Filippiineillä ay-aktiivit ovat hengenvaarassa – ”Tavoitteena on hiljentää meidät”

Filippiinit on ay-aktiiveille yksi maailman vaarallisimmista maista. Kesästä 2016 lähtien on murhattu ainakin 43 aktiivia. Pidätykset ovat tavallisia ja monet saavat tappouhkauksia.
15.05. 10:00
SAK
Negrosin saarella risteilee sorateitä sokeriruokopeltojen keskellä. Kuva Jesper Klemedsson.

Lokakuun 20. päivä 2018 joukko aseistautuneita miehiä piiritti sokeriruokopellolle pystytetyn teltan Sagayssa Negrosin saarella Filippiineillä. He kohottivat aseensa ja tikkasivat teltan täyteen luodinreikiä. Luodit tappoivat yhdeksän teltassa ruokailemassa ollutta sokerityöläistä. He olivat kansallisen sokerityöntekijöiden liiton NFSW:n jäseniä.

Ainakin 43 ay-aktiivia on murhattu sen jälkeen, kun Rodrigo Duterte nousi presidentiksi kesäkuussa 2016. Filippiinit on nyt ay-aktiiveille yksi maailman vaarallisimmista maista.

– Maatyöläiset ja viljelijät ovat kauhun vallassa. Pelko on suuri jäsentemme keskuudessa, NFSW:n pääsihteeri Butch Lozande sanoo.

Hän istuu pikkubussin takapenkillä. Auto poukkoilee pitkin päällystämätöntä tietä, joka halkoo Negrosin loputtomia vihreitä sokeriruokoviljelmiä. Lozande elää jatkuvan tappouhan alla.

– Filippiineillä on erittäin vaarallista olla aktivisti. Viranomaiset, armeija ja maanomistajat leimaavat kommunistiksi jokaisen, joka mainitseekaan työläisten ja viljelijöiden oikeudet, aivan riippumatta siitä, onko kyseinen henkilö kommunisti vai ei, Butch Lozande sanoo.

Butch Lozande elää jatkuvassa hengenvaarassa. Kuva Jesper Klemedsson.

Hengenvaarallista leimautua punaiseksi

Kommunistiksi tai punaiseksi leimautuminen merkitsee hengenvaaraa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että ihmistä pidetään Uuden kansanarmeijan NPA:n – Filippiinien kommunistipuolueen CPP:n aseellisen siiven – kannattajana. NPA on käynyt aseellista taistelua hallitusta vastaan vuodesta 1969. Rodrigo Duterte aloitti pian presidentiksi tulonsa jälkeen rauhanneuvottelut NPA:n/CPP:n kanssa, mutta keskustelut kariutuivat joulukuussa 2017. Sekä NPA että CPP luokiteltiin terrorijärjestöiksi.

Armeijalle annettiin vapaat kädet taistella kommunistiksi epäiltyjä vastaan. Sagayssa murhattuja työläisiä syytettiin NPA:n kätyreiksi, koska he viljelivät vihanneksia joutomaalla, jota he eivät omistaneet.

Sadattuhannet työntekijät työskentelevät sokeriruokoviljelmillä palkalla, joka alittaa roimasti maan minimipalkan. Kuva Jesper Klemedsson.

Ay-toiminta ei ole koskaan ollut vaaratonta Filippiineillä. Ei etenkään Ferdinand Marcosin diktatuurin aikana vuosina 1965–1986.

– Duterte on kuitenkin hyvin lyhyessä ajassa peitonnut Marcosin ihmisoikeusrikosten määrässä, Butch Lozande sanoo.

Rodrigo Duterte aloitti presidenttikautensa lunastamalla vaalilupauksensa huumeiden vastaisesta sodasta. Hän kehotti turvajoukkoja ja kansalaisia surmaamaan huumekauppiaat. Filippiinien ihmisoikeuskomitean mukaan sen jälkeen on tapettu ainakin 27 000 huumekauppiaaksi ja huumeidenkäyttäjäksi epäiltyä.

