”Ai niin, ei me voida, kun Marjo ei tykkää”
Tiedättehän sen cocktailkutsu-ilmiön? Siinä huoneen puheensorina sekoittuu korvissa, kunnes joku mainitsee nimesi, ja kaikki tuntosarvet kurottavat salamana siihen suuntaan. Nykyään osaan jo varautua, että nimeni tulee esiin, kun puhutaan ruoasta.
Kyse ei ole nirsoudestani, vaan siitä, että joku haluaa tilata ruokalähetin.
On joskus hankalaa olla periaatteellinen, varsinkin kun oikea elämä on harvoin mustavalkoista. Olen selittänyt, että minä olen kuullut ja nähnyt liian paljon niitä tapauksia, joissa käytetään hyväksi ihmisen tarvetta tienata elantonsa.
Se on tietenkin lyhyt selitys eikä kata sitä, että olen myös nähnyt ja kuullut paljon tapauksia, joissa ihminen on ollut tyytyväinen kyseiseen järjestelyyn.
Täydellinen selitys nihkeydelleni on tätä mutkikkaampi. En vastusta alustojen kautta tehtävää työtä sinällään. Esimerkiksi Wolt on onnistunut rakentamaan niin toimivan alustan liikeideansa tueksi, että toinen yritys oli valmis maksamaan siitä seitsemän miljardia! Ruoan ja muiden palveluiden tilaaminen on onnistuttu tekemään ostajalle houkuttelevan helpoksi ja ruokalähteille töihin kirjautuminen ja töiden tekeminen vaivattomaksi. Koko ketju toimii saumattomasti alusta loppuun. Kyllä, juuri näin asioiden pitäisikin toimia!
Ongelma on malli, jolla ruokalähetti saa elantonsa. Työstä saatava tulo on nimittäin paljon muutakin kuin se, mitä tekijälle jää käteen palkkaa. Se on ihmisten ja valtion varautumista huomiseen, huonoihin päiviin ja vanhuuteen. Siksi meillä on olemassa työnantaja- ja työntekijämaksuja, joilla kerrytetään pottia työttömyyttä, sairautta ja eläkettä varten. Oman, mutta myös muiden.
Suomessa yrityksen on mahdollisuus kiertää vastuuta maksujen keräämisestä ja maksamisestä, kun vastassa ei olekaan työntekijä, vaan ”kevytyrittäjä” tai ”partneri”. Yrittäjä-statuksen alla ruokalähetin täytyisi laskuttaa sen verran enemmän, että hän voi maksaa itse itselleen tulevaisuuden turvaa. Maksuista kuitenkin vain osa on pakollisia, eikä lähetin palkkapussissa ole neuvotteluvaraa, joten houkutus on suuri jättää juuri sillä hetkellä kaukaisilta tuntuvat maksut maksamatta.
Jos alustatalous varsinkin matalapalkkaisilla aloilla yleistyy, työelämässä on ihmisiä, joilla ei ole varaa sairastaa tai jäädä eläkkeelle. Se ei tarkoita, että nämä ihmiset lopettavat sairastumisen ja vanhenemisen. Sosiaaliturvajärjestelmämme rahoitus alkaa sakata, koska se perustuu ajatukseen, ettei kukaan saa tippua turvaverkon läpi, mutta kannattelijoiden määrän on oltava paljon isompi kuin kannattelua tarvitsevien. Tuettavien määrän kasvaessa minun ja todennäköisesti myös sinun lompakostasi mitataan ulos nämä edullisessa kotiinkuljetuksessa säästetyt eurot.
En siis vastusta kehitystä, vaan haluan, että alustatyölle saadaan sellainen säätely, jossa yrityksen voitto ei jää muiden palkansaajien pussista maksettavaksi. Kun tämä on kunnossa, olen juhlissa ensimmäisten joukossa kaivamassa puhelinta ruoan tilausta varten.
