Maailman onnellisin maa ei sulje ketään ulkopuolelle?

Blogi 21.03.2023 18:00 Kyntäjä Eve
Kyntäjä Eve

Suomi on todistetusti onnellisin maa jo kuudetta kertaa peräkkäin. Silti muualta tulleet ihmiset eivät välttämättä halua jäädä tänne. Yksi syy saattaa olla asenneilmapiirissä, jossa työn tai opiskelun perusteella maahan muuttavat ulkomaalaiset nähdään lähinnä Suomen huoltosuhteen korjaajina, kestävyysvajeen paikkaajina, suomalaisten eläkkeiden maksajina, hyvinvointivaltion pelastajina ja hyödyllisinä käsipareina. 

Lähes joka päivä voimme lukea, että Suomi tarvitsee kipeästi ulkomaista työvoimaa selvitäkseen tulevaisuudessa. Keskustelun ovat ottaneet haltuun ekonomistit, jotka arvioivat millaista nettomuuttoa ja miten suuria ihmismääriä tarvitaan, jotta työikäistä väestöä olisi riittävästi. Paljon vähemmän puhutaan siitä, millaisia muutoksia tarvitaan, jotta työn perässä maahan muuttavat myös viihtyvät täällä ja haluavat jäädä tänne. Yhteiskunnallisen vision ja uuden narratiivin ovat korvanneet excel-taulukot. 

Onneksi Suomessa on nyt erinomaista ja tuoretta tutkimustietoa siitä, mitä kansainväliset osaajat itse ajattelevat Suomesta, miten he ovat sopeutuneet ja löytäneet paikkansa työelämässä sekä miten elämä ja työnteko Suomessa voisi olla heille sujuvampaa ja mielekkäämpää. E2-tutkimuksessa tarkasteltiin kuutta kansainvälisten osaajien ryhmää: (1) ulkosuomalaisia, (2) paluumuuttajia, (3) Suomessa asuvia, töitä tekeviä tai hakevia ulkomaalaisia, (4) kumppanin vuoksi Suomeen muuttaneita ulkomaalaisia, (5) korkeakoulututkintoa Suomessa suorittavia ulkomaalaisia ja (6) paikkariippumatonta työtä tekeviä diginomadeja. 

Monilla tutkimukseen vastanneilla oli kyllä myönteisiä kokemuksia suomalaisesta työelämästä, mutta myös kielteiset kokemukset ovat yleisiä. Erittäin huolestuttavaa on se, että taustasta riippumatta monet Suomessa asuvat kansainväliset osaajat – jopa suomalaiset paluumuuttajat – törmäävät siihen, että työnantajat eivät arvosta ulkomailla hankittua osaamista. Myös verkostoihin on vaikea päästä ja perheenjäsenten sopeutumisvaikeudet haittaavat kotoutumista. Sosiaaliset verkostot ovat kuitenkin olennaisia kotoutumisessa ja työllistymisessä. 

Tutkimustulosten mukaan erityisesti kielimuuri ja vaikeudet löytää töitä tai ystäviä hankaloittavat muualta muuttaneiden kiinnittymistä Suomeen. Paikallisen kielen oppimista pidettiin tärkeänä, mutta huomautettiin, että se ei ole lainkaan helppoa. Tärkeä viesti päättäjille onkin, että ulkomaalaisten opiskelijoiden mielestä suomen kielen opintoja pitäisi integroida paremmin osaksi opintoja. Työvoimapulasta ja väestöpyramidista valittavien työnantajien on taas hyvä tiedostaa, että työssä käyvät ulkomaalaiset toivovat enemmän mahdollisuuksia opetella kieltä työajalla.

Me voimme tuottaa hienoja työelämän monimuotoisuusohjelmia ja kirjoittaa kauniita ajatuksia erilaisiin kannanottoihin, mutta missä määrin ja miten voidaan vaikuttaa oikeasti ihmisten asenteisiin?

Onko suomalainen yhteiskunta sitten poissulkeva vai mukaan ottava? Ehkä hätkähdyttävin tutkimustulos oli se, että pidempään Suomessa asuneiden ulkomaalaisten näkemykset ovat kielteisempiä kuin maassa vähemmän aikaa asuneiden. Vastaajien enemmistön mielestä suomalaiset ovat suvaitsevaisia, mutta haluttomia tutustumaan uusiin ihmisiin. Tähän asiaan toivoisi sosiologien ja psykologien tarttuvan. Me voimme tuottaa hienoja työelämän monimuotoisuusohjelmia ja kirjoittaa kauniita ajatuksia erilaisiin kannanottoihin, mutta missä määrin ja miten voidaan vaikuttaa oikeasti ihmisten asenteisiin? Lakimuutoksilla ei voida pakottaa ihmisiä ystävystymään keskenään. 

Suomi on päättänyt kaksinkertaistaa työ- ja osaamisperusteista maahanmuuttoa ja kolminkertaistaa kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden vastaanoton. Haasteena on, miten houkutella osaavia ja työtä tekeviä ihmisiä tulemaan ja jäämään Suomeen. E2-tutkimuksen mukaan huomattava osa niin ulkomaalaisista opiskelijoista kuin muistakin ulkomaalaisista osaajista suunnittelee poismuuttoa Suomesta. 

Mitä jos aloittaisimme siitä, että kohtelemme kanssaihmisiä ystävällisesti riippumatta siitä, mistä he ovat kotoisin emmekä sulje heitä ulkopuolelle pelkäksi ”työvoimaksi”. Eikä pelkästään rasisminvastaisella viikolla. 

Lue myös Eve Kyntäjän blogikirjoitus Onko suomalainen yhteiskunta valmis toivottamaan muualta muuttaneet työntekijät tervetulleeksi.