Lainsäädännön arviointineuvoston alustatyölakia koskevat perustelut eivät vakuuta

Lainsäädännön arviointineuvosto antoi alustatyölakiesityksen vaikutusarvioinneista myönteisen kokonaisarvion. Samalla se tunnisti esityksessä merkittäviä kehittämistarpeita. Ongelmana on, ettei lausunnosta riittävästi selviä, miten nämä puutteet on otettu huomioon kokonaisarviossa.

Arviointineuvoston tehtävänä on arvioida vaikutusarviointien laatua, ei tehdä ministeriön puolesta uusia vaikutusarviointeja. Kritiikkini kohdistuukin lausunnon perusteluihin. Julkisesta lausunnosta pitäisi käydä ilmi, miksi alustatyölakiesitys täytti vaikutusarviointiohjeen vaatimukset, vaikka lakiesityksen keskeisiin johtopäätöksiin liittyy huomattavaa epävarmuutta.

Julkisen talouden arvio jäi liian kapeaksi

Julkista taloutta ja kansantaloutta arvioidessaan lainsäädännön arviointineuvosto kommentoi lausunnossaan käytännössä vain työllisyysvaikutuksia. Se on liian kapea näkökulma.

Lakiluonnoksessa arvioidaan esimerkiksi eläkemaksujen vuotuiseksi lisäkertymäpotentiaaliksi noin 22 miljoonaa euroa. Kyse ei kuitenkaan ole varsinaisesta vaikutusarviosta vaan laskennallisesta enimmäispotentiaalista. Olennaista olisi arvioida myös sitä, kuinka moni alustatyötä tekevä lopulta saa työntekijäasemansa ratkaistuksi ja miten nopeasti ratkaisu johtaa esimerkiksi vakuuttamiseen. Samoin sosiaalietuuksien, valvonnan ja oikeussuojan kustannukset sekä hyväksikäytön ehkäisemisestä syntyvät hyödyt pitäisi tuoda näkyviin.

Lisäksi pitäisi erottaa uuden lain vaikutukset muutoksista, jotka tapahtuisivat muutenkin. Esimerkiksi Verohallinto on ilmoittanut ruokalähettien verotuskäytännön muuttuvan oikeuskäytännön vuoksi vuoden 2027 alusta. Verotusta koskeva ratkaisu ei ratkaise kaikkia työoikeudellisia kysymyksiä, mutta se osoittaa, miksi vertailutilanteen huolellinen määrittely on tärkeää.

Työntekijän asemaa ei turvata oletuksilla

Alustatyötä tekevälle ratkaisevaa ei ole vain se, nouseeko yksittäisestä keikasta saatava korvaus. Työntekijäasema voi vaikuttaa esimerkiksi vuosilomaan, sairausajan palkkaan ja vakuutusturvaan. Ne voivat parantaa ihmisen toimeentulon turvaa, vaikka keikkapalkkio ei nousisi.

Lakiluonnos tunnistaa myös ongelman: työsuhdeolettama ei automaattisesti muuta sopimussuhteita. Oikeuksien toteutuminen edellyttää toimivia menettelyjä ja sitä, että ratkaisuja noudatetaan. Työoikeudellinen ratkaisu ei myöskään sellaisenaan ratkaise vero- ja sosiaaliturvakysymyksiä.

Erityisen konkreettinen riski liittyy työntekijöihin, joiden oleskelulupa riippuu työnteosta. Jos alustayritys ei työntekijäaseman tunnistamisen jälkeen tarjoa riittävästi työtä ja palkkaa, seurauksilla voi olla merkitystä myös jatkoluvan saamisen kannalta. Tällaiset käytännön riskit olisi pitänyt nostaa arviointineuvoston lausunnossa selvemmin esiin.

Tutkimustiedon käyttäminen ei vielä takaa johtopäätösten luotettavuutta

Lakiluonnoksessa hyödynnetään tutkimusartikkeleita, työpapereita, mallinnuksia, viranomaisselvityksiä ja yrityksiä koskevaa aineistoa. Se on hyvä lähtökohta, mutta erilaiset lähteet eivät ole todistusvoimaltaan samanlaisia.