Työoikeusaktivistien mukaan samaa ”tapetaan epäillyt” -strategiaa noudatetaan nyt myös sodassa, jota käydään NPA:ta ja kaikkia niitä vastaan, joiden katsotaan jotenkin uhkaavan hallituksen agendaa. Maaliskuussa 2019 surmattiin neljätoista maaoikeusaktivistia, kun poliisit iskivät ”terroristeja” vastaan kolmessa eri paikassa Negrosin saarella. Illalla 31. lokakuuta 2019 turvallisuusjoukot tekivät rynnäkön Negrosilla Bacolod Cityssä sijaitsevaan rakennukseen, jossa toimii useita työoikeus- ja ihmisoikeusjärjestöjä.

– Rynnäkössä pidätettiin 57 ihmistä, minut muiden mukana. Meillä oli meneillään kokous eräästä bussiyhtiöstä irtisanottujen työntekijöiden kanssa. Keskustelimme siitä, mitä he voisivat tehdä asialle, Butch Lozande kertoo.

Elämistä pelon ilmapiirissä

Bussinkuljettajat, maatyöläiset ja muut rakennuksessa olleet pakotettiin aseella uhaten makaamaan lattialle. Jokainen huone tutkittiin. Butch Lozande väittää turvallisuusjoukkojen piilottaneen samalla aseita eri puolille rakennusta. Hänet ja muut ay-aktiivit vangittiin. Nyt heitä syytetään muun muassa laittomasta aseiden hallussapidosta. Lozande kuitenkin uskoo, että syytteistä luovutaan.

– Meidät yritetään vaientaa, jotta luopuisimme taistelusta, hän sanoo.

Järjestäytyneet työntekijät ovat kokoontuneet kokoukseen Negrosin saarella. Filippiineillä omien oikeuksien puolesta taisteleminen voi merkitä kuolemaa. Kuva Jesper Klemedsson.

Hän miettii hetken.

– Toisaalta myös juristit elävät pelon ilmapiirissä. Olemme olleet yhteydessä useisiin asianajajiin, jotka eivät uskalla ryhtyä puolustamaan meitä siinä pelossa, että heidät leimataan NPA:n asianajajiksi, Butch Lozande sanoo.

Kesästä 2016 lähtien on murhattu 46 juristia, joista 29 oli puolustusasianajajia. Useimmat heistä työskentelivät ihmisoikeuksiin ja maanomistuskonflikteihin liittyvien tapausten parissa. Filippiinit on maailman vaarallisin maa myös maaoikeus- ja ympäristöaktivisteille. Pelkästään vuonna 2019 murhattiin 49 maaoikeus- ja ympäristöaktivistia, suurin osa Negrosin saarella.

Saarella viljellään lähes 60 prosenttia Filippiinien tuottamasta sokeriruo’osta. Negrosin sokeriruokoviljelmillä ja sokeritehtaissa työskentelee yhteensä 335 000 henkeä, mutta NFSW:n jäseniä heistä on vain 10 000.

– Työläiset säikähtävät, kun yritämme järjestää heitä. Maanomistajat häiriköivät järjestäytyneitä työntekijöitä. Viranomaisilta ei saa apua, ja ihmiset pelkäävät menettävänsä työpaikkansa, Butch Lozande sanoo.

Ruokana pelkkää riisiä

Prosantolanin kylän laitamilla kuusi miestä katkoo järjestelmällisesti sokeriruokoja hakkuuveitsillään. 37-vuotias Dominador Delocano on ollut 20 vuotta saman maanomistajan palveluksessa. Palkka kuusipäiväisestä työviikosta on noin 35 euroa.

– Minulla on neljä lasta, ja vaimoni on kotona heidän kanssaan. Ei minun palkallani tietenkään pysty elämään hyvin. Pysymme hengissä, koska syömme lähes pelkästään riisiä, hän sanoo.

