Ikääntyneet pitkäaikaistyöttömätkö työttömien eliittiä? 

Blogi 14.09. 15:36 Siekkinen Saana
SAK:n Työ ja turva-osaston johtaja Saana Siekkinen

Ylen MOT-ohjelma kertoo tänään, että vanhemmalla iällä työstään irtisanotut pitkäaikaistyöttömät ovat työttömien eliittiä. Minusta väite on irvokas.

Suurin osa ikääntyneistä työttömistä on tehnyt vuosikymmenten työuran ja usein fyysisesti erittäin kuormittavia töitä, jonka jälkeen he ovat joutuneet irtisanotuksi työuran loppupäässä. On vähintäänkin kohtuullista, että heidän toimeentulonsa turvataan edes ansiopäivärahalla. Joka tapauksessa useimmilla toimeentulo romahtaa ja tuleva eläke pienenee siitä, mitä se olisi, jos työssä olisi saanut käydä. Esimeriksi SAK:laisten työttömien jäsenten keskimääräinen ansiopäiväraha oli viime vuonna reilut 1 300 euroa kuukaudessa. 

Useat tahot – viimeksi valtiovarainministeriö  – ovat esittäneet ikääntyvien työllisyyden ratkaisuksi työttömyysturvan lisäpäivien eli ns. eläkeputken poistamisen. Työttömyysturvan lisäpäivien ikärajaa on jo nostettu useita kertoja. Tällä hetkellä lisäpäiville voi päästä vuonna 1961 ja sen jälkeen syntyneet 62 vuoden iässä.  Aiempien selvitysten mukaan lisäpäivien ikärajan nosto näyttäisi siirtävän irtisanomisia tasaisemmin eri ikäryhmiin. 

Ikääntyvien irtisanomiset eivät silti lopu siihen, että työttömien toimeentuloa heikennetään. Tärkeämpää olisi miettiä miten työnantajien asenteita muutetaan ja toimia, joilla ikääntyvien työssä jatkamista tuetaan, esimerkiksi työaikajärjestelyjä. Myös työnantajia on kannustettava pitämään eläkeikää lähestyvät työntekijät töissä. Työttömäksi jäätyään näiden ihmisten on hyvin vaikea saada uutta työtä.  

Velvoitetyöllistämisen pitäisi olla viimeinen takaportti, eikä ensimmäinen toimi.

Ikääntyneet työttömät ovat työttömiä työnhakijoita kuten kaikki muutkin työttömät. Tosiasia on, että heille ei ole tarjottu juurikaan palveluja kuten nuoremmille työttömille. On auttamattoman myöhäinen vaihe, jos yhteyttä otetaan vasta, kun nämä ihmiset ovat olleet työttöminä yli 450 päivää eli ovat pitkäaikaistyöttömiä. Velvoitetyöllistämisen pitäisi olla viimeinen takaportti, eikä ensimmäinen toimi.

Ikääntyneet työttömät on jätetty oman onnensa nojaan tilanteessa, jossa tiedetään, että heidän on hyvin vaikea päästä takaisin työmarkkinoille. Tätä näkökulmaa MOT ei nosta esille, sen sijaan haetaan vastakkainasettelua nuorten ja ikääntyvien työttömien välillä.  Palveluja tarvitsevat kuitenkin kaikki työttömät, iästä riippumatta. 

Suomessa on viime aikoinakin vertailtu ikääntyneiden työllisyysastetta Ruotsin korkeampiin lukuihin. Ruotsista kannattaisikin ottaa oppia esimerkiksi siinä, että naapurimaamme käyttää työvoimapalveluihin huomattavasti enemmän rahaa ja myös palkkatuettu työ on hyvin yleistä Suomeen verrattuna. Siinä voisi olla avaimia myös ikääntyneiden työllisyyden parantamiseen.  

Ikääntyneiden työllisyydestä keskustellaan kiihkeästi ja asia on myös hallituksen budjettiriihen asialistalla. On kysyttävä, miten tämä yhteiskunta kohtelee pitkän ja raskaan työuran tehneitä työuran lopussa tai sen jälkeen, jos työnantaja heidät irtisanoo ennen eläkeikää?

Työttömäksi joutuneille ikääntyneille pitää tarjota kunniallinen ia inhimillinen päätös työuralle. Parasta olisi, jos he saisivat pitää aikaisemman työnsä eläkeikään saakka. Irtisanottujen toimeentulo on turvattava jatkossakin. Samalla on tärkeää tukea ikääntyneitä työnhaussa ja tarjota työllistymistä tukevia palveluja jo työttömyyden alkuvaiheessa, esimerkiksi palkkatuettua työtä yksityisillä työnantajilla. Silloin velvoitetyö olisi oikeasti vasta viimeinen takaportti.