Rikkurien palkitseminen on rangaistavaa sekä moraalisesti että lain edessä 

Blogi 04.01. 08:00 Lehto Anu-Tuija
Anu-Tuija Lehto

Metsäyhtiö UPM on ilmoittanut maksavansa työntekijöilleen 30 euroa päivässä tai 600 euroa kuukaudessa, jos nämä eivät ryhtyisi ammattiliittojen julistamaan lakkoon. Kyseessä on siis laillisen lakon murtamisyritys rikkurityövoiman avulla. UPM:n tarkoitus on, että mahdollisimman moni työntekijä ei osallistuisi lakkoon, vaan houkutus lihottaa omaa tilipussiaan nyt heti olisi suurempi kuin myöhemmin konkretisoituvien parempien työehtojen saaminen kaikille.

Lakkoilua suojaa sekä perustuslaki että ihmisoikeussopimukset. Tilannetta, jossa työnantaja turvautuu taloudellisiin kannustimiin, jotta työntekijät luopuisivat tärkeistä ammattiyhdistysoikeuksistaan, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on pitänyt Euroopan ihmisoikeussopimuksen kokoontumis- ja yhdistymisvapautta koskevan artiklan rikkomisena.

Ihmisoikeustuomioistuimen tapauksessa (Wilson ym. 2.7.2002) palkka oli pienempi henkilöillä, jotka eivät olleet suostuneet siihen, että ammattiliitto ei enää neuvottelisi palkankorotuksista ja muista työsuhteen ehdoista. Ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että liitolla ja sen jäsenillä täytyi olla jokin mahdollisuus saada työnantaja kuuntelemaan.

Tuomioistuimen mielestä vapaaehtoisen kollektiivisen sopimusjärjestelmän ydin on siinä, että ammattiliitolla on mahdollisuus ryhtyä lakkoon tai muihin toimenpiteisiin. Lakon tarkoitus on saada työnantajan edustaja käymään ammattiliiton kanssa sopimusneuvotteluja niistä kysymyksistä, joita liitto pitää tärkeinä jäsentensä etujen kannalta. 

Olennaista on, että työntekijöillä on mahdollisuus pyytää liittoa tekemään tai sallia sen tehdä työnantajalle esityksiä tai ryhtyä toimenpiteisiin työntekijöiden etujen ajamiseksi. Elleivät työntekijät voi tätä tehdä, heidän vapautensa kuulua ammattiliittoon etujensa turvaamiseksi on näennäistä. Valtion tehtävänä on varmistaa, että liiton jäseniä ei estetä tai rajoiteta käyttämästä liittoaan heidän edustajanaan, kun pyritään päättämään heidän suhteistaan työnantajiinsa.

Edellä käsitelty tapaus oli Britanniasta. Vastaavan tyylisiä tapauksia löytyy myös Suomesta. Viimeisin on Keitele Oy:n tapaus, jossa yritys maksoi lakon ajalta pienempää tuotantopalkkiota lakkoon osallistuneille työntekijöille. Käräjäoikeus totesi menettelyn olevan syrjivää ja määräsi yrityksen maksamaan 22 työntekijälleen täyden tuotantopalkkion ja yhdenvertaisuuslain mukaisen hyvityksen.

Kyse on syrjinnästä eli siitä, että työntekijä asetetaan eri asemaan ammattiyhdistystoiminnan vuoksi.

Keitele Oy:n tapauksessa kyse oli edun menettämisestä kuten myös korkeimman oikeuden tapauksessa KKO 2010:93, joka sekin koski tuotantopalkkion maksamista lakossa olleille työntekijöille. Sillä, houkutteleeko työnantaja toimimaan haluamallaan tavalla vai rankaiseeko hän vääränä pitämästään toiminnasta, ei voi olla merkitystä. Kyse on syrjinnästä eli siitä, että työntekijä asetetaan eri asemaan ammattiyhdistystoiminnan vuoksi. Ammattiyhdistyksen toimeenpanema lakko on sekä Wilson-tapauksen että korkeimman oikeuden oikeuskäytännön mukaan (KKO 2010:93) osa yhdistymis- ja kokoontumisvapautta.

Tapaukset ovat myös hyviä esimerkkejä siitä, mihin ammattiliitojen kanneoikeutta tarvitaan. Oikeussuojan saaminen olisi yksinkertaisempaa ja helpompaa, jos ammattiliitto voisi nostaa kanteen ilman valtakirjoja ja ilman, että yksittäisten työntekijöiden nimet tulevat työnantajan tietoon.