Ei suurta irtisanoutumisaaltoa – kilpailu työvoimasta kiristyy

Blogi 17.03. 11:39 Eloranta Jarkko
SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta

Korona on vaikuttanut työelämään merkittävästi. Julkisuutta hallitsee puhe etätyöstä. Se tuo vapautta mutta aiheuttaa myös ongelmia. Erityisesti Yhdysvalloista kuuluu uutisia suuresta irtisanoutumisaallosta. Ihmiset eivät palaa töihin, irtisanoutuvat työpaikoistaan ja alkavat etsiä uutta sisältöä elämälleen. Työpaikkoja on maassa avoinna enemmän kuin aikoihin.

Suuri irtisanoutumisaalto koskettaa Yhdysvalloissa niin toimistotyöntekijöitä kuin työntekijäammattejakin. Taustat ja syyt ovat varmasti eri ryhmillä erilaiset, mutta yhtä kaikki työnantajat joutuvat miettimään tarkkaan ja huolella, miten tulevaisuudessa houkutella ja pitää työvoima palveluksessa.

Työvoimapula on Suomessakin tosiasia, ainakin joillakin toimialoilla. Suurta irtisanoutumisaaltoa ei meillä kuitenkaan ole näkynyt. Siihen on varmasti monta syytä niin sosiaaliturvassa kuin työelämässä itsessään. Meillä ei maksettu avokätisiä koronakorvauksia työntekijöille, vaan pitäydyttiin lähes normaalissa työttömyysturvassa.

Työttömyysturvan taso kannustaa vahvasti varsinkin pienipalkkaisia ja osa-aikaisia työntekijöitä hakemaan töitä ja pyrkimään ansiotulojen piiriin. Karuimmin tämä näkyy vaikkapa palvelualojen työntekijöiden toimeentulossa – omaisuutta on myyty, ruokajonoissa on seisty ja rahat ovat olleet totaalisen loppu. Palvelualat ovat kärsineet koronarajoituksista, työtilaisuuksia ei kerta kaikkiaan ole ollut. Sama koskee myös tapahtuma- ja kulttuurialoja.

Nyt palvelualat kärsivät samanaikaisesti työvoimapulasta ja heikosta palkanmaksukyvystä. Pitkä korona-aika on tyhjentänyt yritysten kassat ja liiketoimintaan liittyy edelleen suuria epävarmuuksia. Alan työntekijöille tämä on merkinnyt epävarmuutta työstä ja toimeentulosta sekä heikkoja ansiokehitysnäkymiä. Valtakunnan tasolla tämä on näkynyt niin, että työllisyys on huipussaan, mutta työllisyyden kasvu on pitkälti johtunut osa-aikatöiden määrän lisääntymisestä.

Erityisesti matalapalkkaisilla ja osittain huonomaineisillakin palvelualoilla työvoiman saatavuus voi olla haaste.

Työntekijöitä on Suomessakin siirtynyt toimialoilta toiselle korona-aikana. Se on sinänsä positiivista, jos ja kun ihmiset siirtyvät työttömyydestä työhön, osa-aikatöistä kokoaikatöihin tai matalammilta ansiotasoilta paremmin palkattuihin töihin. Kansantalous kiittää, ansiot kasvavat ja ostovoima kohenee.

Mutta mistä saamme tulevaisuuden työntekijät palvelualoille?

Oikotietä työntekijöiden saamiseksi ei taida olla, vaikka sellaista ehkä joku toivookin. Työsuhteiden laatu, työehtojen säällinen taso, työajan vakiintuminen mahdollisimman korkealle tasolle ja työsuhteen pysyvyys ovat tekijöitä, jotka työntekijöitä houkuttelevat.

Myös johtamiseen, työelämään laatuun, työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksiin, työaika-autonomiaan ja työhyvinvointiin on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Työnantajien sekä esihenkilöiden on kehitettävä osaamistaan näissä kysymyksissä. Julkisuuteen tulleet tapaukset esimerkiksi kahviloissa ja pikaruokaketjuissa eivät ole olleet järin mairittelevia työolojen osalta, eivätkä houkutelleet työntekijöitä alalle.

Korona ei aiheuttanut suurta irtisanoutumisaaltoa meillä Suomessa, mutta johti tiukempaan kilpailuun työvoimasta. Erityisesti matalapalkkaisilla ja osittain huonomaineisillakin palvelualoilla työvoiman saatavuus voi olla haaste.

Perusasioista, hyvästä yhteistoiminnasta työntekijöiden kanssa sekä työnantajamaineesta kannattaa pitää huolta alalla kuin alalla. Silloin sekä työnantaja että työntekijät voittavat.

Kirjoitus on julkaistu 17.3.2022 TYÖ2030-ohjelman Tyoelamafoorumi.fi-palvelussa.