Pääomatulojen verotuksessa on iso aukko – arvonnousu jää liian usein verottamatta 

Blogi 27.05. 10:14 Kaukoranta Ilkka
SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta

Viime vuosina on luotu uusia keinoja lykätä pääomatulon verottamista. Tämä kehitys näyttää jatkuvan, kun esimerkiksi keskusta ja kokoomus haluavat laajentaa osakesäästötilin mahdollistamaa verotuksen lykkäysetua lisäämällä siihen uusia sijoituskohteita ja nostamalla sijoitettavan summan kattoa.

Jos kyse olisi vain verotuksen ajoittumisesta, ongelmaa ei juuri olisi. Veron lykkääntyminen voi kuitenkin usein jäädä pysyväksi. Näin käy, jos ennen omaisuuden myyntiä ihminen muuttaa pois Suomesta tai antaa sen lahjaksi tai perinnöksi. Verosuunnittelusyistä tapahtuva muutto on tietysti harvinaista, mutta omaisuuden antaminen lahjaksi tai perinnöksi on niin yleistä, että sen vaikutus arvonnousun verottamiseen on otettava huomioon.

Viime vuonna käyttöön tullut osakesäästötili on tuorein esimerkki keinosta lykätä pääomatuloveron maksamista, mutta myös vakuutuskuoret, holding-yhtiöt ja jopa tavallisten sijoitusrahastojen kasvuosuudet mahdollistavat pääomatulon verotuksen lykkäämisen. Näille on yhteistä se, että vero menee maksuun vasta sijoitusta purkaessa. Myös suorien osakesijoitusten kohdalla arvonnousun osalta verotus lykkääntyy osakkeen myyntihetkeen, joskin osingoista maksetaan verot vuosittain.

Arvonnousu ja juoksevat tuotot ovat toistensa vastinpareja, joten molempia pitäisi myös verottaa suurin piirtein yhdenmukaisesti.

Arvonnousu ja osinkojen kaltaiset juoksevat tuotot ovat vaihtoehtoisia tapoja hakea pääomalle tuottoa. Esimerkiksi rahastosijoituksissa voi valita vuosittaista rahavirtaa tuottavan tuotto-osuuden tai kasvuosuuden, jossa pääomatulo muodostuu arvonnoususta. Vastaavasti osakeyhtiö voi maksaa tuottoja ulos osinkoina tai voiton voi jättää yhtiöön, jolloin osakkeenomistajat hyötyvät siitä arvonnousuna. Yksi ääriesimerkki yhtiöstä, joka ei maksa voittojaan osinkoina osakkeenomistajille, on Warren Buffetin Berkshire Hathaway.

Arvonnousu ja juoksevat tuotot ovat siis toistensa vastinpareja, joten loogisesti molempia pitäisi myös verottaa suurin piirtein yhdenmukaisesti. Näin periaatteessa tehdäänkin, joskin on monenlaista poikkeusta liittyen esimerkiksi osinkojen verotukseen tai arvonnousun hankintameno-olettamiin.

Liian usein arvonnousua ei veroteta ollenkaan. Tätä aukkoa veropohjassa pitäisi miettiä tarkemmin.

On loogista, että arvonnousu verotetaan vasta silloin kun sijoitus myydään ja arvonnousu realisoituu, mutta liian usein arvonnousua ei veroteta ollenkaan. Tämä aukko veropohjassa pitää korjata, etenkin jos lykkäysetua halutaan vielä nykyisestäkin laajentaa esimerkiksi kasvattamalla osakesäästötilin ylärajoja.

Viime aikoina on keskusteltu maastapoistumisverosta, jolla verotettaisiin myyntivoittoa tilanteissa, joissa on muutettu ulkomaille ennen omaisuuden myyntiä.

Maastapoistumisvero on itseasiassa terminä huono, koska tarkoitus ei ole verottaa maasta poistumista, vaan muuton jälkeen realisoituvaa myyntivoittoa siltä osin, kuin arvonnousu tapahtui Suomessa. Tämä olisi keino puuttua verosyistä tapahtuviin muuttoihin. Näin voitaisiin ehkäistä verovälttelyä ja siten lisätä veromaksajien välistä yhdenvertaisuutta. Bloggasin tästä aiemmin. 

