Kuinka paljon Suomessa tehdään töitä?

SAK:n työmarkkinakatsaus syventyy ajankohtaiseen aiheeseen tilastojen avulla. Tässä aiheena on työn määrä Suomessa työurien, työllisyyden ja työaikojen valossa

Selvityksessä käydään läpi seuraavat aiheet:

• Ovatko työajat Suomessa verrokkimaita lyhyempiä?
• Onko Suomessa paljon arkipyhiä?
• Kuinka paljon Suomessa tehdään osa-aikatyötä?
• Kuinka yleistä Suomessa on työskentely useassa työssä?
• Eläköidytäänkö Suomessa liian aikaisin?
• Jäävätkö työurat lyhyiksi Suomessa?
• Miltä Suomen työmarkkinoilla ”iso kuva” näyttää?

Yhteenveto

Suomen tärkeimmät verrokkimaat ovat kehittyneitä ja vauraita eurooppalaisia valtioita. Kokonaisuudessaan Suomessa tehdään jotakuinkin saman verran töitä kuin näissä keskeisimmissä verrokkimaissa. Arkipyhiäkin on vain yksi enemmän kuin on vertailumaiden keskiarvo.

Suomi erottuu keskeisimmistä verrokkimaista heikommassa valossa kuitenkin seuraavilla tavoilla:

• Osa-aikatyöntekijöiden määrä on hieman pienempi, mutta vastentahtoisesti osa-aikatyössä olevien määrä on suuri.
• Useampaa kuin yhtä työtä tekevien määrä on korkea, mitä todennäköisesti selittää kokoaikatyön ja lisätuntien heikko saatavuus.
• Työurat eivät ole yhtä pitkiä ja eheitä kuin verrokkimaissa.
• Yleinen työllisyystilanne on hyvin heikko: työllisyys on laskenut ja työttömyys hyvin korkealla tasolla.

Mitä pitäisi tehdä?

On muistettava, että työn määrää tärkeämpää on työn tuottavuuden kasvu. Työnteon määrällä voi joissain tilanteissa olla tuottavuuteen vaikutuksia, mutta pääosin tuottavuuskasvu syntyy muista tekijöistä.

Osa työn määrään liittyvistä politiikkatoimista on hyödyksi, mutta eivät kaikki. Esimerkiksi työaikaa lisäävät poliittiset päätökset voisivat parantaa yritysten kannattavuutta keinotekoisesti. Tämä taas vähentäisi yritysten painetta parantaa työn tuottavuutta ja uudistua.

Tämän vuoksi työn määrää lisäävät politiikkatoimet tulisi kohdentaa korkean työllisyyden edistämiseen sekä työurien eheyden parantamiseen. Jos yrityksillä on tarve lisätä työn määrää, työllistäminen on tähän oiva tapa – työtä vailla olevia on tällä hetkellä paljon.

Politiikkatoimia pitäisi kohdentaa tuottavuuden kasvattamiseen. 
Perinteisesti koulutus- ja osaamistason kasvattaminen sekä TKI-toiminnan edistäminen ovat tällaisia politiikkatoimia. Lisäksi kilpailupolitiikan tehostaminen tukee luovaa tuhoa. Esimerkiksi KKV:n resurssien vahvistaminen sekä työmarkkinarikollisuuden kitkeminen tehostaisivat reilua kilpailua markkinoilla.

Jos otamme mallia keskeisimmistä verrokkimaista, seuraavat politiikkatoimet korjaisivat havaittuja ongelmia: 

Osa-aikatyö

• Kun työllisyystavoitteen kunnianhimo kasvaa, myös osa-aikaisesti työllistyneiden määrä todennäköisesti kasvaa.
• Työttömyysturvan ja asumistuen suojaosien palautus turvaisi, että osa-aikaisen työn tekeminen olisi useammin kannattavaa.
• Vastentahtoisesti osa-aikaisten ja useampaa kuin yhtä työtä tekevien korkeaa määrää tulisi vähentää työmarkkinasääntelyllä. 
• Esimerkiksi epätyypillisten työsuhteiden käyttöä tulisi hillitä eikä helpottaa sääntelyllä, jotta vastentahtoisia ja epävakaita työsuhteita saataisiin torjuttua.

Työurien pituus

• Työvoima- ja kuntoutuspalveluilla, muutosturvalla sekä elinikäisellä jatkuvalla oppimisella pitäisi edistää korkeaa työllisyyttä kaikissa ikäluokissa.
• Koska eläkeikä määräytyy nykyisin eliniänodotteen mukaan, tähän ei ole tarvetta puuttua.
• Eläkeiän noustessa ikääntyneiden työllisyyden edistämiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota työllisyyspalveluissa.
• Työurien pidentämisessä alakohtaisia eroja tulisi huomioida. Esimerkiksi raskaimmissa töissä työn muokkaamisen ja keventämisen mallit ovat tarpeen.

Yleinen työmarkkinatilanne

• Mittavaa sopeutusta ei pidä tehdä taantuman aikaan
• Rakenteellisia uudistuksia ei pidä tehdä yhdessä mittavan sopeutuksen kanssa.
• Jos sopeutusta tehdään, se pitäisi kohdistaa kasvua vähiten haittaaviin toimenpiteisiin (mm. verotoimet).
• Jos sopeutusta tehdään, investointien riittävä taso ja edellytykset vastasykliseen sopeutukseen pitää silti turvata.