37-vuotias neljän lapsen isä Dominador Delocano pystyy juuri ja juuri elättämään perheensä peltotyöstä saamallaan palkalla. Kuva Jesper Klemedsson.

Sadonkorjuukauden päätyttyä perhe joutuu kiristämään nälkävyötä entisestään. Seuraavaan sadonkorjuuseen on neljä kuukautta. Sitä odotellessaan Delocano raivaa, kyntää ja kylvää. Työstä maksetaan 2,70 euroa päivässä. Delocano ja hänen työtoverinsa eivät ole liiton jäseniä.

– Emme saa järjestäytyä, koska meillä ei ole ”oikeaa” työsuhdetta. Meillä on maanomistajan kanssa pelkkä suullinen sopimus, Dominador Delocano sanoo.

Butch Lozande kertoo, että sokerityöläisillä on vain harvoin kirjallinen työsopimus. Heidän palkkansa on usein alle vähimmäispalkan, joka Filippiineillä vaihtelee alueittain. Negrosin maatyöläisillä se on 350 pesoa (6,20 euroa) päivässä.
 
– Monet työnantajat maksavat alle sen. On aivan tavallista, että päiväpalkka on 100–150 pesoa (1,80–2,70 euroa), Butch Lozande sanoo.

Sopimuskikkailu estää järjestäytymisen

Myös sokeritehtaiden työläisiä on vaikea järjestää. Se johtuu ennen kaikkea järjestelmästä, josta käytetään nimeä endo (end of contract). Lain mukaan työsopimus muuttuu automaattisesti vakituiseksi, kun työntekijä on ollut kuusi kuukautta samassa työpaikassa. Hän saa sen myötä kaikki vakituisille työntekijöille kuuluvat edut. Niitä ovat muun muassa oikeus järjestäytymiseen, työehtosopimukseen ja palkallisiin vapaisiin.

Monien työnantajien käytäntönä on kuitenkin solmia pelkästään alle kuuden kuukauden työsopimuksia. Sadat tuhannet, ehkä miljoonat työntekijät ovat endo-järjestelmän vankeina ja työlainsäädännön ulkopuolella.

Työskentely sokeriruokopellolla on fyysisesti raskasta. Kuva Jesper Klemedsson.

– Monet työläiset äänestivät Rodrigo Dutertea. Häntä pidettiin vasemmistolaisena, ja hän lupasi tehdä lopun lyhytaikaisista työsopimuksista, mutta ainoa hänen lunastamansa vaalilupaus on huumeiden vastainen sota, Butch Lozande sanoo.

Vain prosentti työntekijöistä järjestäytynyt liittoon

  • Filippiineillä on noin 109 miljoonaa asukasta. Maa muodostuu 7 107 saaresta, joista yli 900 on asuttuja. 
  • Aktiiviseen työvoimaan kuuluu 45,4 miljoonaa ihmistä. Epävirallisella sektorilla työskentelee 15,6 miljoonaa ihmistä. Työntekijöistä vain noin prosentin arvioidaan kuuluvan johonkin ammattiliittoon. 
  • Vuonna 2019 palvelusektorilla työskenteli 57 prosenttia työvoimasta, maataloudessa 25 prosenttia ja teollisuudessa 18 prosenttia.
  • Filippiinit on ratifioinut kansainvälisen työjärjestön ILO:n kahdeksan ydinsopimusta, jotka määrittävät työehtojen vähimmäisstandardit ja muun muassa turvaavat järjestäytymisoikeuden.

Bengt Sigvardsson

Tilaa tuoreimmat uutisemme sähköpostiisi

Tilaa tuoreimmat uutisemme sähköpostiisi

Kieli

Näin tietojasi käytetään

Lähettämällä lomakkeen hyväksyt tietojesi käytön kuvauksen mukaisesti.