Älkää unohtako hyvinvointivelkaa
Suomi on onnistunut koronakriisin hoitamisessa hyvin. Itse kukin on ollut kriisin keskellä ajoittain hukassa, kun rajoituksia on tullut ja mennyt, mutta Suomen valitsema ihmisten terveyttä priorisoiva strategia on ollut onnistunutta: koronaan on kuollut Suomessa väkilukuun suhteutettuna kolmanneksi vähiten ihmisiä koko Euroopassa.
Henkilökohtaisesti monen talous on kärsinyt koronasta, mutta kansantaloutena Suomi on yksi vähiten koronakriisistä kärsineistä koko Euroopassa.
Selityksiä Suomen verrattain hyvälle menestykselle on monia, mutta keskeisessä roolissa on epäilemättä ollut valtion ja julkisen sektorin voimakas tuki kunnille, yrityksille ja työntekijöille. Tämä on kiistattomasti rajannut koronan taloudellisia vaikutuksia, ja sillä on ollut laaja yhteiskunnallinen tuki halki poliittisen kentän.
Vaikeampia aikoja on odotettavissa, kun akuutti kriisi ollaan rokottamisten myötä selättämässä. On ilmiselvää, että tarve esimerkiksi yritysten tukemiselle poistuu viimeistään syksyyn 2021 mennessä mikäli pystymme palaamaan normaalioloihin.
On kuitenkin virheellistä ajatella, että kriisi olisi selätetty sillä hetkellä, kun itse tauti on voitettu. Koronakriisi on koetellut meitä yksilöinä ja yhteiskuntina erittäin eriarvoisesti ja sen seurauksena Suomeen on syntynyt merkittävää hyvinvointivelkaa. Koronan myötä syntynyt hyvinvointivelka tarkoittaa neljää asiaa: hoitovelkaa, palveluvelkaa, oppimisvelkaa ja työllisyysvelkaa.
Hoitovelka on verrattain yksinkertaisesti laskettavissa. Hoitamatta jääneet vaivat, kuten leikkaukset ovat kurottavissa umpeen, kun terveydenhuoltojärjestelmä palaa takaisin normaalitilaan. Ilman lisäresursseja eli työntekijöitä ja rahaa hoitovelan lyhentäminen on kuitenkin hidasta ja vaikeutuu entisestään, jos terveydenhuollosta joudutaan leikkaamaan.
Vaikeammin hahmotettava hyvinvointivelan muoto on niin sanottu palveluvelka. Vaikka suuri osa suomalaisista on pärjännyt kriisin aikana verrattain hyvin, hyvinvointierot ovat kärjistyneet. Koronakriisi on heikentänyt esimerkiksi monien nuorten tilannetta. Ilmeinen seuraus palveluvelan kasvusta on lisääntyvä tarve esimerkiksi mielenterveys- ja sosiaalipalveluille.
Myös oppimisvelka on ongelma, joka on jakautunut epätasaisesti. Koronakriisiä on kyetty kestämään ja torjumaan tehokkaasti kollektiivisen digiloikan avulla, kun toimistotyöläiset ja koululaiset siirtyivät kriisin alettua nopeasti etätyöskentelyyn. Vaikka uusien digitaalisten työkalujen käyttöönotto on ollut varsin sujuvaa, on sekä Suomessa että maailmalla havaittu jo keväästä 2020 saakka, että osa oppilaista jää oppimistuloksissa jälkeen. Heikossa asemassa olevien lasten oppimistulokset ovat heikentyneet keskimäärin eniten. Helsingin ja Tampereen yliopistojen yhteistutkimuksen mukaan yli puolet opettajista kertoi oppilaista, joiden osallistuminen etäopetukseen oli satunnaista. Osaa oppilaista ei tavoitettu etäopiskelun aikaan lainkaan.
Yksi syy oppimistulosten eriytymiseen on löytynyt myös vanhempien työtilanteesta: etätöissä oleva toimihenkilö voi tukea ja valvoa lapsen etäopiskelua aivan eri tavalla kuin lähityössä käyvä työntekijä.
Koronakriisin erityisyys ja eriarvoinen vaikutus on näkynyt myös työmarkkinoilla ja kerryttänyt työllisyysvelkaa.
Etätöissä vuoden istuneet toimihenkilöt ovat kärsineet lähinnä tylsistymisestä. Samaan aikaan kymmenien tuhansien naisvaltaisten palvelu-, matkailu- ja tapahtuma-alojen työntekijöiden työttömyysjaksot ovat venyneet pahimmillaan yli vuoden mittaisiksi. Samaan aikaan lukemattomien pitkäaikaistyöttömien mahdollisuudet työllistyä ylipäätään ovat entisestään heikentyneet. Olisi vastuutonta ajatella, että ongelma olisi automaattisesti ohi, kun yhteiskunnan toiminnot ja palvelut vähitellen avautuvat.
Suomessa on viimeisen vuoden aikana käytetty yritysten tukemiseen yli kolme miljardia euroa, joihin lukeutuu koronatuet ja vientitakauksista syntyneet alaskirjaukset. Seuraavaksi on varmistettava, että kriisin yli selvinneet yritykset uskaltavat palkata työntekijöitä takaisin mahdollisimman nopeasti. SAK on esittänyt moneen otteeseen, että tarvitsemme yhteiskunnan myöntämää palkkatukea, jonka avulla tuki ohjautuisi mahdollisimman tehokkaasti työllisyyden nopeaan palautumiseen. Tilanne ei ratkea työttömien valmiiksi heikkoa tilannetta murentamalla esimerkiksi työttömyysturvaa heikentämällä.
On houkuttelevaa ajatella, että kriisiaika on ohi, kun rokotekattavuus saavuttaa Suomessa laumasuojaa ylläpitävän tason. On kuitenkin ymmärrettävä, että koronakriisin jälkiseuraukset ja sen synnyttämä hyvinvointivelka on seuranamme vielä pitkään. Velan hoitoon tarjotaan menokuria, mutta samalla tullaan valinneeksi hoitamatta jätetty hyvinvointivelka. Se voi kasvaa kertaluokkaa merkittävämmäksi ongelmaksi, joka kertautuu vuosien ja sukupolvien yli, kuten tapahtui 1990-luvun laman seurauksena. Väitänkin, että jos hoidamme pois hyvinvointivelan, helpottaa se myös valtion velan hoitoa.
SAK:n kehysriihitavoite: Elvytystä on jatkettava tarpeen mukaan
Elvytys on perusteltua niin kauan, kun työttömyys on taantuman takia korkealla. Liian varhainen finanssipolitiikan kiristäminen pitkittäisi taantumaa ja lisäisi pitkäaikaistyöttömyyttä. Talouskehityksen epävarmuuden takia vielä ei voi tietää milloin työttömyys palautuu normaalitasolle, joten elvytyksen jatkamiseen on syytä varautua.