Maastamuutto ei kuitenkaan ole ainoa tilanne, joissa arvonnousu jää verottamatta. Näin käy myös silloin, jos omaisuuden antaa lahjaksi tai perinnöksi. Lahja- tai perintövero toki maksetaan käyvästä arvosta, mutta jos seuraava sukupolvi myöhemmin myy omaisuuden, myyntivoittoa verotetaan vain siitä arvonnoususta, joka ylittää lahja- tai perintöverotuksessa vahvistetun verotusarvon. Aiemman omistajan aikana kertynyt arvonnousu jää siis kokonaan verottamatta pääomatuloverotuksessa. Tällä voi olla iso taloudellinen merkitys. 

Jos esimerkiksi osakesäästötilin arvo on noussut 40 000 eurosta 100 000 euron arvoiseksi, niin osakesäästötiliä purkaessa luovutusvoitosta maksettava pääomatulovero olisi 18 000 euroa. Tältä verolta välttyy, jos sijoituksen jättää perinnöksi myymättä sitä ensin itse. Perinnönsaaja maksaa toki perintöveron (esimerkiksi 100 000 euron perinnöstä lähisukulaisen perintövero on 8 700 euroa), mutta edeltävän omistajan aikana tapahtunutta arvonnousua ei veroteta kenenkään pääomatulona.

Vaikutus on tietysti sitä suurempi mitä suuremmista summista puhutaan. Esimerkiksi miljoonan euron sijoituksessa pääomatulovero on yli 200 000 euroa ja kymmenen miljoonan euron sijoituksessa jo yli kaksi miljoonaa euroa. 

Korostan, että tässä ei ole kyse mistään erityisestä verosuunnittelusta, vaan kyseessä on luonteva seuraus nykyisestä verolainsäädännöstämme. On kuitenkin syytä pohtia, onko tämä tarkoituksenmukaista.

Nykyään on mahdollista kerryttää ylisukupolvista varallisuutta ilman, että pääoman tosiasialliseen tuottoon kohdistuu pääomatuloveroa missään vaiheessa.

Nykyään on mahdollista kerryttää ylisukupolvista varallisuutta ilman, että pääoman tosiasialliseen tuottoon kohdistuu pääomatuloveroa missään vaiheessa. Kunkin sukupolven aikana tapahtunut varallisuuden arvonnousu verotetaan vain siltä osin, kun omaisuutta myydään, mutta realisoimaton arvonnousu jää verottamatta. Tämä on merkittävä aukko veropohjassa.

Tällaisilla aukoilla veropohjassa on merkitystä valtion verotulojen kannalta, mutta ne herättävät myös kysymyksiä oikeudenmukaisuudesta ja verotuksen legitimiteetistä. Mitä helpompi jotain veroa on välttää, sitä epäreilummalta sen maksaminen muista ihmisistä tuntuu. On periaatteellisesti väärin, että erityisesti varakkaiden sukujen pääomien tuottoa ei nykyisellään isolta osin veroteta ollenkaan, kun samaan aikaan pienomistajien ja palkansaajien tulot ovat kattavasti veron piirissä.

Tällä on merkitystä myös kansantalouden näkökulmasta, koska nykyinen verojärjestelmä kannustaa olemaan myymättä omaisuutta ennen sen siirtoa seuraavalle sukupolvelle. Tällaisella lukitusvaikutuksella voi olla haitallisia vaikutuksia pääoman allokoitumiseen tai investointeihin. Tämä heijastuu puolestaan tuottavuus- ja talouskasvuun ja sitä kautta myös palkkakehitykseen.

Mitä vähemmän pääomista kerätään veroja, sitä enemmän veroja pitää kohdistaa palkkatyöhön tai leikkauksia palkansaajien kannalta tärkeisiin julkisiin palveluihin tai etuuksiin.

