Verotus ei voi jäädä paikalleen

Blogi 17.04. 09:00 Pankka Niko
SAK:n veroasiantuntija Niko Pankka

Koronapandemia on herättänyt perustuvanlaatuisia kysymyksiä yhteiskuntamme taloudellisten rakenteiden kestävyydestä sekä kehittämisestä. Elvytystä on tarkoituksenmukaista jatkaa niin kauan, kuin sille on tarvetta. Mutta minkälainen yhteiskunnallinen strategia pitäisi rakentaa elvytyksen jälkeiselle ajalle?

Ennakoitavuus ei saa muuttua synonyymiksi pysähtyneisyydelle.

Verojärjestelmän kehittämisessä tulee veropoliittisten tavoitteiden lisäksi huomioida hyvän verojärjestelmän ominaisuudet, kuten verotuksen neutraalius sekä tiiviit ja laajat veropohjat. Suomi on verrattain hyvin toteuttanut myös verotuksen ennakoitavuuden periaatetta; verotusympäristömme on pysynyt vuodesta toiseen ennustettavana. Ennakoitavuus ei kuitenkaan saa muuttua synonyymiksi pysähtyneisyydelle eikä ennakoitavuuden varjolla saa talloa muita veropoliittisia ihanteita. Onkin syytä kysyä, ilmentääkö verojärjestelmämme näitä ihanteita?

Verotuille tulee olla kestävät perusteet

Suomalaisen verojärjestelmän yksi kyseenalaisista ominaisuuksista on laaja erilaisten verotukien ja -vähennysten viidakko. Erilaisia verotukia on Suomessa lähemmäs 200 kappaletta. Kaikki verovähennykset, verovapaudet, alennetut verokannat ja vastaavat keinot lasketaan verotuiksi.

Osalla tuista on selkeät perusteet. Esimerkiksi elintarvikkeet ovat välttämättömyyshyödykkeitä ja niiden alennettu alv-kanta on perusteltu, sillä vero kohdistuu suhteellisesti enemmän matalille tulotasoille.

Verotukien tavoitteiden toteutumista pitää arvioida säännöllisesti, jotta järjestelmää voidaan kehittää. Erityisesti yrityksille suunnattujen verotukien toimivuutta tulisi arvioida yritystukien arviointikriteereillä:

  1. Korjaako tuki todetun tai todennäköisen markkinapuutteen?
  2. Onko tuella positiivisia ulkoisvaikutuksia?
  3. Onko tuki tarkoituksenmukainen keino tavoitteen saavuttamiseksi?
  4. Onko tukimuoto kustannustehokas?
  5. Aiheuttaako tuki mahdollisimman vähän hallinnollista rasitusta tuen saajalle ja myöntäjälle?
  6. Vääristääkö tuki mahdollisimman vähän yritysten välistä kilpailua Suomessa?
  7. Onko tukiohjelma tai ohjelmien ulkopuolinen yksittäinen tuki ensisijaisesti määräaikainen?
  8. Onko tuki vaikuttava eli muuttaako se yritysten käyttäytymistä tavoiteltuun suuntaan?

Hieman yksinkertaistaen, jos jokin verovähennys tai -tuki ei täytä näitä kriteereitä, tuesta pitäisi luopua tai tukea kehittää. Näin pitäisi tehdä nyt, kun yritämme luoda näkymää koronan jälkeisestä verojärjestelmästä. Esimerkiksi yrittäjävähennys, metsälahjavähennys ja listaamattomien yhtiöiden osinkojen markkinakorkoa suurempi tuottoprosentti ovat vähennyksiä, joita pitäisi nyt tarkastella edellä kuvatun suurennuslasin läpi.

Suomen verojärjestelmä on kehityskohteineenkin kilpailukykyinen

Kokonaisuudessaan Suomen verojärjestelmää voidaan pitää kilpailukykyisenä. Yhteisöverotuksemme taso on alle Euroopan unionin keskiarvon. Ansiotuloverotuksen osalta olemme Euroopan kärkitasoa, mutta pääoman verotuksessa olemme lähempänä keskiarvoa. Tulevaisuudessa verotuksen painopistettä tulisi siirtää ansiotulon verotuksesta kohti pääoman ja pääomatulon verotusta. Poliittinen konsensus lienee, että ansiotuloverotusta ei lähtökohtaisesti kiristetä nykyisessä ympäristössä. Erityisesti pieni- ja keskituloisten ansiotuloverotuksen tasoon tulee kiinnittää huomiota.

Suomen verojärjestelmän pitää vastata myös nykyaikaisen toimintaympäristön haasteisiin.

Puheenvuoroja valtioiden välisen verokilpailun ihannoimisesta pidän haitallisina. Esimerkiksi yhteisöverotuksen taso on laskenut yhdessä yhteisöverotulojen kanssa jo useamman vuoden ajan. Suomessa yhteisöveroprosentti oli vielä 2000-luvun alussa 29 prosenttia ja 1990-luvun alussa yli 40 prosenttia. Race to the bottom -ajattelu johtaa ainoastaan veropohjien hupenemiseen ja tämän myötä menoleikkauksiin, kun verovaje pitää väistämättä paikata hyvinvointivaltion turvaamiseksi. EU-tason hankkeet esimerkiksi minimiyhteisöverokannasta puhuvat selkeää kieltään siitä, että valtioilla on tahtotila laittaa piste tällaiselle kehitykselle. Myös Yhdysvallat on uuden hallinnon myötä aktivoitunut yhteisöverokilpailun ehkäisemisessä.

