Voiko työelämä olla hyvää ja tuottavaa samaan aikaan?

Uuden kansallisen työelämän kehittämisstrategian julkistus on tärkeä hetki suomalaiselle työelämälle, vaikka sitä tuskin puhutaan työpaikan taukohuoneessa tai edes mainitaan viikkopalaverissa. Syytä olisi, sillä tavoite on kunnianhimoinen ja se voi onnistua ainoastaan, jos työntekijöille annetaan keskeinen rooli.

Strategian ytimessä on kunnianhimoinen mutta välttämätön tavoite: sekä työn tuottavuuden että työelämän laadun on parannuttava. Tämä on mahdollista.

Tuottavuuden vaatimaton kasvu on suomalaisen työelämän suuri haaste. Liian usein sitä on pyritty parantamaan tehostamalla nykyisiä prosesseja. Käytännössä tämä näkyy monilla työpaikoilla kovempana työtahtina, lisääntyvänä paineena ja työntekijöiden kasvavana kuormituksena. Se tie voi tuottaa hetkellisiä tuloksia, mutta ei paranna kestävästi tuottavuutta eikä varsinkaan edistä parempaa työelämää.

Nykyaikainen ja pitkällä aikavälillä kestävämpi tapa lisätä tuottavuutta on kehittää uusia tuotteita, palveluja, toimintatapoja ja muita ratkaisuja. Suomi tarvitsee enemmän uutta ja erilaista eikä vanhaa ja samanlaista.

Suomessa ei ole pulaa luovista, osaavista ja motivoituneista työntekijöistä. Sen sijaan pulaa on työpaikoista, joissa uusia ideoita syntyy ja niitä kuunnellaan, ja joissa niitä voidaan viedä käytäntöön. Jos työelämää halutaan uudistaa aidosti, kehittämisen lähtökohdaksi on otettava työntekijöiden osaaminen, kokemus ja mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä.

Johtaminen, joka perustuu jatkuvaan kiirehtimiseen ja työkuorman lisäämiseen on haitallista sekä työntekijöiden hyvinvoinnille että työurien pidentämiselle. Se voi näyttää tehokkaalta lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä tähtäimellä se syö työkykyä, motivaatiota ja sitoutumista. Se lisää sairauspoissaoloja ja ylipäätään halua poistua työelämästä niin pian kuin mahdollista. Siksi työelämän kehittämisessä tarvitaan ratkaisuja, jotka vahvistavat samanaikaisesti tuottavuutta, työntekijöiden hyvinvointia ja työn mielekkyyttä.

Lopulta kysymys on työntekijöiden osallisuudesta ja arvostuksesta.

Mediassa käydyssä työelämäkeskustelussa painottuvat tällä hetkellä etätyö ja mielenterveyskysymykset. Ei kuitenkaan saa unohtaa työelämän perusasioita. Suomessa fyysiset kuormitustekijät, kuten toistotyö, raskaat nostot ja melu, ovat edelleen yleisiä – monin osin yleisempiä kuin EU-maissa keskimäärin. Vaikka suomalaisessa työelämässä on paljon vahvuuksia, nämä perinteiset ongelmat eivät ole kadonneet. Niihin on puututtava, jos tavoitteena on aidosti laadukkaampi työelämä.

Lopulta kysymys on työntekijöiden osallisuudesta ja arvostuksesta. Jos työelämän laatua halutaan parantaa kestävällä tavalla, työntekijöillä on oltava todelliset mahdollisuudet vaikuttaa siihen, miten työtä organisoidaan ja kehitetään. Työntekijäedustus, työntekijöiden kuuleminen ja osallistuminen eivät ole sivuseikkoja, vaan osa ratkaisua. Työelämän laatu ja tuloksellisuus paranevat työpaikoilla, joissa ihmiset tulevat kuulluiksi ja voivat olla mukana rakentamassa työelämän arkea ja muutosta.

Esimerkiksi tekoälyä työpaikoilla käyttöön otettaessa työntekijöiden turvallisuuden tunnetta, osaamista ja motivaatiota sen hyödyntämiseen tulee vahvistaa. Tällaiset uudet ja osin tuntemattomat muutokset näyttäytyvät työntekijöille uhkina, jos työntekijöillä ei ole todellista osallisuutta muutosprosesseissa. Silloin ei myöskään tapahdu niitä positiivisia tuotannollisia hyötyjä, joita johto on laskelmiensa perusteella odottanut. Jotta potentiaaliset hyödyt tulevat myös käytäntöön, on ymmärrettävä työntekijöiden keskeinen rooli muutosprosesseissa.

Tänään julkaistu kansallinen työelämän kehittämisstrategia tarjoaa tärkeän yhteisen suunnan. Sen onnistuminen ei kuitenkaan ratkea paperilla, vaan työpaikoilla. Siksi nyt tarvitaan rohkeutta uudistaa johtamista, työn organisointia ja kehittämisen tapoja niin, että työn tuottavuus kasvaa ihmisiä kohtuuttomasti kuluttamatta. Vain siten syntyy työelämää, joka kantaa myös tulevaisuudessa.