Työllisyystavoite on kuollut – Kauan eläköön työllisyystavoite!

Blogi 11.06. 09:43 Kaukoranta Ilkka
SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta

Lisätalousarviossa hallitus perustellusti keskittyi elvyttämään ja hoitamaan koronaepidemian aiheuttamaa kriisiä. Samassa yhteydessä hallitus sopi kuitenkin myös askelmerkeistä julkisen talouden vahvistamiselle. Osana tätä hallitus sopi, että syksyn budjettiriihessä asetetaan uusi työllisyystavoite, joka on suurempi kuin nykyinen 60 000 päätösperäistä työpaikkaa.

Hallitusohjelman mukaisesti budjettiriihi on työllisyystavoitteen tarkastelupiste. Talous- ja työllisyystilanne on monella tapaa muuttunut hallitusohjelman laatimisen jälkeen, joten välitarkastelulle on siitäkin näkökulmasta varmasti tarvetta.

Hallitusohjelman työllisyystavoite on todennäköisesti jo täyttynyt, mutta se ei riitä

Hallitusohjelmassa asetettiin kaksi työllisyystavoitetta, joista toinen on rauennut ja toinen todennäköisesti jo täyttynyt.

Ensimmäinen tavoite oli, että ”normaalin kansainvälisen ja siitä heijastuvan kotimaisen talouskehityksen oloissa työllisyysaste saavuttaa 75 prosentin tason”. On ilmeistä, että normaalista kansainvälisestä talouskehityksestä ei ole enää tietoakaan, jolloin tuo tavoite on rauennut.

Toinen tavoite oli, että hallitus omilla toimillaan lisää työllisten määrää vähintään 60 000 henkilöllä vuoden 2023 loppuun mennessä. Nämä ovat niitä kuuluisia päätösperäisiä työpaikkoja. Tämä tavoite on voinut hyvinkin jo täyttyä.

Epidemian pysäyttäneet rajoitustoimet, lomautusten nopeuttaminen, yritysten ennätykselliset tukipaketit, laaja finanssipoliittinen elvytys ja muut hallituksen toimet ovat aivan olennaisesti parantaneet talouskehitystä suhteessa siihen, mitä se olisi muutoin ollut. Kriisitoimilla pelastetut työpaikat voivat täyttää hallitusohjelmaan kirjatun tavoitteen 60 000 päätösperäisestä työpaikasta. 

Hallitusohjelman työllisyystavoite ei siis välttämättä velvoita uusiin työllisyystoimiin. Toisaalta kaikkien näiden kriisitoimien jälkeenkin vuoden 2023 talous- ja työllisyystilanne näyttää huonommalta kuin ennen koronakriisiä. Siitä näkökulmasta tarve uusille työllistäville toimille ei tietenkään ole poistunut.

On ehkä muutenkin sivuseikka, onko hallitusohjelman työllisyystavoite jo muodollisesti täyttynyt. Kyseessähän on lopulta poliittinen sitoumus, ei mikään juridisesti sitova sopimus. Ei ole mitään puolueetonta tuomaria, joka taskulaskin ja sanakirja kädessä antaisi hallituspuolueita ja eduskuntaa sitovan arvion siitä, onko hallitusohjelman kirjaukset toteutuneet. Lopulta kyse on aina poliittisesta kokonaisharkinnasta.

Uusi työllisyystavoite tulee

Joka tapauksessa hallitus on sopinut asettavansa itselleen uuden aiempaa korkeamman työllisyystavoitteen. Sen takia on syytä kääntää katse nykyisen tavoitteen mahdollisesta täyttymisestä uuden työllisyystavoitteen muotoiluun.

Pelkän nuppiluvun tai prosenttiluvun lisäksi työllisyystavoitetta asetettaessa on paljon tärkeitä kysymyksiä ratkottavaksi

Työllisyystavoitteessa katse pitää suunnata tulevaisuuteen

Hallitusohjelmassa työllisyystavoite ankkuroitiin hyvin vahvasti vuoteen 2023. Tavoite olisi syytä asettaa selvästi kauemmaksi, koska se vastaisi paremmin työllisyystavoitteen perimmäistä tarkoitusta ja mahdollistaisi parempien päätösten tekemisen.

Työllisyystavoitteen perimmäinen tarkoitus on vahvistaa julkisen talouden kestävyyttä. Kestävyysvajeen näkökulmasta olennaista on nimenomaan pitkä aikaväli. Jonkin lähivuoden työllisyysasteeseen tähtääminen ei ole perusteltua.

Pidempi perspektiivi voi myös helpottaa hyvien työllisyystoimien löytämistä, koska moni hyvä reformi ei valmistelu-, voimaantulo- tai vaikutusviiveiden takia ehdi vaikuttaa ainakaan täysimääräisesti muutaman vuoden sisällä. Ei kannata asettaa tavoitetta, joka kannustaa suosimaan kokonaisuuden kannalta huonoja keinoja pelkästään sen takia, että niiden vaikutukset näkyvät nopeammin.

Epävarmuuden takia numeraalista tavoitetta ei kannata ylikorostaa

Täsmällisten tavoitteiden tarkoitus on kai sitouttaa puolueet johonkin lopputulokseen ja tukea päätöksentekoa. Se toimii kuitenkin huonosti, jos laskelmat ovat epävarmoja tai laskutavasta ei ole yksimielisyyttä. Juuri millekään työllisyystoimelle ei pysty luotettavasti laskemaan täsmällistä vaikutusta.

On paljon toimia, joilla moni uskoo olevan vaikutusta työllisyyteen, mutta täsmällistä numeroa ei pysty mitenkään laskemaan. Tällaisia voivat olla esimerkiksi osaamiseen, työkykyyn, paikalliseen sopimiseen tai työsuhdeturvaan liittyvät ratkaisut. Jos hallitus haluaa tällaisia toteuttaa, niin miten ne toimet suhtautuisivat kvantitatiiviseen työllisyystavoitteeseen?

Toisaalta vaikutusarviot ovat usein laajoja haarukoita niidenkin toimien kohdalla, joille pystyy selkeästi sellaisen laskemaan. Jos vaikutusarvio on haarukka ja työllisyystavoite on pisteluku, niin arvioidaanko työllisyystavoitteen täyttymistä suhteessa vaikutusarvioiden haarukoiden yläpäähän, keskipisteeseen vai alapäähän? Eli riittääkö se, että vaikutusarvioiden mukaan toimet voivat riittää tavoitteen täyttymiseen, vai nostetaanko kynnys niin korkealle, että toimien pitäisi liki varmasti tuoda niin iso työllisyysvaikutus?

Selkeät tavoitteet voivat tukea päätöksentekoa, mutta epävarmasti mitattava kvantitatiivinen tavoite voi päätöksenteon selkeyttämisen sijaan johtaa siihen, että toimenpiteiden sijaan riidellään laskutavasta. Vaikutusarvioiden politisoituminen ei olisi hyvä asia.

Julkisen talouden vakauttaminen vaatii tulevaisuudessa myös työllisyyden nousua. Sen takia työllisyystoimia tarvitaan ja niitä pitää valmistella. Silti uudesta työllisyystavoitteesta sovittaessa kannattaa olla tarkkana, jotta tavoitteesta ei tule sellaista, joka selkeyttämisen sijaan sotkee päätöksentekoa.