Green New Deal -keskustelu: onko kunnianhimoinen ilmastopolitiikka yhteensovitettavissa vahvan työllisyyden kanssa?

Ammattiyhdistys- ja ympäristöliike ovat perinteisesti painottaneet eri näkökulmia ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa, mutta olisivatko ympäristönsuojelu- ja työllisyystavoitteet yhdistettävissä? Entä miten talouden koneisto saadaan mobilisoitua ilmastonmuutoksen torjuntaan? Näihin kysymyksiin etsimme vastauksia SAK:n “Green New Deal – ilmastomuutos ja uusi talouspolitiikka” -keskustelutilaisuudessa Työväen musiikkitapahtumassa tänä viikonloppuna Valkeakoskella.
28.07. 11:35
SAK
Green New Deal -teeman äärellä SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta, Greenpeace Suomen ilmasto- ja energiapolitiikan asiantuntija Kaisa Kosonen ja Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen.

Ilmastonmuutos on vahvasti esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa niin Suomessa kuin globaalisti. Yhdysvaltain demokraattipuolueen sisällä on käyty useamman vuoden ajan alati kiihtyvää keskustelua siitä, että ilmastonmuutoksen hillitseminen vaatii valtiolta aktiivisempaa osallistumista. Suurta lamaa torjuttiin aikanaan New Dealiksi kutsutulla elvyttävällä talouspolitiikalla ja nyt Atlantin molemmin puolin puhutaan Green New Dealista – eli talouspolitiikan, työllisyyden ja ympäristöpolitiikan yhteensovittamisesta.
 
Globaalia keskustelua aktiivisesti seuraava Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen totesi avauspuheenvuorossaan, että ajatukset ovat lähentyneet ympäristötoimijoiden ja ay-liikkeen välillä. Green New Deal on teema, joka tulee näkymään seuraavan vuosikymmenen aikana yhtenä avainkäsitteenä työväenliikkeen ja ympäristöhenkisten tahojen välisessä keskustelussa.
 
Teivainen nostaa esiin myös nuorten demokraattien vaikutuksen:

- Yksi kiinnostavimpia ulottuvuuksia Green New Dealissa on Yhdysvaltojen ympäristöliikkeen yllättäväkin radikaalius ja koko teeman nousu julkiseen keskusteluun viime vuosina. 
 
Myös Greenpeace Suomen ilmasto- ja energiapolitiikan asiantuntija Kaisa Kosonen on huomioinut nuorten aktiivisuuden: 

- Nuorten ilmastoliike on kiinnostava ilmiö. Tämä on sellainen porukka, joka on tuonut ilmastokeskusteluun ihan uudenlaista rehellisyyttä ja tulee tuomaan sitä myös jatkossa. Sanojen ja tekojen pitää siis kohdata. Kuusi kuukautta aikaisemmin ei olisi voinut kuvitella, että EU-tasolla tehdään ilmastopäätöksiä näin isosti tai että euroopassa käydään ilmastovaaleja. Jos nuorison ilmastoliike aloittaisi yhteistyön ay-liikkeen kanssa, saataisiin hyviä muutoksia aikaiseksi.

Ilmastonmuutos heijastuu työelämään monin tavoin

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta on ollut työhistoriansa myötä jo pitkään mukana myös kansainvälisellä tasolla ilmastonmuutokseen liittyvissä keskusteluissa erityisesti työpaikkojen näkökulmasta:
 
- Ilmastonmuutoksen tiedetään vaikuttavan työpaikkojen häviämiseen ja tietyt toimialat ovat erityisen riskialttiita. Käymissäni keskusteluissa on pohdittu myös minne syntyy uusia niin sanottuja vihreitä työpaikkoja. 
 
