Komissiolta toimia alustatyöntekijöiden aseman parantamiseksi

Blogi 25.02. 12:27 Ilveskivi Paula
Paula Ilveskivi

Alustavälitteinen työ lisääntyy EU:ssa nopeasti ja laajenee yhä useammille toimialoille. Parhaimmillaan digitalisaatio ja alustat tarjoavat oivan kanavan työn tekijän ja toimeksiantajan kohtaamiselle. Tällöin on kuitenkin yleensä kysymys korkeaa osaamista vaativasta asiantuntijatyöstä. Sopimusosapuolten neuvotteluasetelma on tasavertainen, kun työn tekijä voi hinnoitella työnsä ja valita toimeksiantonsa. 

Digitalisaation ja alustavälitteisen työn kääntöpuolena on ilmiön laajentuminen perinteiseen suorittavaan työsopimussuhteessa tehtävään työhön, jossa työntekijä työskentelee vailla työsuhteen turvaa selkeästi työnantajan johdon ja valvonnan alaisuudessa ilman tosiasiallista mahdollisuutta vaikuttaa työhönsä. 

Julkisuudessa on laajasti ollut esillä ruokalähetit ja Uber-kuljettajat, mutta vastaavissa epävarmoissa sopimussuhteissa työskentelevät esimerkiksi monet siivousalan ja lehtien jakelun työntekijät, joiden sopimussuhteessa täyttyvät kuitenkin työsuhteen tunnusmerkit. Tämä on todettu useiden EU-maiden tuomioistuimissa, ja Suomessakin työneuvosto on ratkaisuissaan katsonut ruokalähettejä koskevissa lausunnoissaan työsuhteen tunnusmerkkien täyttyvän.  

Tosiasiassa työsopimusten naamioinnissa erilaisiksi kumppanuus- tai muiksi vastaaviksi sopimuksiksi kierretään työsuhteeseen liittyvät työnantajan velvoitteet ja jätetään työntekijät työlainsäädännön turvaa vaille. Näissä työn tekemisen järjestelyissä työntekijöiden toimeentulo on epävarmaa ja täysin riippuvainen tarjolla olevista työtilaisuuksista. Työsuhdeturva puuttuu ja sopimus voidaan päättää perustelematta ja ilman ennakkovaroitusta tai irtisanomisaikaa. Sopimussuhde ei kartuta oikeutta ansiosidonnaiseen sosiaaliturvaan, kuten eläke-, sairausvakuutuksen ja työttömyysturvan etuuksiin. Järjestelyillä luodaan siten tulevaisuuden eläkeläisköyhyyttä. Lisäksi oikeus työsuojeluun, työterveyshuoltoon ja lakisääteiseen työtapaturma- ja ammattitautivakuutukseen puuttuu. Tämä on tullut esiin erityisesti Covid-19 -pandemian aikana. 

Työnantajan näkökulmasta alustatalous näyttää tarjoavan oivallisen keinon kiertää työnantajavelvoitteita, ja siirtää kaikki työnantajavelvoitteet työn tekijän kannettavaksi.

Työnantajan näkökulmasta alustatalous näyttää tarjoavan oivallisen keinon kiertää työnantajavelvoitteita, ja siirtää kaikki työnantajavelvoitteet työn tekijän kannettavaksi. Lisäksi alustatalous tarjoaa mahdollisuuden harmaaseen talouteen, kun alustojen valvonta on osoittautunut lähes mahdottomaksi.  

Tilanteeseen on herätty myös Euroopan Unionissa, kun komissio on käynnistänyt eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten ensimmäisen vaiheen kuulemisen siitä, miten digitaalisten välitysalustojen kautta työskentelevien henkilöiden työoloja voitaisiin parantaa. 

Hanke perustuu EU-komission vuoden 2021 työohjelman kirjaukseen, jonka mukaan ”Säällisten, avointen ja ennakoitavien työolojen varmistamiseksi esitetään lainsäädäntöehdotus palveluja alustojen kautta tarjoavien henkilöiden työolojen parantamiseksi, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukaiset työolot ja riittävä sosiaalinen suojelu.” Aloite on kannatettava ja askel oikeaan suuntaan, jotta tosiasiallisesti voitaisiin parantaa työntekijöiden asemaa koko unionin alueella ja hillitä työntekijöiden oikeuksien polkemiseen perustuvan liiketoimintamallin laajentumista Euroopassa. 

Hyvässä aloitteessa piilee kuitenkin myös vaaransa. Kun alustavälitteisen työn tekijöiden asemaa pyritään parantamaan, ei työsuhteen ja yrittäjyyden väliin tule rakentaa mitään ”kolmatta työnteon kategoriaa” myöskään EU-tasolla. Vaikka työsuhteen käsitteen määrittely EU-oikeudessa on osoittautunut työelämän direktiivien valmistelun yhteyksissä vaikeaksi joidenkin jäsenvaltioiden nihkeän suhtautumisen vuoksi, kunnianhimoa tulee nostaa tässä harjoituksessa. 

Työsuhteen käsitteen täsmentäminen ei ole oikein maistunut työnantajapuolellakaan. On kuitenkin perusteltua korostaa, että työsuhteen käsite ei saa olla riippuvainen välineestä tai keinoista, joilla työnantaja toteuttaa direktio-oikeuttaan ja johtaa ja valvoo työn suoritusta. Teknologian kehittyminen ja digitalisaatio luovat uusia mahdollisuuksia, mutta niitä ei tule hyödyntää työntekijöiden oikeuksien ja turvan heikentämiseen.