Palkansaajien näkökulmasta pääomatuloverotuksen veropohjan aukot ovat kiinnostavia erityisesti siksi, että mitä vähemmän pääomista kerätään veroja, sitä enemmän veroja pitää kohdistaa palkkatyöhön tai sitä suurempi paine on tehdä leikkauksia palkansaajille tärkeisiin julkisiin palveluihin tai etuuksiin.

Meidän on löydettävä ratkaisu, jolla voidaan varmistaa tiivis veropohja ja pääomien tuoton johdonmukainen verottaminen. Osakesäästötilin mahdollinen laajentaminen korostaa tarvetta entisestään.  Laajentamiseen sisältyvä lykkäysetu ei saa johtaa siihen, että veropohja rapautuu pysyvästi. 

Yksi ratkaisu voisi olla, että luovutusvoittoa määriteltäessä hankintahintana käytetään perintö- tai lahjaverotuksessa vahvistetun arvostuksen sijaan alkuperäistä hankintahintaa tai hankintameno-olettamaa. Nykyään näin toimitaankin, jos myynti tapahtuu vuoden sisällä lahjan saamisesta, eli juridisesti kyseessä voisi olla käytännössä tuon aikamääreen poistaminen.

Tämä olisi ratkaisuna saman suuntainen kuin millä jotkut Suomessa esittävät korvaavansa perintöveron. On kuitenkin hyvä huomata, että tällaisen arvonnousun johdonmukaisen verottamisen voi toteuttaa ilman, että samassa yhteydessä lakkautetaan perintövero. Perintövero on syytä säilyttää, kuten aiemmin argumentoin. Tässä ratkaisussa ongelmaksi voi kuitenkin muodostua se, että alkuperäisiä hankintahintoja on vaikea selvittää ja pääoman tuoton verotus voi lykkääntyä hyvin pitkään.

Luontevampi ratkaisu olisi verottaa realisoimaton arvonnousu perintö- tai lahjaverotuksen yhteydessä. Tämän jälkeen omaisuutta myydessä arvonnousun voisi laskea vertaamalla perintö- tai lahjaverotuksessa käytettyyn arvostukseen kuten nykyäänkin. Tällöin pääoman tuotto tulisi aina kokonaisuudessaan verotetuksi viimeistään omistajanvaihdoksen yhteydessä. Näin toimitaan esimerkiksi Tanskassa, Kanadassa ja Unkarissa. Tällainen ratkaisu toki edellyttää joissain tilanteissa pidennettyä maksuaikaa. 

Jotain tälle asialle olisi syytä tehdä, ainakin jos vakuutuskuorten ja osakesäästötilin kaltaiset arvonnousun verotusta lykkäävät instrumentit yleistyvät.

Tätä samaa teemaa pyöritellään myös Yhdysvalloissa, missä realisoimattoman arvonnousun verottaminen sisältyy presidentti Joe Bidenin veroehdotuksiin. Samaa teemaa on käsitelty myös OECD:n perintö- ja lahjaveroa koskevassa raportissa. Raportissa tuotiin esiin, että realisoimattoman arvonnousun vapauttaminen verosta johtaa verovälttelyyn ja vääristymiin.

Jotain tälle asialle on joka tapauksessa syytä tehdä, ainakin jos vakuutuskuorten ja osakesäästötilin kaltaiset arvonnousun verotusta lykkäävät instrumentit yleistyvät. Verotuksen lykkääminen ei itsessään ole suuri ongelma, mutta sillä on iso merkitys, jos lykkäys johtaa siihen, että pääomatuloveroa ei lopulta makseta ollenkaan.

Korjaus 4.6 klo 11: Aiemmassa versiossa blogista virheellisesti luki, että arvonnousun pääomatuloverotuksen voisi välttää antamalla osakesäästötilin lahjaksi. Useimpien sijoituskohteiden tapauksessa arvonnousun pääomatuloveron voi välttää antamalla lahjaksi, mutta osakesäästötiliä ei lain mukaan voi antaa lahjaksi purkamatta sitä ensin. Osakesäästötilin tapauksessa pääomatuloveron voi kuitenkin välttää antamalla sen perinnöksi.