Työelämän näkökulmasta ilmastonmuutos vaikuttaa useammalla eri tavalla - ei pelkästään siinä, että yhdet työt häviävät ja toisia syntyy, vaan että edellytykset työn tekemiseen ovat toisenlaisia. Erilaiset sään ääri-ilmiöt voivat aiheuttaa esimerkiksi energian jakeluongelmia tai ylimääräistä työtä pelastusalan ammattilaisille ja itse työssä muutoksia tulee tapahtumaan myös välineiden osalta. Elorannan mukaan huomiota tulisikin nyt kiinnittää myös muihin työn tekemiseen liittyviin edellytyksiin, kuten esimerkiksi työsuojelukysymyksiin.
 
Eloranta korostaa, että investointeja ilmastonmuutoksen torjuntaan tarvitaan ja ne tuovat entistä enemmän työpaikkoja. Etenkin eurooppalaisen ay-liikkeen viesti on, että meillä on paljon investointivajetta.
 
- Olemme jumissa itse luoduissa talouspoliittisissa säännöissä. Pitäisi uskaltaa katsoa pidemmälle sekä kotimaassa että Euroopassa. Instrumentteja ilmastoinvestointien rahoittamiseksi on olemassa. 
 
Kansainvälisellä tasolla yhteisiä linjauksia pyritään löytämään ja niitä on löytynytkin erityisesti reiluun oikeudenmukaiseen siirtymään liittyvistä kysymyksistä. Työväenliikkeen esillä pitämä ajatus oikeudenmukaisesta siirtymästä ilmastopolitiikan yhteydessä tarkoittaa sitä, että vähäpäästöiseen ja vähän kuluttavaan tapaan tuottaa palveluja ja tuotteita siirrytään hallitusti: esimerkiksi huolehtien työntekijöiden oikeuksista ja eduista. Siirtymä koskettaa erityisesti toimialoja, joissa luovutaan hiilen käytöstä tai joihin vaikuttaa päästökaupan kiristyminen - tai toiminta muuttuu merkittävästi jostain muusta ilmastonmuutokseen liittyvästä syystä. 
 
Yhtenä keskeisimpänä hallitun siirtymän kysymyksenä on työntekijöiden koulutus, jonka myötä voi avautua uusia mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Eloranta tuo esille, että suomessa puhutaan paljon koulutuksesta, mutta keskustelu investointien vaikutuksista jää usein vajaaksi:
 
- Pelkästään uudelleenkouluttautuminen ei riitä, jos menettää työpaikan ilmastonmuutoksen tai sen ehkäisyyn liittyvien syiden takia ja siksi tarvitaan julkisen vallan muitakin toimia, jotta saadaan lisää investointeja ja talouskasvua.
 
Teivainen tekee ehdotuksen uudentyyppisestä koulutusinvestoinnista:
 
- Voisiko valtio fyysisten investointien sijaan sitoutua luomaan työpaikkoja sellaisella tavalla, että koulutetaan kouluttajia neuvomaan eri tahoja, kuten esimerkiksi taloyhtiöitä ympäristökysymysten huomioonottamisessa.
 
Kosonen korostaa edunvalvojien roolia siirtymävaiheessa: 
 
- Euroopassa on sanottu, että hiilestä luovutaan nopealla aikavälillä ja se on pysäyttämätöntä. Edunvalvojat voisivat keskittyä enemmän vaikuttaakseen reiluun siirtymään. Sanoista ollaan siirtymässä tekoihin ja se on hyvä.

Rohkeita päätöksiä tarvitaan nyt eri tasoilla

Kososen mukaan elämme ratkaisevia vuosia siinä, voidaanko ilmastonmuutos pysäyttää. Aika käy vähiin, mutta ilmastonmuutoksen ratkaisut eivät ole koskaan olleet näin saatavilla kuin nyt. Tuuli- ja aurinkoenergian parissa sekä akkuteknologiassa on tapahtunut muutaman vuoden sisällä merkittäviä teknis-taloudellisia läpimurtoja, joiden myötä on mahdollista päästä eroon fossiilisten polttoaineiden käytöstä.
 
