Irtisanomisten helpottamisen järjettömyys − Heikentäisi hyvinvointia, työllisyysvaikutukset epäselviä

Maan hallitus päätti kevään kehysriihessä heikentää yksilöperusteista irtisanomissuojaa alle 20 hengen yrityksissä. Muutoksen tavoitteena on tukea työllisyyttä alentamalla työllistämisen kynnystä. Hyvästä tarkoituksestaan huolimatta hanke on järjetön. Sillä tuskin on toivottuja työllisyysvaikutuksia. Sen sijaan on hyvä syy uskoa ehdotuksen alentavan ihmisten hyvinvointia.

Tutkimusten mukaan irtisanomissuoja ei vaikuta työllisyyteen

Hallitus tilasi asiantuntija-arviot esityksestä Palkansaajien tutkimuslaitoksen Merja Kauhaselta ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Antti Kauhaselta. Molemmat tutkijat päätyivät siihen tulokseen, että irtisanomisten helpottamisen työllisyysvaikutukset ovat epäselviä ja joka tapauksessa pieniä.

Tutkijoiden arviot ovat kokonaisuudessaan kiinnostavia, mutta tässä pienet otteet johtopäätöksistä:

Merja Kauhanen: 

"Edellä käyty tutkimuskirjallisuus osoittaa, että pienten yritysten työsuhdeturvan helpottamisella on havaittu olevan joissakin maissa vaikutuksia yritysten rekrytointien ja irtisanomisten lisääntymiseen, mutta ei nettovaikutusta työllisyyden määrään."

Antti Kauhanen:

"Teoreettisesti irtisanomissuojan heikentäminen lisää sekä rekrytointeja että irtisanomisia. Työttömien työllistymistodennäköisyys siis paranee ja työllisten todennäköisyys siirtyä työttömiksi kasvaa. Nettovaikutus työllisyyteen on teoreettisesti epäselvä. Empiiriset tutkimukset osoittavat, että irtisanomissuojan heikentäminen kasvattaa sekä rekrytointiastetta että irtisanomisastetta. Nettovaikutus työllisyyteen on tyypillisesti hyvin pieni."

Irtisanomissuojan heikentämistä ei siis järkevästi voi perustella työllisyyden parantamisella, koska tieteellisten tutkimusten mukaan se ei paranna työllisyyttä. Työntekijävirtoja ehdotus ehkä lisäisi, mutta se on tyystin eri asia.

Lobbaustarkoituksessa teetetyt kyselyt johtavat harhaan

Irtisanomissuojan kaventamista ajaneet tahot ovat tietysti tuutanneet toisenlaistakin viestiä. Omaan kyselytutkimukseensa perustuen Suomen Yrittäjät laskivat henkilöperusteisen irtisanomisen helpottamisen lisäävän työllisyyttä 10 000 henkilöllä. Tällaiset kyselytutkimukset eivät kuitenkaan kerro mitään todellisista vaikutuksista. Ne on syytä unohtaa viimeistään siinä vaiheessa, kun oikeat akateemiset tutkijat ovat laajan kirjallisuuskatsaukseen perustuen todenneet, että nettovaikutus työllisyyteen on olematon.

Jos asiaa ajattelee yksittäisen yrityksen näkökulmasta, niin voi tuntua yllättävältä, että irtisanomissuojan keventämisellä ei olisi vaikutusta työllisyyteen. On nimittäin aivan uskottavaa, että moni yritys palkkaisi enemmän ihmisiä jos irtisanomissuoja olisi heikompi. Kokonaisvaikutus työllisyyteen ei kuitenkaan riipu pelkästään siitä kuinka moni yritys palkkaa enemmän työntekijöitä, vaan myös siitä, kuinka moni yritys irtisanoo enemmän tai palkkaa vähemmän ihmisiä.

On tietysti ilmeistä, miten irtisanomissuojan helpottaminen voisi lisätä irtisanomisia, mutta on ehkä yllättävää, että se voisi johtaa siihen, että osa yrityksistä palkkaisi aiempaa vähemmän työvoimaa. Näin kuitenkin on, jos ajattelee työllisyyden keskeisen rajoitteen olevan työvoiman tarjonta. Silloin joidenkin yritysten lisääntynyt halu työllistää ei kasvata kokonaistyöllisyyttä, vaan pelkästään lisää kilpailua niukasta työvoimasta. Silloin ne yritykset, joiden työllistämishaluun irtisanomissuojan keventäminen ei vaikuttanut, pärjäävät kilpailussa työvoimasta aiempaa huonommin ja työllistävät aiempaa vähemmän.

Tämä tulos voi tuntua yllättävältä, jos on ajatellut reformia yksittäisen yrityksen näkökulmasta, mutta juuri epäintuitiivisten totuuksien löytämiseksi me tarvitsemmekin tiedettä. Ja kun tieteellinen tutkimus kertoo meille, että suunnitellun reformin vaikutus työllisyyteen on epävarma tai olematon, niin sitä reformia ei pidä työllisyyden toivossa toteuttaa.

Irtisanomissuojan heikentäminen lisäisi epävarmuutta ja heikentäisi hyvinvointia

Joka tapauksessa puhdas fokus työllisyyteen olisi väärin. Politiikan tavoitteena ei ole korkea työllisyys, vaan ihmisten hyvinvointi. Työllisyys on hyvinvoinnissa toki todella tärkeä osatekijä, mutta ei suinkaan ainoa.

Tutkimusten mukaan ihmiset pitävät työn pysyvyyttä tärkeänä arvona. Esimerkiksi SAK:n jäsentutkimuksessa 97 prosenttia vastaajista piti työpaikan pysyvyyttä vähintäänkin melko tärkeänä ja se nousi selvästi suositummaksi vastausvaihtoehdoksi. Vastaavia tuloksia on saatu myös kansainvälisesti.

Työn pysyvyyden korkea arvostus on varsin loogista, koska työttömyys heikentää onnellisuutta dramaattisesti. World Happiness Reportissa John Helliwell, Richard Layard ja Jeffrey Sachs vertasivat työttömäksi jäämisen vaikutusta avioeroon ja läheisen kuolemaan. On varsin loogista, että ihmiset arvostavat korkealle sitä, että he ovat paremmassa turvassa tämän mittaluokan surulta.

Tämän takia kovin kevein perustein en toteuttaisi reformia, joka lisää ihmisten todennäköisyyttä joutua työttömäksi. Tilanne olisi toki eri, jos reformi vähentäisi työttömyyttä tai lisäisi työllisyyttä, mutta kuten aiemmin todettu, näyttöä tällaisesta vaikutuksesta ei ole.