Lakko-oikeuden rajoittaminen on silmänkääntötemppu

Blogi 09.04. 09:00 Huovila Karoliina
SAK:n työehtoasiantuntija Karoliina Huovila. Kuva: Mika Pakarinen

Kunta-alan neuvotteluissa on jouduttu turvautumaan laajoihin työtaisteluihin. On helppo nähdä, miksi tähän tilanteeseen on päädytty.

Terveydenhuollon ammattilaiset ovat olleet tiukoilla jo pitkään. Ja kun työnantaja ei tunnu muuten reagoivan, he käyttävät kantansa kertomiseen sitä keinoa, johon heillä on oikeus eli lakkoa.

Terveydenhuoltoalan työhönsä sitoutuneet ammattilaiset ovat vastuullisia.

Lakko-oikeus on demokraattisessa yhteiskunnassa työntekijöiden perusoikeus. Työelämäsääntelyn ja lakko-oikeuden ytimessä on ajatus heikomman osapuolen suojelusta ja yhteiskunnan valtatasapainosta. Työtaisteluoikeus varmistaa, että neuvottelujen lopputulos on mahdollisimman oikeudenmukainen.

Erityisesti vaikeissa työmarkkinaneuvotteluissa julkisuudessa käytävällä keskustelulla on nykyisin iso rooli. Pelin henkeen kuuluu, että työnantajapuoli kiirehti välittömästi lakon alkamisen jälkeen toteamaan suureen ääneen, kuinka liitot kieltäytyvät antamasta tarvittavaa henkilöstöä ja aiheuttavat turhaa haittaa ja huolta muille ihmisille. Kun on ollut kyse terveydenhuollon henkilökunnasta, niin on jopa väläytelty, että työtaistelut vaarantavat kansalaisten hengen ja turvallisuuden.

Terveydenhuoltoalan työhönsä sitoutuneet ammattilaiset ovat vastuullisia. Heidän osoittelunsa ja väitteet potilasturvallisuuden vaarantamisesta on kohtuutonta. Kyseessä on työntekijäryhmä, joka on venynyt ja kantanut vastuuta korona-aikana enemmän kuin kukaan muu. Vastuulliset ammattilaiset huolehtivat suojelutyön tekemisestä, vaikka mikään laki ei edes velvoita työntekijöitä tekemään suojelutyötä lakon aikana.

Terveydenhuollon ammattilaisten halutaan venyvän edelleen, nyt potilasturvallisuuteen vetoamalla. Jo ennen neuvotteluiden alkamista he ovat tuoneet esiin haasteet työn tekemisessä, työehdoissa ja resurssoinnissa. Myös työvoimapula vaivaa alaa. Työnantajat eivät ole halunneet korjata tilannetta, ja potilasturvallisuudesta puhutaan nyt, kun sillä halutaan estää lakkoilua.

Lakko-oikeuden rajaamista on tälläkin neuvottelukierroksella yritetty monin tavoin, esimerkiksi laajamittaisten turvaamistoimien hakemisella.

Laillisen työtaistelun on tarkoituskin aiheuttaa häiriötä työnantajan toimintaan. Suojelutyö on toimiva tapa turvata sekä potilaita että työntekijöiden oikeuksia, koska suojelutyöstä ei päätä työnantaja, kunta tai sairaanhoitopiiri, vaan siitä sovitaan yhteisissä neuvotteluissa. 

Lakko-oikeutta rajoittava lainsäädäntö korostaisi epäsuhtaa työntekijöiden ja työnantajien oikeuksien välillä. Siksi lakon murtamiseen johtavaa sosiaali- ja terveysministeriön valmistelemaa lainsäädäntöä ei voi hyväksyä. Valmistellun säädöksen mukaan työnantajalla olisi oikeus paitsi määrätä lakossa olevat työntekijä töihin, myös määrätä työn sisältö normaalista poikkeavaksi, ja myös työaikasuojelusta voitaisiin joustaa. 

Kuten todettu, lakko-oikeus kuuluu työntekijöiden perusoikeuksiin. Lakko-oikeuden rajoittaminen potilasturvallisuuteen vedoten on kuitenkin ennen kaikkea poliittinen asia. On hyvä muistaa, että mitä enemmän työmarkkinatoimintaan puututaan ulkopuolisten toimesta, sitä mutkikkaammaksi asiat yleensä menevät. Paras ratkaisu tähänkin kiistaan on osapuolten neuvotteluteitse löytämä ratkaisu.

Lakko-oikeuden rajaamista on tälläkin neuvottelukierroksella yritetty monin tavoin, esimerkiksi laajamittaisten turvaamistoimien hakemisella. Pahimmissa tapauksissa on pyritty käyttämään konsernin sisäistä työvoimaa lakonalaisen työn tekemiseksi. Ay-liike ei tule taipumaan näiden vaatimusten edessä.

Työntekijöiden työoloissa ja palkkauksessa on moni paikoin korjattavaa. Vanha totuus on, että pyytämällä saa harvoin mitään. Työntekijöiden ainoa keino on järjestäytymisen avulla ja kollektiivisen työtaistelun keinoin asettaa painetta neuvottelutavoitteiden taakse. Tällöinkin päästään yleensä kompromissiratkaisuun. Työtaistelun keinoin ei saavuteta kaikkea, mutta sitä kautta varmistetaan oikeudenmukaiset neuvottelut.