- Nykyään esteenä ei ole enää teknologia tai talouspolitiikka, vaan esteenä on poliittisen tahdon löytyminen ja rohkeiden päätösten tekeminen ajoissa. Investointeja siitä, miltä esimerkiksi Suomi tai Eurooppa näyttää vuonna 2035, tehdään juuri nyt.
 
Teivainen nostaa esiin myös pohjoismaiden viiveen havahtumisessa globaalien ilmastokriisien myötä, kuten merenpinnan nousun ja Bangladeshin tuhojen.
 
- Ilmastonmuutos tekee näkyväksi myös globaalia eriarvoisuutta. Eteläisen pallonpuoliskon ilmastokriisit ovat hätähuutoja, jotka ovat herättäneet pohjoisen ilmastoliikkeitä.
 
Valtioiden välillä on suuria eroja ilmastopolitiikan toteuttamisessa, mutta Teivaisen mukaan maiden sisäiset näkemykset ilmastonmuutoksen torjunnassa voivat itse asiassa vaihdella tätäkin enemmän.
 
Kosonen herätteleekin ajattelemaan pohjoismaiden ja erityisesti Suomen mahdollisuuksia toimia suunnannäyttäjänä: 
 
-  Suomi on maa, jolla on uskomattomat teknologiset, poliittiset, taloudelliset ja osaamiseen liittyvät edellytykset osoittaa mitä ilmastoinvestoinneilla saadaan aikaan - näyttää maailmalle miten päästötön ja hyvinvoiva yhteiskunta luodaan. Jos näitä systeemisiä muutoksia pystytään lyhyen ajan sisällä tekemään niin, että saamme ylläpidettyä hyvinvoinnin, turvallisuuden ja työpaikat, teemme ison palveluksen itsellemme sekä koko maailmalle, joka janoaa käytännön esimerkkejä siitä, miten näistä kyseisistä muutoksista selvitään.
 
Kotimaan suhteen Eloranta pohtii myös luonnollisten monopolien ja julkisten infrainvestointien merkitystä yhteisen hyvinvoinnin tuottajina sekä seuraavaksi tarvittavaa yhteistyötä myös toimialakohtaisesti: 
 
- Green New Deal on tuonut valtion aktiivisen talous- ja teollisuuspoliittisen roolin vahvemmin keskusteluun. Hallitusohjelma sisältää nyt paljon toimialakohtaista lähestymistä: meidän pitäisi pystyä käymään toimialakohtaisesti – niin julkinen valta, työntekijät kuin elinkeinoelämä - yhdessä läpi sitä polkua, jolla mennään eteenpäin. Mitkä ovat vaikutukset yrityksille ja elinkeinoon, ja mitä toimenpiteitä tarvitsemme jo tässä vaiheessa. Kuntien ja valtion tulisi olla tukena helpottamassa tätä siirtymää. Pohjimmiltaan kysymys on siitä, miten ihmiset voivat säilyttää omanarvontuntonsa ja mahdollisuutensa ansaita oman elantonsa.
 
Keskustelun juontajana toiminut SAK:n elinkeinoasioiden päällikkö Lauri Muranen on ollut mukana päivittämässä SAK:n ilmasto- ja energiapoliittisia linjauksia tänä keväänä.
 
- Keskustelutilaisuuden perusteella on aika todeta, että kunnianhimoisen ilmastopolitiikan yhteensovittamiseen vahvan työllisyyden kanssa on löydettävissä sekä keinoja että tahtoa. Helteisen lämmin kiitos kiinnostavasta debatista!

Tilaa tuoreimmat uutisemme sähköpostiisi

Tilaa tuoreimmat uutisemme sähköpostiisi

Kieli

Näin tietojasi käytetään

Lähettämällä lomakkeen hyväksyt tietojesi käytön kuvauksen mukaisesti.