Suomen verojärjestelmän pitää vastata myös nykyaikaisen toimintaympäristön haasteisiin. Esimerkiksi elinkeinotuloverolain jaksottamissäännösten perusrakenne on yli 50 vuoden takaa niin sanotun perinteisen teollisuuden ajalta. Vastaavia aikanaan hyvin erilaiseen toimintaympäristöön suunniteltuja rakenteita on olemassa kansainvälisessä verojärjestelmässä sekä maiden välisissä verosopimuksissa. Tämän myötä niillä voi olla vaikeuksia mukautua esimerkiksi alustatalouteen tai digitaaliseen liiketoimintaan.

Verojärjestelmä osana muuttuvaa maailmaa

Emme ole yksinäinen toimija globaalissa verojärjestelmässä. Suomen aktiivinen osallistuminen kansainvälisiin verotushankkeisiin on tärkeää. Suomen pitää muodostaa selkeät kannat verotuksen kysymyksistä, jotka ovat kansainvälisissä neuvottelupöydissä nyt ja tulevina vuosina. Meidän tulee toimia yhdessä muiden vastuullista veropolitiikkaa ajavien valtioiden kanssa. Globaalin tason hankkeiden tavoitteena ei ole ensisijaisesti verotulojen lisääminen, vaan verotulojen jakaantuminen oikeudenmukaisesti ja verotusoikeuden turvaaminen eri valtioiden välillä.

Meidän on tarkoituksenmukaista huomioida myös niitä EU-tason hankkeita, jotka edustavat välillisesti tulevaisuuden veropolitiikkaa. Yksi tällainen hanke on Euroopan unionin omien varojen järjestelmään kuuluva kierrättämättömään muovipakkausjätteeseen perustuva kansallinen maksuosuus, mikä tunnetaan kansankielellä virheellisesti muoviverona. Maksuosuutta ei tule nimittää veroksi, koska kysymyksessä on sanamuotonsa mukaisesti maksu, joka peritään yritysten tai kuluttajien sijaan jäsenvaltioilta ja se perustuu kierrättämättömään muovipakkausjätteen määrään.

EU:lla ei ole olemassa suoraa verotusoikeutta, vaan verotus on kansallista. Suomen EU-maksuosuus todennäköisesti pienentyy muovimaksun käyttöönoton myötä. Maksu on sitä pienempi, mitä vähemmän kierrättämätöntä muovipakkausjätettä on kertynyt. Suomi tehnyt uraauurtavaa työtä muovin kierrätyksessä verrattuna osaan muita EU-maita.

Verotus on yksi tärkeimmistä työkaluista oikeudenmukaisuuden lisäämiseen ja se tulee huomioida myös koronan jälkeisessä ajassa.

Muovimaksun lisäksi haluan nostaa esiin EU:n päästökauppajärjestelmän osaksi tarkoitetun hiilitullimekanismin. Hiilitullin tarkoituksena on asettaa EU:n ulkopuolelta saapuville tuontituotteille hiilitullit, jos tuotteiden lähtömailla ei ole riittäviä ilmastotavoitteita. Päästökauppajärjestelmä ja hiilitulli voidaan nähdä osana maailmanlaajuista tavoitetta kohti hiilineutraalimpaa yhteiskuntaa. EU-tasolla on myös keskusteltu digitaalisten palveluiden maksusta, jonka on kohdistuisi kansainvälisiin digitaalisen liiketoiminnan suuryrityksiin. Osa Euroopan maista, kuten Ranska, on jo ottanut käyttöön kansallisia digiveroja.

Edellä käsitellyt verotuksen tavoitteet ovat pitkälle tulevaisuuteen katsovia, koska ne keskittyvät aikamme merkittävimpiin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen. Olen aikaisemmin kutsunut verojärjestelmäämme tilkkutäkiksi, jota on vuosien varrella paikkailtu ja täydennelty eri kulmista. Järjestelmää ei pysty korjaamaan tai muuttamaan yhdessä yössä. Verotus on yksi tärkeimmistä työkaluista oikeudenmukaisuuden lisäämiseen ja verotus tulee huomioida myös tulevassa koronan jälkeisessä ajassa. Me emme halua pysähtyä paikallemme.

Julkisen talouden tasapainottamisessa on huomioitava myös eriarvoisuus

Julkisen talouden tasapainottamisen ohella hallitusohjelman yksi keskeisistä talouspolitiikan tavoitteista oli eriarvoisuuden vähentäminen ja tuloerojen pienentäminen. Pääomiin kohdistuvat veronkorotukset ja veropohjan tiivistäminen edistävät molempia näistä tavoitteista. Esimerkiksi listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksen uudistaminen, perintöveron veropohjan tiivistäminen tai maastapoistumisvero voisivat edistää hallitusohjelman tavoitteiden toteutumista.

SAK:n kehysriihitavoitteet