Kuinka monta KHO:n ratkaisua alustatyöntekijän asemasta vielä tarvitaan, ennen kuin työsuojeluviranomainen toimii?

Wolt-lähettien oikeudellisesta asemasta ei voi enää uskottavasti puhua epäselvänä kysymyksenä. Korkein hallinto-oikeus on jo vahvistanut, että kyse on työsuhteisesta työstä. Nyt kysymys on siitä, näkyykö oikeustila työsuojeluvalvonnassa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi ratkaisussaan KHO:2025:41, että Woltin ja sen lähettien välillä täyttyvät kaikki työsopimuslain mukaiset työsuhteen tunnusmerkit. Lähetit olivat kokonaisuutena arvioiden Woltiin nähden alisteisessa asemassa, ja KHO kuvasi heidän itsenäisyyttään osittain näennäiseksi.

Toukokuussa 2026 KHO arvioi vielä Woltin muuttamaa toimintamallia vero-oikeudellisessa asiassa eikä pitänyt muutoksia sellaisina, että lähettien asemaa olisi ollut syytä arvioida olennaisesti toisin. Silti Woltin lähettityö perustuu Suomessa edelleen pääosin yrittäjämalliin.

Miksi työsuojeluviranomainen ei toimi?

Asiaa on selvitetty jo vuosia

Ongelma ei tullut viranomaisten tietoon vasta KHO:n ratkaisun myötä. SAK:ssa ruokalähettien väärinluokitteluun on kiinnitetty huomiota jo pitkään. Vuonna 2020 työneuvosto katsoi, että Wolt-lähettien työssä täyttyvät työsuhteen tunnusmerkit. Vuonna 2021 työsuojeluviranomainen päätyi samaan johtopäätökseen ja velvoitti Woltin pitämään lähettien osalta työaikakirjanpitoa. Wolt valitti asiasta.

KHO ratkaisi vuonna 2025, että lähetit ovat työsuhteessa. Työsuojeluviranomaisen työaikakirjanpitoa koskenut määräys kuitenkin kaatui siihen, ettei KHO:n näkemyksen mukaan työaikalakia sovellettu lähettien poikkeuksellisen laajan työaika-autonomian vuoksi. Tämä ei kuitenkaan muuttanut työsuhdearviota, eikä työaikalain soveltamatta jättäminen muuta työntekijää yrittäjäksi.

Wolt haki vielä ratkaisun purkamista, mutta KHO hylkäsi hakemuksen maaliskuussa 2026. Toukokuussa 2026 KHO arvioi ratkaisussaan KHO:2026:1304 Woltin muutettua toimintamallia eikä nähnyt perusteita olennaisesti toisenlaiselle arviolle.

Kuinka monta kertaa sama työntekijäaseman kysymys pitää ratkaista?

Työsuhteesta ei voi sopia itseään ulos

Wolt on vedonnut siihen, että monet lähetit haluavat toimia yrittäjinä ja arvostavat työn joustavuutta, mutta joustavuus ei kuitenkaan ratkaise oikeussuhteen luonnetta.

Työsuhteen olemassaolo määräytyy lain ja työn tosiasiallisten olosuhteiden perusteella. Työntekijää ei voi muuttaa yrittäjäksi nimeämällä hänet kumppaniksi. Myöskään mahdollisuus päättää itse työajoista ei sellaisenaan tee työntekijästä yrittäjää.

Juuri tämän KHO:n ratkaisu osoittaa.

Alustatyölakia ei tarvitse odottaa

Työsuojeluviranomaisen passiivisuutta ei voida perustella myöskään sillä, että Suomessa valmistellaan alustatyödirektiivin täytäntöönpanoa ja uutta alustatyölakia.

Direktiivin lähtökohta on nimenomaan, että työsuhteen olemassaolo ratkaistaan jäsenvaltiossa voimassa olevan lainsäädännön perusteella ottaen huomioon EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja työn tosiasialliset olosuhteet. Juuri näin KHO on Woltia koskevissa ratkaisuissaan tehnyt.

Tuleva alustatyölaki voi tuoda uusia menettelyjä ja helpottaa väärinluokitteluun puuttumista. Se ei kuitenkaan synnytä työsuhdetta vasta tulevaisuudessa eikä muuta nykyistä työsopimuslakia odotushuoneeksi. Voimassa olevaa lakia on valvottava nyt.

Ei kai lain toteutuminen voi jäädä yksittäisen lähetin vastuulle?

Työsopimuslain noudattamista valvoo työsuojeluviranomainen, joka tuntee Woltin toimintamallin. Se on itse tarkastanut sen ja päätynyt siihen, että kyse on työsuhteisesta työstä. Sen työsuhdearvio on saanut KHO:lta vahvistuksen. Jos toimintamalli on muuttunut, viranomaisen tehtävä on arvioida muuttunutta mallia ja käyttää niitä valvontakeinoja, jotka sille lain mukaan kuuluvat. Jos keinot eivät sen mielestä riitä, myös se on tuotava avoimesti esiin.

Sen sijaan ei voi olla hyväksyttävä lähtökohta, että jokaisen lähettikumppanin pitäisi erikseen ryhtyä vuosia kestävään oikeusprosessiin saadakseen työntekijälle kuuluvat oikeudet. Työsuojeluvalvonta on olemassa juuri siksi, ettei lain toteutuminen jäisi yksittäisen työntekijän aktiivisuuden, taloudellisten voimavarojen ja oikeudenkäyntihalukkuuden varaan.

Väärinluokittelu ei ole harmiton nimikevirhe

Työntekijän luokitteleminen yrittäjäksi siirtää työn suorittajalle kustannuksia ja riskejä, jotka työsuhteessa kuuluvat työnantajalle. Kyse on muun muassa sairausajan turvasta, vuosilomista, työterveyshuollosta, vakuuttamisesta ja sosiaalivakuutusmaksuista.

Samalla väärinluokittelu vääristää kilpailua. Yritys, joka hoitaa työnantajavelvoitteensa asianmukaisesti, joutuu heikompaan asemaan kuin toimija, joka siirtää nämä kustannukset nimellisesti yrittäjän vastuulle. Jos tällaista toimintamallia voidaan jatkaa vuodesta toiseen ilman tehokasta puuttumista, lain kiertämisestä tulee taloudellisesti kannattavaa. Silloin kyse ei ole enää vain Woltista, vaan koko työmarkkinoiden pelisäännöistä ja viranomaisvalvonnan uskottavuudesta.

Mitä vielä odotetaan?

Työneuvosto katsoi jo vuonna 2020 Wolt-lähettien olevan työsuhteessa. Työsuojeluviranomainen päätyi samaan vuonna 2021. KHO vahvisti vuonna 2025 kaikkien työsuhteen tunnusmerkkien täyttyvän. Woltin purkuhakemus hylättiin maaliskuussa 2026. Toukokuussa 2026 KHO ei nähnyt muutetussakaan mallissa perusteita olennaisesti toisenlaiselle arviolle.

Alustatyödirektiivikään ei anna perusteita odottelulle. Siksi kysymys ei ole enää siitä, voiko viranomainen jäädä odottamaan uutta lakia, vaan siitä, milloin se käyttää sille kuuluvaa valvontavastuuta.

Jos viranomainen katsoo, ettei sillä ole nykyisen lain nojalla riittäviä keinoja puuttua näin laajaan väärinluokitteluun, se pitäisi sanoa julkisesti. Silloin lainsäätäjän tehtävä on korjata puute.

Mutta kyse ei voi enää olla siitä, etteikö oikeustila olisi riittävän selvä. Tuomioistuinten tehtävä on ratkaista, mitä laki tarkoittaa. Viranomaisen tehtävä on valvoa, että lakia noudatetaan.

Korkein hallinto-oikeus on tehnyt osuutensa. Seuraavaksi on työsuojeluviranomaisen tehtävä näyttää, että ratkaisuilla on merkitystä myös käytännössä.