuodessa onnistuneet nostamaan minimipalkan 150 eurosta 250 euroon kuukaudessa, hän lisää. 

 

Vaate- ja tekstiiliteollisuus on tärkeä vientiala

  • Pohjois-Makedoniassa on noin 2,1 miljoonaa asukasta.
  • Vaate- ja tekstiilituotanto on maan suurin teollisuusala ja toiseksi suurin vientiteollisuudessa.
  • Tammikuussa 2021 noin 82 800 pohjois-makedonialaista oli saanut koronavirustartunnan.
  • Pandemian alusta lokakuun 2020 loppuun saakka melkein 17 700 Pohjois-Makedonialaista oli menettänyt työnsä. Työttömyysaste on nyt noin 17 prosenttia.

Bengt Sigvardsson, 
käännös suomen kielelle Aino Ahonen

 

Tilaa tuoreimmat uutisemme sähköpostiisi

Tilaa tuoreimmat uutisemme sähköpostiisi

Kieli

Näin tietojasi käytetään

Lähettämällä lomakkeen hyväksyt tietojesi käytön kuvauksen mukaisesti.