Lausunto Verohallinnon ohjeluonnokseen "Työnantajan kustantaman koulutuksen verotus"

Verohallinto
Esikunta- ja oikeusyksikkö

A181/200/2013

Verohallinto on pyytänyt Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry:ltä lausuntoa ohjeluonnoksesta ”Työnantajan kustantaman koulutuksen verotus”. Verohallinnon ohjeluonnoksessa käsitellään kattavasti työnantajan kustannuksella tapahtuvan työntekijän koulutuksen verotukseen liittyviä kysymyksiä ja oikeustapauksia. Kuten ohjeluonnoksen johdannossakin todetaan, työntekijälle keskeinen verotuskysymys on, saako hän veronalaisen edun sen johdosta, että työnantaja maksaa hänen koulutuksestaan johtuvia kustannuksia. Lausuntona ohjeluonnokseen SAK esittää seuraavaa. Lausunnon otsikoinnit vastaavat Verohallinnon ohjeluonnoksen otsikointia.

1 Sovellettavat säännökset

Koska työnantajan työntekijälleen kustantaman koulutuksen verotuskohtelusta ei ole verolainsäädännössä nimenomaisia säännöksiä ja vakiintuneella oikeus- ja verotuskäytännöllä on koulutuksen veronalaisuutta arvioitaessa keskeinen merkitys, pidämme erittäin tärkeänä, että Verohallinto antaa ajantasaisen ohjeen aiheesta. Erityisen ajankohtaiseksi ohjeen tekee uusi työntekijän ammatillisen osaamisen kehittämistä koskeva lainsäädäntö, joka tulee voimaan vuoden 2014 alusta lukien.

2 Koulutuksen verovapauden edellytyksistä

Verohallinnon ohjeluonnoksen mukaan ”Kun työnantaja, jolla ei ole muuta etuyhteyttä työntekijään kuin työsuhde, määrää työntekijän koulutukseen ja maksaa koulutuksen kustannuksia, pidetään lähtökohtana, että koulutus on tapahtunut työnantajan edun vuoksi”. Jotta Verohallinnon ohje olisi mahdollisimman informatiivinen, voisi olla syytä avata ohjeessa tarkemmin niitä esimerkkitilanteita, joissa työnantajan ja työntekijän välille Verohallinnon näkemyksen mukaan syntyy myös muu etuyhteys kuin työsuhde.

3 Peruskoulutuksesta aiheutuneet kustannukset

Verohallinnon ohjeluonnoksessa esitetään, että ”peruskoulutuksen osalta lähtökohtana on, että koulutus ei tapahdu ensisijaisesti työnantajan vaan työntekijän oman edun vuoksi”. Näkemyksemme mukaan vain peruskoulua ja lukiota voitaneen lähtökohdiltaan pitää sellaisena yleissivistävänä peruskoulutuksena, että koulutuksen voidaan useimmissa tilanteissa katsoa tapahtuvan työntekijän oman edun vuoksi. Kuten ohje-luonnoksessakin on kuitenkin mainittu, koulutus, joka on toiselle henkilölle peruskoulutusta, voi olla toiselle, jo ammatissa toimivalle henkilölle, ammattitaitoa ylläpitävää ja kehittävää koulutusta.

Työntekijän aikaisempi työkokemus ja aiemmissa työtehtävissä hankitut tiedot ja taidot tulee aina ottaa huomioon ratkaistaessa työnantajan kustantaman koulutuksen verokohtelua. Esimerkiksi ammatilliset perustutkinnot tai ammattikorkeakouluissa suoritettavat tutkinnot voivat näkemyksemme mukaan tilanteessa, jossa työntekijällä jo on työssään hankittua peruskoulutukseen rinnastettavaa kokemusta, olla työntekijän ammattitaitoa ylläpitävää ja kehittävää koulutusta. Tällöin näistä sinänsä työntekijällä perustutkintoon johtavista koulutuksista ei tule katsoa muodostuvan palkkana verotettavaa etua, jos työnantaja maksaa koulutuksen kustannuksia, kun työntekijä osallistuu koulutukseen työnantajan aloitteesta ja intressissä.