Arviointineuvosto kiittää tutkimuskirjallisuuden hyödyntämistä. Lausunnosta ei kuitenkaan riittävästi selviä, miten keskeisiä päätelmiä tukevien lähteiden soveltuvuutta on arvioitu.

Esimerkiksi arvio 150–250 henkilön työpanosta vastaavasta vähennyksestä perustuu oletuksiin kustannusten siirtymisestä hintoihin ja kysynnän reagoinnista. Sitä ei pidä lukea ennusteena menetettävistä työpaikoista. Kun oletuksiin liittyy epävarmuutta, vaikutuksia pitäisi havainnollistaa vaihtoehtoisilla oletuksilla.

Työmarkkinarikollisuuden torjunnassa ratkaisee käytännön toimivuus

Lakiluonnoksen tavoitteisiin kuuluu myös työperäisen hyväksikäytön torjuminen. Arviointineuvosto pyytää aivan aiheellisesti tarkentamaan hyväksikäytön ja ihmiskaupan laajuutta sekä sitä, miten viranomaisten mahdollisuudet puuttua niihin paranisivat.

Seuraava kysymys on, toimivatko keinot käytännössä. Jos esimerkiksi alustatilien jälleenvuokrausta pyritään ehkäisemään tunnistamisvelvollisuudella, pitäisi pystyä arvioimaan, auttaako keino tunnistamaan todellisen työn tekijän ja puuttumaan väärinkäytöksiin. Myös valvontaan varattujen resurssien riittävyyttä pitäisi tarkastella suhteessa tehtävien todelliseen työmäärään.

Reilu kilpailu edellyttää, ettei sääntöjen rikkominen kannata

Kilpailuvaikutuksia ei pidä tarkastella vain siitä näkökulmasta, mitä sääntöjen noudattaminen maksaa yrityksille. Myös velvoitteiden kiertäminen voi tuottaa kilpailuetua.

Lausunnon mukaan muiden kuin tietosuojavelvoitteiden seuraamusmaksut olisivat 1 000–30 000 euroa. Arviointineuvosto kysyy aiheellisesti, ovatko ne riittäviä etenkin suurille yrityksille. Vaikutusarvioinnissa olisi pitänyt tarkastella maksun enimmäismäärän lisäksi rikkomuksesta saatavaa hyötyä.

Yritys, joka huolehtii työntekijöiden oikeuksista ja lakisääteisistä velvoitteistaan, ei kilpaile tasavertaisesti sellaisen yrityksen kanssa, joka säästää jättämällä velvoitteita hoitamatta. Siksi on olennaista arvioida seuraamusten todellista tehoa: kuinka suuri taloudellinen hyöty rikkomisesta voi syntyä, kuinka todennäköisesti rikkominen havaitaan ja saadaanko lainvastainen toiminta loppumaan?

Hyvä kokonaisarvio tarvitsee hyvät perustelut

Lainsäädännön arviointineuvosto tunnisti alustatyölakia koskevassa lausunnossaan useita olennaisia kehittämistarpeita. Juuri siksi olisi tärkeää tietää, millaisen painon se antoi niille päätyessään hyvään kokonaisarvioon.

Alustatyölainsäädännön olennaisia kysymyksiä ovat lopulta hyvin konkreettiset asiat: toteutuvatko työntekijän oikeudet, ehkäistäänkö hyväksikäyttöä, kohdellaanko yrityksiä tasapuolisesti ja toimivatko valvonta ja seuraamukset.

Myönteinen kokonaisarvio voi olla perusteltu silloinkin, kun vaikutusarvioinnissa on täydennettävää. Mitä merkittävämpiä avoimet kysymykset ovat, sitä selvemmin pitäisi kuitenkin perustella, miksi kokonaisarvio on niistä huolimatta hyvä. Tässä arviointineuvoston lausunto jättää liian paljon lukijan pääteltäväksi.