Pintaa raaputtamalla paljastuu karu totuus – Työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksissa paljon parannettavaa

Blogi 09.02. 11:11 Antila Juha
SAK:n kehiitämispäällikkö Juha Antila

Tuoreet Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) työolobarometrin tulokset heijastelevat monissa kohdin kansantalouden positiivista suuntaa. Pahin pelko työttömyydestä on hellittänyt ja se tuo suurelle osalle mielenrauhaa ja kaivattua turvallisuuden tunnetta. Tämä on siis paranevan työllisyyskehityksen tuoma iso kuva työelämässä ja hyvä niin. Tämän yleiskuvan alle jää kuitenkin vakavia ongelmia, jotka kaipaavat erityistoimenpiteitä.

Työpaikan tulevaisuuden turvaamisen kannalta on tärkeää ottaa koko henkilöstö mukaan ideoimaan ja kehittämään työpaikan toimintoja. Positiivisen yleiskuvan alle jää se tosiasia, että edelleen työpaikoilla ollaan erittäin epätasa-arvoisessa tilanteessa osallistumisen osalta. Mitä korkeammalle sijoitutaan organisaation hierarkiassa, sitä enemmän on mahdollisuuksia osallistua edellä mainittuun innovointiin.

Työntekijäasemassa olevista palkansaajista selvästi alle puolet on sellaisessa työssä ja työpaikassa, jossa heillä on hyvät osallistumismahdollisuudet työpaikan toimintojen kehittämiseen. Ero esimerkiksi ylempiin toimihenkilöihin on häkellyttävän suuri. Heistä nimittäin lähes seitsemän kymmenestä saa/voi tai joutuu osallistumaan työpaikan kehittämiseen. Kyse ei ole pelkästään osallistumismahdollisuudesta, vaan ennen kaikkea arvostuksesta. 

Meillä ei ole pulaa ideoivista ihmisistä vaan työpaikoista, joissa ideointi on toivottua

Se, että vain reilu kolmannes työntekijäasemassa olevista on mukana työpaikkansa kehittämisessä, kertoo samalla karua kieltä siitä, että valtaosaa työntekijäammateissa toimivista ihmisistä ei työpaikalla arvosteta siten kuin heitä kuuluisi arvostaa. Meillä ei ole pulaa ideoivista ihmisistä, vaan työpaikoista, joissa ideointi on toivottua.

Yhä harvempi duunari pääsee työnantajan kustantamaan koulutukseen

Tulkintaa vahvistaa TEM:n barometrissa havainto, että työntekijäasemassa olevista vain hieman useampi kuin joka kolmas oli osallistunut viimeksi kuluneen vuoden aikana työnantajan kustantamaan koulutukseen. Osuus on huolestuttavan pieni ja muuttuu vielä huolestuttavammaksi, kun osuutta verrataan edelliseen vuoteen. Suunta on täysin väärä, sillä koulutukseen osallistui aiempaa harvempi. 

Sama pienenevän osuuden trendi koskee kaikkia palkansaajia, mutta ylemmistä ja alemmista toimihenkilöistä vielä yli puolet oli saanut työnantajalta ammattitaitoa ylläpitävää tai sitä lisäävää koulutusta.

Kolmantena huolena esiin nousee palkansaajien huononevat vaikutusmahdollisuudet työssä. Vaikutusmahdollisuudet työssä toimivat kuin kuumemittari potilaalla: Jos vaikutusmahdollisuudet koetaan hyviksi, tyypillisesti myös työntekijä kokee olevansa arvostettu ammattilainen ja useimmiten kokee työnsä mielekkääksi ja tärkeäksi. Sama pätee toisinpäin: Huonot vaikutusmahdollisuudet työhön indikoivat, että työpaikalla on muitakin epäkohtia. 

Työolobarometri kertoo palkansaajien heikkenevistä mahdollisuuksista vaikuttaa töiden jakamiseen ja työtehtäviin. Näissä asioissa suuntaus on ollut huono jo useamman vuoden peräkkäin eli vuosi vuoden perään aiempaa harvemmat kokevat kykenevänsä vaikuttamaan edellä mainittuihin asioihin työssä.

Työn mielekkyys on lisääntynyt vain ylemmillä toimihenkilöillä

Työelämän yleiskuva näyttää positiivisemmalta kuin aiemmin, mutta ”kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa”. Pintaa raaputtamalla tulee esiin todellisuus, jossa toisten työelämä kehittyy selvästi paremmin kuin toisten. 

Otetaanpa vielä yksi havainto TEMin työolobarometrista. Siellä kysytään vuosittain vastaajilta, ovatko työn mielekkyys ja työhalut lisääntyneet, pysyneet ennallaan vai vähentyneet. Pitkään on ollut tilanne, jossa negatiivisia näkemyksiä työn mielekkyyden kehittymisestä on ollut enemmän kuin positiivisia. Nyt oli ensimmäisen kerran sitten vuoden 2000 positiivisia kokemuksia enemmän kuin negatiivisia. On hienoa, että vihdoinkin käänne parempaan on tapahtunut tässä tärkeässä asiassa. 

Tulkinta saa kuitenkin happaman maun, kun katsotaan hieman tarkemmin, mistä syystä näin on käynyt. Henkilöstöryhmien välinen vertailu paljastaa, että positiivinen yleiskuva johtuu käytännössä ylempien toimihenkilöiden kokemasta positiivisesta työn mielekkyyden muutoksesta. Heissä oli 13 prosenttia enemmän sellaisia, jotka kokivat työn mielekkyyden muuttuneen positiiviseen suuntaan verrattuna niihin, jotka kokivat muutoksen menneen negatiiviseen suuntaan. 

Muissa henkilöstöryhmissä tilanne on toinen. Sekä alemmista toimihenkilöistä että työntekijäasemassa olevista edelleen suurempi osa koki työn mielekkyyden huononevan kuin paranevan.

Vielä on matkaan työelämän olympiakultaan

TEMin vetämän Työelämä 2020 -hankkeen julkilausuttu tavoite on saada aikaan työelämässä niin paljon hyviä asioita, että suomalainen työelämä olisi maailman paras vuonna 2020. Suunta on hyvä, mutta paljon on vielä tehtävää, jotta voisimme aidosti julistaa suomalaisen työelämän olevan niin hyvää, että voittaisimme työelämän olympiakultaa ja koko kansa voisi sitä juhlia torilla.

Kehittämispäällikkö Juha Antila