Luonnos HE laiksi Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain muuttamisesta

Sosiaali- ja terveysministeriö
kirjaamo@stm.fi

Lausuntopyyntönne 12.9.2014/Dnro STM097:00/2014

Lausunnon pääkohdat

• Ehdotukset Kansaneläkelaitoksen järjestämän kuntoutuksen varhentamiseksi ja tehostamiseksi ovat kannatettavia
• Sairausvakuutuksen rahoituspohjaa on laajennettava siten, että myös työnantajat osallistuvat sairaanhoitovakuutuksen rahoittamiseen omalla maksuosuudellaan.

Pyydettynä lausuntona otsikkoasiassa palkansaajakeskusjärjestöt Akava, STTK ja SAK lausuvat seuraavaa:

Hallituksen esityksen tavoitteena on edistää Kansaneläkelaitoksen järjestämisvastuulle kuuluvan lääkinnällisen kuntoutuksen käynnistymistä henkilön kuntoutustarpeen ja kuntoutuksen tavoitteiden kannalta oikea-aikaisesti ja riittävän varhaisessa vaiheessa. Tämä tavoite kiinnittyy pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaan vaalikaudelle 2011 – 2015 ja pääministeri Alexander Stubbin hallitusohjelmaan, jonka mukaan syrjäytymisvaarassa olevien nuorten, osatyökykyisten ja vammaisten henkilöiden työllistymisen edellytyksiä parannetaan ja kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevia nuoria tuetaan tehostamalla nuorille kohdennettuja kuntouttavia palveluja.

Esityksellä tavoitellaan myös ehkäisemään lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisvastuun tarpeettomia siirtymiä Kansaneläkelaitokselta julkiselle terveydenhuollolle ja varmistaa kuntoutusprosessien katkeamattomuus ja jatkuvuus. Lisäksi pyritään edistämään hyvien kuntoutuskäytäntöjen mukaisten ja nykyistä vaikuttavampien lääkinnällisen kuntoutuksen palvelujen ja toimintamallien kehittämistä sekä lääkinnällisen kuntoutuksen vaikuttavuutta kokonaisuutena.

Kuntoutuksen tehostamiseen pyritään siten, että kuntoutuslaissa säädettyjä Kansaneläkelaitoksen järjestämisvastuulla olevan lääkinnällisen kuntoutuksen myöntämisedellytyksistä poistettaisiin sidonnaisuus vammaisetuuksiin. Esitys on perusteltu, koska nykyisin vammaisetuuskytkennän vuoksi kuntoutusta ei usein ole mahdollista myöntää riittävän varhaisessa vaiheessa henkilön työ- tai opiskelukyvyn turvaamiseksi ja parantamiseksi, eikä kuntoutuksella siten voida riittävästi tukea osatyökykyisten henkilöiden työllistymistä ja työssä jatkamista. Lisäksi esityksessä on pyritty siihen, että kuntoutustarpeen arvioinnissa pyrittäisiin ottamaan huomioon kuntoutujan kokonaistilanne.

Palkansaajakeskusjärjestöt esittävät, että kuntoutuksen vaikuttavuuden edelleen parantamiseksi vahvistetaan moniammatillisuutta kuntoutusprosessin kaikissa vaiheissa. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän rakenteiden uudistuessa tulee ottaa huomioon se vaihtoehto, että vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen suunnitelmaa laativa terveydenhuollon yksikkö ei kaikissa tapauksissa olisi julkinen palveluntuottaja. Tämän vuoksi esitämme, että ehdotetun 9 §:n viimeisen momentin toinen lause muutetaan muotoon: ”Suunnitelma laaditaan moniammatillisesti kuntoutujan hoidosta vastaavassa (julkisen, poisto) terveydenhuollon yksikössä.

Ottaen huomioon edellä mainitut reunahuomautukset, palkansaajakeskusjärjestöt kannattavat periaatteessa kuntoutuksen tehostamista ja varhentamista koskevia ehdotuksia. Samaan aikaan palkansaajakeskusjärjestöt esittävät kuitenkin vakavan ja syvän huolensa järjestelmän rahoituksesta.

Esitysluonnoksen taloudellisia vaikutuksia koskevassa osuudessa arvioidaan muutosten lisäävän Kansaneläkelaitoksen järjestämisvastuulle kuuluvan lääkinnällisen kuntoutuksen saajien määrää vähitellen vuoden 2016 aikana ja siten myös sairaanhoitovakuutuksen kuntoutusmenoja. Lisäksi ehdotetut muutokset lisäisivät kuntoutusrahamenoja. Toisaalta arvioidaan, että kokonaisuutena kuntoutusmenojen kasvua lieventäisi Kansaneläkelaitoksen harkinnanvaraisen kuntoutuksen menojen väheneminen. Tähän viimeiseen arvioon voi sisältyä liiallista optimismia, koska kysymyksessä on nimenomaisesti harkinnanvarainen määrärahasidonnainen etuus, johon kohdistuva kysyntä ja tarve tuskin vähenevät yhteiskunnassamme. Hyvin mahdollista on, että nykyisin määrärahojen rajallisuuden vuoksi tämän määrärahasidonnaisen kuntoutuksen ulkopuolelle jääviä henkilöitä pääseekin kuntoutusjärjestelmän piiriin, kun osa nykyisin tässä järjestelmässä kuntoutuvista siirtyy järjestämisvelvollisuuden piiriin.

Esitysluonnoksessa on arvioitu valtion osuuden kuntoutusrahamenojen kasvusta jäävän vähäiseksi samoin kuin työnantajien sairausvakuutusmaksun sekä palkansaajilta ja yrittäjiltä perittävään päivärahamaksuun kasvun. Ottaen huomioon, että vakuutettujen osuutta sairausvakuutuksen osuudesta on määräaikaisella lainsäädännöllä kasvatettu ja valtion osuutta leikattu, palkansaajajärjestöt vaativat vakuutettujen maksuosuuden kasvattamisen sijaan rahoituspohjan laajentamista siten, että myös työnantajat osallistuvat sairausvakuutuksen työtulovakuutuksen rahoittamisen lisäksi sairaanhoitovakuutuksen rahoitukseen. Työnantajien maksuosuus on perusteltua muun muassa siitä lähtökohdasta, että sairaanhoitovakuutuksesta rahoitetaan kuntoutuksen lisäksi sellaisia terveydenhuollon kustannuksia, kuten lääkkeet ja sairaanhoito, jotka ovat omiaan edistämään työikäisen väestön työkykyä ja ehkäisemään pysyvää työkyvyttömyyttä.

Lopuksi palkansaajakeskusjärjestöt toteavat, että työkyvyn edistäminen ja työurien pidentäminen muun ohella kuntoutuksellisin toimenpitein on tärkeää, ja että järjestelmän rahoitukseen tulee osallistua myös niiden tahojen, jotka hyötyvät työkykyisestä työvoimasta.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry
Akava ry