Osaamisella selvitään koronastakin
Olisi helppoa todeta, että Sanna Marinin hallituksen ohjelma on kirjoitettava kokonaan uudestaan koronakriisin vuoksi. Monet ovat olleet sitä mieltä toki jo ennen koronakriisiäkin. Mutta kuten kriiseissä olemme kokeneet, ne yleensä vahvistavat ja kiihdyttävät meneillään olevia kehityskulkuja.
Marinin hallitusohjelman kaksi päälinjaa ovat ilmastonmuutoksen torjunta ja työllisyyden edistäminen. On vaikea ajatella, että nämä kaksi hallitusohjelman tukipilaria olisivat jotenkin menettäneet merkityksensä koronakriisin vuoksi. Pikemminkin päinvastoin. Työllisyys ja siirtymä vähähiiliseen talouteen oikeudenmukaisesti ovat edelleen tarpeellisia ja jopa välttämättömiä asioita ratkaistavaksi tällä ja tulevilla hallituskausilla.
Hallitusohjelman tavoitteet julkisen talouden tasapainosta ja 75 prosentin työllisyysasteesta vuonna 2023 sen sijaan tuntuvat nyt mahdottomilta saavuttaa. Ainakin niiden saavuttaminen lykkääntyy. Kuinka pitkälle, sitä on mahdotonta sanoa, koska tulevaisuus on tällä hetkellä sumun peittämä.
Alunperinkin hallitusohjelman tapa tarkastella työllisyyttä vain yhden luvun kautta oli ja on kovin kapea-alaista ja kaavamaista. Jatkossa olisi tarpeen vähintäänkin laajentaa työllisyyskehityksen tarkastelua laadullisilla mittareilla.
Valtiot velkaantuvat nyt kaikkialla. Ei ole kysymys vain Suomesta. Eikä ole kysymys holtittomasta taloudenhoidosta. On kyse välttämättömyydestä – tehtävästä, jonka vain valtio voi hoitaa. Valtio suojelee ja kannattelee kansalaisiaan ja yrityksiään vakavassa kriisissä, eikä sen perustavanlaatuisempaa ja tärkeämpää tehtävää valtiolle voi ajatella.
Kun velkaantuminen on nyt perusteltua ja tarpeellista, eikä holtittomasta taloudenpidosta johtuvaa, on kuitenkin vakavasti pohdittava, kuinka paljon nyt otettava velka rajoittaa tulevia politiikkavalintoja.
Vilkasta keskustelua käydään myös siitä, miten kasvavat valtion velat hoidetaan. Mitätöidäänkö velkoja, ovatko velat ikuisia, voiko EKP ostaa tulevaisuudessa suoraan valtioiden velkapapereita ja niin edelleen. Selvää on kuitenkin se, että euroalueen toipumisen ja julkisten investointien edistäminen on Suomen, vientivetoisen talouden etu.
Vesa Vihriälän johtama talousviisaiden ryhmä hahmotteli Suomen tietä eteenpäin koronakriisistä. Ryhmän viesti oli tiivistetysti se, että nyt on aika panostaa taudin taltuttamiseen, sen jälkeen on aika satsata talouden elvyttämiseen ja vasta vuosikymmenen puolivälin häämöttäessä on aika ryhtyä julkisen talouden tasapainottamiseen.
Tämä aikatauluhahmotus ei kuitenkaan ole estänyt sitä, etteikö keskustelu ja poliittiset linjariidatkin julkisen talouden ja rakennemuutosten toimenpiteistä olisi jo kuohahtanut esille.
Mitään uutta näissä kuohahduksissa ei ole nähty. Niiden sisältökin on usein sellaista, joilla ei koronakriisin ratkaisujen kanssa ole juuri mitään tekemistä, mutta ne ovat muutoin jämähtäneet suomalaisen politiikan agendalle ikuisiksi kiistakapuloiksi.
Joskus tuntuu, että iso kuva on kateissa, kun jaksamme vuodesta toiseen vääntää sosiaaliturvan tai työlainsäädännön nippeleistä, joilla ei kansantalouden tasolla ole juurikaan merkitystä ja jotka eivät heilauta työllisyyslukuja suuntaan tai toiseen. Asiat kelpaavat kuitenkin identiteettipolitiikan ikoneiksi – ja seinälle katsottaviksi kuviksi ne taitavat jäädäkin.
Huolestuttavaa on, että Suomen talouden tuottavuuskehitys on ollut heikkoa. Olemme Ruotsia jäljessä 10 prosenttia. Investointimme sekä aineelliseen että aineettomaan pääomaan ovat olleet riittämättömiä.
Ainoa keino säilyttää vaurautemme ja toivottavasti myös kasvattaa sitä, on saada investoinnit kasvuun. Tarvitaan sekä julkisia että yksityisiä investointeja. Usein on niin, että julkiset investoinnit vetävät perässään yksityisiä investointeja.
Jo ennen koronakriisiä tiesimme, että tarvitsemme mittavia investointeja ilmastonmuutoksen torjuntaan ja teknologian muutoksen haltuunottoon.
Nyt kun kysynnän ylläpitämisen ja talouden käynnistämisen vuoksi tarvitsemme merkittäviä julkisia toimenpiteitä, on ne suunnattava näiden kysymysten ratkaisemiseen. Infra- ja energiahankkeet ovat ilmeisimpiä kohteita, joihin on investoitava. Ne luovat edellytyksiä kestävälle talouskasvulle.
Investoinnit osaamiseen ja inhimilliseen pääomaan nähdään meillä usein kuluina. Näin ei pidä olla. Meidän on syytä nostaa osaamis- ja koulutuspanoksia, niin julkisia kuin yksityisiäkin.
Oppivelvollisuuden pidentämisestä ei tule luopua. Sen lisäksi aikuisten osaamistason nostaminen on välttämätöntä sekä kilpailukykymme että työllisyytemme vuoksi. Erityisesti vain perusasteen varassa olevien osaamiseen on satsattava. Siellä euroille saadaan paras hyöty.
Työssäoppiminen ja osaamisen systemaattinen kehittäminen on tuotava osaksi työmarkkinajärjestelmäämme. Nyt koulutus kasautuu jo valmiiksi hyvässä työmarkkina-asemassa oleville. Tämä kehitys käännetään esimerkiksi työehtosopimuksiin neuvoteltavilla osaamisen kehittämisen rakenteilla.
Suomen menestys ja vauraus on rakennettu osaamisella. Tuottavuus nousee investoinneilla aineelliseen ja aineettomaan pääomaan. Kriisi on aina myös mahdollisuus. Käytetään tämä kriisi hyödyksemme ja nostetaan koko Suomen osaamistasoa.
Kirjoitus on julkaistu 28.5. Talouskriisi.fi-sivustolla
