Keskustelu ilmastokriisistä ja inhimillisestä arkihuolesta ei kohtaa

Blogi 01.07. 09:00 Toiviainen Anni
SAK:n korkeakouluharjoittelija Anni Toiviainen

Ilmaston lämpeneminen on edennyt pisteeseen, jossa se aiheuttaa kriisejä eri puolilla maailmaa. Uutisissa kuulemme, kuinka maastopalot roihuavat Etelä-Euroopassa ennätyksellisen aikaisin ja pakistanilaiset lapset kuolevat kuumuuteen. Ulos katsoessamme päivittelemme, kuinka tukahduttavat helleaallot lyövät korville jo juhannuksena, kuukauden sademäärä tulee alas yhdellä kertaa ja uudenlaiset taudinaiheuttajat ja tuholaiset leviävät pohjoisemmaksi. Kesäöinä meitä valvottaa kuumuuden lisäksi huoli pärjäämisestä, sillä inflaatio ja energian ja elämisen kustannusten nousu osuvat meihin jokaiseen.

Kun joku mainitsee tarpeen päästövähennystoimiin, keskusteluun nivoutuu ilmastopolitiikan suuret linjat ja arkisen pärjäämisen kysymykset. Työpaikalla ilmastoasiat ovat läsnä näillä molemmilla tasoilla: yhtäältä se on rakenteellinen kysymys toimintatavoista, toisaalta myös taloudellinen ja ammatti-identiteettiin kytkeytyvä kysymys pärjäämisestä murroksessa.

Ilmastonmuutos on työn tulevaisuuden kysymys ja hillintätoimien vaikutusten ohella haluamme ymmärtää paremmin, millä tolalla ilmastonmuutokseen sopeutuminen on työpaikoilla. Kysyimme asiasta luottamushenkilöiltä, ja Ilmastonmuutokseen sopeutuminen työpaikoilla -kyselyn tulokset löytyvät täältä.

Saimme selville, että 42 prosenttia SAK:n luottamushenkilöpaneelin vastaajista kokee ilmastonmuutoksen vaikutusten näkyvän jo nyt työssä. Erityisesti vaikutukset tuntuvat painottuneen kuljetusaloille (58 %). Todennäköisesti vastaajat tarkoittavat tällä kyselyn aikana alkanutta keskustelua polttoaineen hinnannoususta. Todellisuudessa polttoaineen hintaan vaikuttaa päästövähennystoimia enemmän poliittinen tilanne, kuten Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan. Vastaajien ajatuksissa nämä kuitenkin kietoutuvat yhteen.

Työpaikoilla on suuri merkitys ilmastonmuutokseen sopeutumisen edistämisessä. Uudenlaisia toimintatapoja tarvitaan kaikilla yhteiskunnan sektoreilla, jotta esimerkiksi terveydenhuolto, metsätalous ja ruoantuotantojärjestelmät säilyvät toimintakykyisinä myös muuttuvissa ilmasto-oloissa. Onnistunut sopeutuminen edellyttää laaja-alaista osaamisen ja työskentelytapojen päivitystä.

Suunta on oikea: 72 prosenttia vastaajista koki tärkeäksi, että työpaikoilla edistetään ilmastonmuutokseen sopeutumista. Luottamushenkilöpanelistit tunnistivat, että erityisesti työnantajan (64 %) ja työntekijän (57 %) asenteilla on merkitystä siinä, miten oma työpaikka pystyy sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Myös helppotajuisen tiedon saatavuuden ja taloudellisten resurssien merkitystä korostettiin.

”Ilmastotoimista ei keskustella kahvipöytien ulkopuolella. Pitääpä ottaa puheeksi.”

SAK:n mielestä paras tapa olisikin edetä yhdessä, jolloin sekä asenteet että käytännön toimet kasvavat samaan suuntaan yhtäaikaisesti. Kyselyssä selvisi, että joillakin työpaikoilla henkilöstö on jo päässyt mukaan ilmastotoimien suunnitteluun: Työnantaja on pyytänyt ehdottamaan arkisia vihreitä tekoja ja toteuttanut niitä. Henkilöstö- ja työsuojelun toimintaohjelmaa on valmisteltu yhdessä ilmastonäkökulmat huomioiden. Valitettavasti tämä ei ole kuitenkaan vielä tavallinen käytäntö: 81 prosenttia vastaajista kertoi, ettei henkilöstö tai luottamushenkilöt ole olleet mukana päättämässä työpaikan ilmastotoimista.

”En ole aivan varma, mitä ilmastonmuutokseen sopeutumisella tarkoitetaan. Työpaikallani on yleisesti puhuttu ympäristöystävällisyydestä esimerkiksi siivousmenetelmiä valittaessa (esim. pesuaineiden poisjättö ympäristötekona), mutta ilmastonmuutoksen vaikutuksesta itse työhön ei ole puhuttu. Työnantaja on kyllä sitoutunut ympäristöystävällisyyteen, samoin useat asiakkuudet, mutta varsinaista keskustelua aiheesta työntekijöiden kanssa ei ole käyty.”

Vaikka ilmastokeskustelun tarve tunnistetaan ja intoa ilmastotoimien edistämiseen löytyy, käytännössä huoli elinkustannusten noususta ja elämäntapojen muutoksesta näkyy kyselyn avovastauksissa.

”Taitaa vaan olla niin että tällä hetkellä on muutakin mietittävää kuin ilmastonmuutos.”

Ajatus on ymmärrettävä: Jos huominen huolettaa, harva jaksaa katsoa vuosien päähän tai toiselle puolelle maailmaa. Ilmastotoimia tarvitaan kuitenkin kiireellisemmin kuin koskaan, sillä jokainen lisäkymmenys keskilämpötilassa pahentaa tilannetta.

Kansalaisten huoleen pitää vastata muilla tavoin kuin populistisilla heitoilla. Me uskomme, että kunnianhimoiset ilmastotoimet on mahdollista toteuttaa sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla ja teemme työtä sen eteen. Vastakkainasettelu, tahallinen asioiden hämmentäminen ja jakolinjojen syveneminen hidastaa ilmastokriisin hillintää, vaikeuttaa sopeutumistyötä ja pahentaa eriarvoisuutta.

Toivommekin, että työpaikoista syntyisi paikkoja, jossa työntekijät ja työnantajat pystyvät yhteistyössä sitoutumaan ilmastotoimiin ja rakentamaan työelämää, joka ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa ilmaston ja luonnon kantokyvyn rajoissa. Tarvitsemme luottamusta ja konkreettisia toimia sen eteen, että vihreä siirtymä tuottaa hyvää myös lyhyemmällä aikavälillä ja arkikokemusten tasolla.

Lainaukset ovat tutkimuksen avoimista vastuksista.