Kotihoidon tukeen suunniteltu asumisaikavaatimus ei ratkaise kotoutumisen tai työllisyyden haasteita
"Kotoutumisen ja työllistymisen todelliset esteet ovat esimerkiksi puutteellinen kieli-, luku- tai ammattitaito ja työmarkkinoilla esiintyvä raskaus- ja perhevapaasyrjintä sekä muu syrjintä."
Tuuli Glantz, Sosiaalipoliittinen asiantuntija
Petteri Orpon hallitus esittää kotihoidon tukeen muutosta, jonka seurauksena tukea saisi vain, jos vanhempi on asunut Suomessa vähintään kolme vuotta. Hallituksen esitys on eduskunnan käsiteltävänä. Muutoksen tavoitteena on ohjata hiljattain maahan muuttaneita vanhempia nopeammin kotoutumis- ja työllistämispalveluiden piiriin ja sitä kautta työllistymään sekä lisätä lasten osallistumista varhaiskasvatukseen.
Tavoitteet ovat tärkeitä ja kannatettavia, mutta keinot ontuvat.
Esitys kohdistuu pääosin naisiin, koska valtaosa kotihoidon tuen saajista on naisia. Hallitus esittää, että asumisaikarajaus parantaisi naisten työmarkkina-asemaa. Tällä hetkellä ulkomaalaistaustaisista kotihoidon tuen saajista suurin joukko on Ukrainasta kotoisin. Esitys kohdistuu pieneen joukkoon eli arvion mukaan noin 2 500 perheeseen.
Norjassa malli ei ole parantanut maahan muuttaneiden työllisyyttä eikä lisännyt varhaiskasvatukseen osallistumista kuin marginaalisesti. Voidaan siis päätellä, että syyt hoitaa lasta kotona eivät muuttuneet sosiaaliturvan muutoksista huolimatta, ja tällöin muutos on merkinnyt lähinnä vain perheiden toimeentulon heikkenemistä.
Kotoutumisen ja työllistymisen todelliset esteet ovat puutteellinen kieli-, luku- tai ammattitaito ja työmarkkinoilla esiintyvä raskaus- ja perhevapaasyrjintä sekä muu syrjintä.
Aidon vaikuttavuuden saavuttamiseksi tulisi vahvistaa kotoutumis- ja työllisyyspalveluita. Valitettavasti hallitus kuitenkin leikkaa kotoutumispalveluista: hallitus tavoittelee niihin 45 miljoonan euron säästöjä vuodesta 2027 alkaen – vaikka tutkimuksissa kotoutumis- ja kielikoulutuspalvelut on todettu kustannus–hyötysuhteeltaan erittäin kannattaviksi.
Aidon vaikuttavuuden saavuttamiseksi tulisi vahvistaa kotoutumis- ja työllisyyspalveluita. Valitettavasti hallitus kuitenkin leikkaa kotoutumispalveluista: hallitus tavoittelee niihin 45 miljoonan euron säästöjä vuodesta 2027 alkaen – vaikka tutkimuksissa kotoutumis- ja kielikoulutuspalvelut on todettu kustannus–hyötysuhteeltaan erittäin kannattaviksi. Hallituksen tavoitteena on toki ollut kohdistaa säästöt niin, etteivät ne heikennä kielikoulutusta, varhaiskasvatuksen tai opetuksen palveluita tai työllisyyttä edistäviä palveluita. Osa kunnista on kuitenkin korostanut, että mittavia säästöjä ei ole mahdollista toteuttaa ilman vaikutusta näihin palveluihin.
Hallituksen esitys sisältää myös toisen, vähemmälle huomiolle jääneen muutoksen: tuki maksettaisiin jatkossa vain sille vanhemmalle, joka pääasiassa hoitaa lasta. Tämä koskisi kaikkia perheitä, ei vain maahanmuuttajia.
Nykyisin tukea on voinut saada esimerkiksi silloin, kun isovanhempi hoitaa lasta. Jatkossa perheiden pitäisi tehdä työsopimus isovanhemman kanssa ja hakea yksityisen hoidon tukea. Tällainen järjestely ei tue perheiden mahdollisuuksia järjestää arkeaan joustavasti.
Tasa-arvo ei edisty eikä naisten työmarkkina-asema parane leikkaamalla pienen joukon etuuksia. Tuloksellisempaa olisi ehkäistä raskaus- ja perhevapaasyrjintää sekä muuta syrjintää, vahvistaa palveluja ja uudistaa lastenhoidon tukijärjestelmää niin, että se kannustaa paremmin työn ja perheen yhteensovittamiseen.
SAK:n sosiaalipoliittinen asiantuntija Tuuli Glantz on kirjoittanut blogin yhdessä SAK:n työllisyyteen perehtyneen asiantuntijan Alli Tiensuun kanssa.