4 Uralla eteneminen

Verohallinnon ohjeluonnoksen mukaan ”koulutus voi olla verovapaata siinäkin tapauksessa, että se liittyy työntekijän siirtymiseen ylempään asemaan saman työnantajan palveluksessa”. Ohjeluonnoksessa on tältä osin viitattu korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun KHO 2002:8. Näkemyksemme mukaan koulutuksen verotuskohtelua ratkaistaessa merkitystä ei kuitenkaan, vastoin ohjeluonnoksessa esitettyä, pitäisi antaa sille, onko siirtyminen ylempään asemaan tapahtunut ennen koulutuksen aloittamista, koulutuksen aikana tai koulutuksen päätyttyä. Merkitystä tulisi sitä vastoin ainoastaan antaa sille, että työntekijä on osallistunut koulutukseen työnantajan aloitteesta ja intressissä ja että kouluttautuminen on ollut tarpeen kehittämään työntekijän ammatillista osaamista hänen tulevissa työtehtävissään koulutuksen tarjonneen työnantajan palveluksessa.

5 Työtehtävän lakkaaminen

Verohallinnon ohjeluonnoksessa esitetään, että ”jos työntekijä siirtyy täysin uuteen ammattiin ilman, että hänen aikaisemmin hoitamansa työtehtävä lakkaa, ja hänelle järjestetään sitä ennen laajuudeltaan tutkintoon rinnastuvaa koulutusta uusia tehtäviä varten, koulutus voi tilanteesta riippuen olla tehtävän vaatimaa peruskoulutusta tai sen edellyttämään lisäpätevyyteen tähtäävää koulutusta, jota työnantaja ei voi kustantaa verovapaasti”. Näkemyksemme mukaan Verohallinnon kanta ei sovellu nykytyöelämän muutostilanteisiin – ja tarpeisiin. Työnantajalla tulisi olla mahdollisuus yrityksen tarpeet huomioon ottaen kouluttaa sopiviksi katsomiaan työntekijöitä uusiin työtehtäviin myös tilanteissa, joissa työntekijän vanha työtehtävä sinänsä säilyy, mutta työnantaja esimerkiksi katsoo, että tämä tehtävä voitaisiin hoitaa muutoin tarkoituksen-mukaisemmalla tavalla. Pidämme täysin kohtuuttomana, että työntekijän kouluttaminen uusiin tehtäviin työnantajan toimesta ja kustantamana olisi mahdollista ainoastaan silloin, jos työntekijän aikaisempi työtehtävä lakkaa ja hänet olisi mahdollista irtisanoa taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla, kuten Verohallinnon ohjeluonnoksessa esitetään. Lisäksi esimerkiksi tilanteissa, joissa työntekijä on tullut työkyvyttömäksi vanhaan työtehtäväänsä, hänet on voitava kouluttaa työnantajan kustantamana uuteen tehtävään saman työnantajan palvelukseen ilman, että siitä muodostuu työntekijälle palkkana verotettavaa etua.

6 Pätevyysvaatimusten muuttaminen

Esitämme, että kohtaan 1.1.9 Pätevyysvaatimusten muuttaminen lisättäisiin ohjeen sisältöä selventämään esimerkiksi seuraava lause: ”Näin ollen työnantajan maksamista koulutuskustannuksista ei tällaisissa tilanteissa muodostu työntekijälle myöskään palkkana verotettavaa etua”.

7 Koulutusvähennykseen oikeuttava koulutus

Verohallinnon ohjeluonnoksessa viitataan hallituksen esitykseen laeiksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain ja maatilatalouden tuloverolain muuttamiseksi (HE 95/2013 vp) koskien uuteen koulutusvähennykseen oikeuttavaa koulutusta. Verohallinnon ohjeluonnoksessa hallituksen esityksen perusteluista esitetyn lisäksi ko. hallituksen esityksen yleisperusteluissa mainitaan, että ”Tämän lain mukainen koulutus tapahtuu siten lähtökohtaisesti työnantajan intressissä eikä tällaisesta koulutuksesta yleensä muodostu työntekijälle verotettavaa etua.” Näkemyksemme mukaan Verohallinnon ohjeluonnoksessa tulisi viitata myös em. kohtaan hallituksen esityksessä (HE 95/2013 vp, s. 3). Työnantajan koulutusvähennykseen oikeuttava koulutus on siis lain tarkoituksen mukaisesti lähtökohtaisesti sellaista, ettei siitä muodostu työntekijälle verotettavaa etua.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry