Työelämän epävarmuus musertaa lapsihaaveet

Mitä, jos töitä ei vain ole? Mitä, jos palkka ei riitä elämiseen? Mitä, jos joudun työttömäksi? Miten maksamme vuokran, ruoan ja lapsen mahdolliset tulevat harrastuskulut? Näitä kysymyksiä miettii nyt moni, jonka toiveissa on perustaa perhe.

Alhaiselle syntyvyydelle on tehtävä jotakin. Ei vain siksi, että kansantalous hyötyisi siitä, vaan myös siksi, että suomalaisten lapsihaaveet toteutuisivat. Suomalaiset toivovat kahta lasta, mutta vuoden 2025 ennakkotietojen mukaan kokonaishedelmällisyysluku oli 1,30, mikä tarkoittaa sitä, että nainen saa keskimäärin 1,30 lasta elämänsä aikana. Syntyvyys mataa ja alhaisinta se on matalammin koulutettujen ja huonossa työmarkkina-asemassa olevien keskuudessa.

Ennakoitava ja turvallinen työelämä tukee syntyvyyttä luomalla taloudellista turvaa. Tätä Orpon-Purran hallitus on pyrkinyt kaikin mahdollisin keinoin rikkomaan: hallituskauden alussa nakerrettiin erityisesti yhteiskunnan turvaverkkoja ja nyt loppukaudesta näivetetään työntekijän turvaksi luotuja työsuhteen ehtoja.

Yhä useampi nuori aikuinen Suomessa elää ristiriidassa: perhe on unelma, mutta työelämän epävarmuus tekee haaveesta vaikeasti saavutettavan. Määräaikaiset työsuhteet, pätkätyöt ja epäselvät urapolut ovat arkea monelle – ja samalla ne vaikuttavat suoraan siihen uskalletaanko lapsia ylipäätään hankkia.

Nuorista 15–29-vuotiaista 32 prosenttia työskentelee määräaikaisessa työsuhteessa. Naiset työskentelevät miehiä useammin määräaikaisessa ja osa-aikaisessa työsuhteessa. Etenkin naisten määräaikaisuuksilla on vaikutusta perheellistymisen lykkääntymiseen.

Nuorelle naiselle perheellistyminen voi näyttäytyä työuran stoppina. Joka neljäs raskaana oleva on kokenut raskaussyrjintää. Vaikka hallitus on luvannut puuttua tehokkaammin raskaus- ja perhevapaasyrjintään, todellisuudessa se vain pahentaa tilannetta entisestään helpottamalla määräaikaisten työsuhteiden solmimista. Myös juristimme Katariina Sahlberg toteaa, että pätkätöiden lisääminen lainsäädännöllä on karhunpalvelus etenkin naisille ja lisää epätasa-arvoa ja syrjintää työelämässä.

Onko lapsihaave luksusta, johon vain vakituisessa ja hyväpalkkaisessa työsuhteessa oleva voi tarttua?

Syntyvyyden lasku ei ole vain yksilön valinta tai kulttuurinen ilmiö – se on myös rakenteellinen kysymys. Kun toimeentulo on epävarmaa, tulevaisuus sumuinen ja sosiaaliturva ei tunnu riittävältä turvaverkolta, lapsen hankkiminen voi tuntua liian suurelta riskiltä. Tämä ei ole vain yksittäisten perheiden ongelma, vaan yhteiskunnallinen haaste, joka heijastuu pitkälle tulevaisuuteen. Lapsettomuus on lisääntynyt nopeimmin vähiten koulutetuilla ja niillä, joiden työllisyysnäkymät ovat heikoimmat ja palkka alhaisin . Monella on huoli siitä, pystyykö tarjoamaan lapselle riittävät eväät tulevaisuuden varalle. Lapsihaaveista uhkaa tulla paremmin toimeentulevien ja hyväosaisempien etuoikeus.

Sillä on merkitystä, miten puutumme näihin rakenteellisiin haasteisiin. Tarvitsemme politiikkaa, joka tunnistaa perheellistymisen esteet ja purkaa niitä. Tämä tarkoittaa muun muassa:

• Vakautta työmarkkinoille: Pysyvämmät työsuhteet ja reilu työelämä ovat perusta, jolle perhe-elämää rakennetaan.
• Joustavaa ja riittävää vanhempainvapaajärjestelmää, joka helpottaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamista.
• Toimeentulon turvaa myös niille, joiden työura ei etene ”perinteiseen” tapaan sekä lapsiperheille kohdennettavia tukia.
• Asuntopolitiikkaa, joka mahdollistaa kohtuuhintaisen asumisen myös lapsiperheille.

Jos haluamme, että ihmiset voivat toteuttaa lapsihaaveensa ilman pelkoa taloudellisesta epävarmuudesta, meidän on rakennettava yhteiskuntaa, jossa perheellistyminen on mahdollisuus. Tämä vaatii rohkeaa sosiaalipoliittista keskustelua ja konkreettisia tekoja. Näistä teoista vastaa viime kädessä maan hallitus, jonka on nyt viimeistään muutettava suuntaansa, tuettava perheellistymistä sekä lopetettava työelämän epävarmuuden lisääminen.