Hyvät, huonot vaikutusarviot

Blogi 31.01. 12:00 Knuutila Tatu
Kasvokuva Tatu Knuutilasta.

Työntekijöitä suututtavat historiallisen suuret työlainsäädännön uudistukset ja sosiaaliturvan leikkaukset, joita hallitus on perustellut työllisyysvaikutuksilla. Lainsäädäntömuutoksiin perustelu ei sovellu, koska niiden työllisyysvaikutuksia ei ole arvioitu. SAK on kritisoinut sosiaaliturvan leikkausten työllisyysvaikutuksia osin harhaanjohtavina ja puutteellisina.

Keskustelu otti tuulta purjeisiin, kun talouspolitiikan arviointineuvoston raportissa arvioitiin hallituksen toimien työllisyysvaikutuksia. Osa on tulkinnut raportin tarkoittavan, että valtiovarainministeriön työllisyysarviot ovat virheellisiä. 

Myös arviointineuvoston puheenjohtaja otti asiaan kantaa. Hän tarkensi, ettei arviointineuvosto kritisoinut vaikutusarvioita virheellisiksi, vaan toi esiin samoja huomattavia epävarmuuksia, joita myös SAK on korostanut. Lisäksi neuvosto totesi vaikutusarvioiden läpinäkyvyydessä olevan parantamisen varaa.

Tämä kirjoitus ei pilkkaa virkavastuulla päätöksenteon tueksi tehtyjä arvioita. Vaikutusarviot auttavat esimerkiksi työllisyystoimien vertailussa. Sen sijaan pohdin arvioihin liittyviä epävarmuuksia ja sitä, miksei niitä pitäisi lukea kuin piru Raamattua.

Työllisyysvaikutusten arviointi toimenpide kerrallaan yliarvioi vaikutuksia. Moni leikkauksista kohdistuu kasautuen entuudestaan heikossa asemassa oleviin ihmisiin. Leikkaukset eivät lisää kaikkien työttömien työllistymisen kannusteita. Osa vain asetetaan kohtuuttomaan asemaan. 

Työttömien joukossa on helpommin ja vaikeammin työllistyviä. Kun työllisyystoimia arvioidaan yksi kerrallaan, osan lasketaan työllistyvän useampaan kertaan. Helpoimmin työllistyvät, jotka siirtyisivät työllisiin jo ensimmäisen leikkauksen laskelmassa tulisi poistaa työttömien joukosta seuraavaa arviota tehdessä. Leikkausten vaiheittainen toteutus kuitenkin vaikeuttaa tällaisten laskelmien tekoa.

Työllistyminen ei riipu pelkistä työnteon kannusteista. Vaikka kannusteilla on aitoja vaikutuksia, työttömyyden taustalla on muitakin syitä, joista monet ovat vaikuttavampia. Esimerkiksi alentunut työkyky, vaikea elämäntilanne ja työnantajan vaatiman koulutuksen tai kokemuksen puute heikentävät mahdollisuutta työllistyä. Silloin leikkaukset eivät luo kannustinta, mutta esimerkiksi palkkatuki voisi edistää työllistymistä. Hallitus kuitenkin vähentää juuri sen käyttöä.

Työnteon kannustimien parantaminen ei ole suoraviivaista. Pyrkimys parantaa kannusteita yhtäällä voi johtaa kannusteiden heikkenemiseen toisaalla. Kannustimiltaan ongelmallisen toimeentulotuen tarpeen ennustetaan kasvavan huomattavasti. Leikkaukset heikentävät osa-aikatyön tekemisen kannattavuutta. Se tekee kunnianhimoisesta työllisyysasteesta vaikean saavuttaa.

Kansainvälisiä tutkimustuloksia on vaikea yleistää Suomeen. Koska suomalaista tutkimusta ei ole riittävästi saatavilla, vaikutusarvioissa on tukeuduttu ulkomaalaisiin julkaisuihin. Joskus jossain muualla toiminut teko ei kuitenkaan takaa vastaavaa tulosta Suomessa. Yhteiskunnat ovat erilaisia ja muuttuvat jatkuvasti. Koko väestön keskiarvoa vastaavat tulokset eivät aina ole yleistettävissä leikkausten kohteena oleviin väestöryhmiin. Leikkausten ja työlainsäädännön heikennysten kokonaisuus on ylipäänsä poikkeuksellinen ja laaja. Tilannetta vastaavia tutkimuksia ei yksinkertaisesti ole tehty.

Leikkaukset voivat heikentää työmarkkinoiden toimintaa. Hallituksen toimintaa ohjaa se, että työttömyysturvan leikkaaminen aktivoisi muutoin passiivisia työttömiä. Aktivointi kannattaa, mutta katsantokanta on liian mustavalkoinen. Työttömyysturva auttaa etsimään työtä, joka vastaa omaa osaamista ja tarpeita. Tällöin uuden työn palkkataso ja kesto on parempi kuin tilanteessa, jossa työtön ottaa hädissään vastaan mitä tahansa työtä. Työttömyysturva tukee työmarkkinoiden toimintaa ja julkista taloutta. Mitä enemmän työttömyysturvasta leikataan, sitä suurempaa haittaa tälle mekanismille voi syntyä.

Työttömyysturvan porrastamiselle ei ole selkeitä perusteita. Hallitus on porrastamassa työttömyysturvan tasoa: mitä pidempään olet työtön, sitä vähemmän saat työttömyysturvaa. Keskustelusta on unohtunut, että Suomessa on ollut porrastettu työttömyysturva. Mallille ei silloin todettu työllisyysvaikutuksia. Kansainvälisestä kirjallisuudestakaan ei löydy selkeää tukea työttömyysturvan porrastukselle. Esimerkiksi eräässä ruotsalaistutkimuksesta löytyi tukea päinvastaiselle porrastukselle

Instituutionaalisia riskejä on vaikea huomioida. Hallitus on viemässä läpi monia muutoksia työmarkkinalainsäädäntöön. Toistan, ettei muutoksille ole arvioitu minkäänlaisia työllisyysvaikutuksia, joilla niitä perustellaan. Tästä huolimatta suuria ja työmarkkinoiden toimintaa ravistelevia uudistuksia runnotaan läpi ennätysnopeasti. Kiireessä lainvalmistelun ja vaikutusarvioiden taso heikkenee. Esimerkiksi valtakunnansovittelijan rooli kyseenalaistetaan, jos vientivetoinen palkkamalli kirjataan lakiin. Rajut muutokset työmarkkinainstituutioihin ovat iso riski. Toimivia instituutioita on helppo tuhota, mutta vaikea rakentaa uudestaan.

Ongelmakohtia on vino pino. Lisäksi vaikutusarvioita voi kritisoida puutteellisiksi hyvinvointi-, tasa-arvo- ja perusoikeusvaikutusten näkökulmasta. Siksi työllisyyspolitiikan ei pitäisi pyöriä epävarmojen ”lupausten” ympärillä ”varmennetuista” työllisyysvaikutuksista. Tämä lähestymistapa sulkee työkalupakista toimia, jotka voivat olla inhimillisiä ja vaikuttavia.