EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista vuosille 2020–2030

Eduskunnan Suuri valiokunta
suuri.valiokunta@eduskunta.fi

Yhteen tavoitteeseen eli kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen keskittyminen perusteltua

SAK:n ilmasto- ja energiapoliittisen ajattelun lähtökohtana on päästövähennystavoitteiden mukauttaminen yleisen kahden asteen lämpenemistavoitteen kanssa. SAK toivoo niin EU:lta kuin kansallisestikin selkeää ja kustannustehokasta energia- ja ilmastopolitiikkaa, joka johtaa globaalisti kasvihuonekaasupäästöjen riittävään vähenemiseen heikentämättä kuitenkaan suhteettomasti EU:n kilpailukykyä tai kansalaisten elintasoa.

Komission ehdotus vuoteen 2030 asti ulottuviksi puitteiksi, jossa keskiössä on jäsenvaltioita sitova kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 40 %:lla vuoden 1990 tasosta, EU:n laajuinen tavoite uusiutuvan energian osuuden nostamisesta vähintään 27 %:iin, uusi hallinnointijärjestelmä ja indikaattorit kilpailukykyisen ja varman energiajärjestelmän varmistamiseksi, on oikean suuntainen. Linjauksilla haetaan parempaa tasapainoa päästöjen vähentämisen sekä EU:n kilpailukyvyn, varman energiajärjestelmän ja kohtuuhintaisen energian välille.

Valtioneuvoston helmikuun E 17/2014 vp selvityksessä esitetyt huomiot ja huolet EU:n 2030 ilmasto- ja energiapaketista, joita pääsimme kommentoimaan valiokuntakuulemisten yhteydessä, ovat edelleen perusteltuja ja sinänsä ajankohtaisia.

Energiatehokkuutta lisättävä joustavasti

Pelkkä päästökauppa ei yksin riitä päästövähennystavoitteen saavuttamiseen. Päästökaupan piiriin kuuluvat laitokset tuottavat koko EU:ssa 45 % ja Suomessa noin 50 % kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. Päästökauppasektorin ulkopuolella on käytettävä muita ohjauskeinoja.

Valtioneuvoston selonteon kirjaamisen jälkeen EU:n komissio on esittänyt 30 % EU:n tason energiatehokkuustavoitetta. Tältä osin valtioneuvoston kantaa tulisi päivittää eli komission esitykseen olisi reagoitava.

SAK ei kannata kansallisesti sitovan 30 % energiatehokkuustavoitteen asettamista siitäkään huolimatta, että energiatehokkuus on jatkossakin ehdottoman tärkeä osa ilmastoratkaisua. Vapaaehtoiset toimialakohtaiset energiatehokkuussopimukset ovat hyvä esimerkki onnistuneesta energiatehokkuuden lisäämisestä. Tätä toimintaa tulisi laajentaa.

Päästökappasektorin ulkopuolisille toimijoille tulisi harkita myös sitovia energiatehokkuustoimia.

Päästökauppasektorin on oltava kustannustehokas sekä uskottava

Päästökauppasektorille kohdistettavien päästöoikeuksien määrä ratkaisee, kuinka suureksi päästöoikeuksien ja hiilen hinta nousee. Nämä, samoin kuin päästökauppamarkkinan vakautta edistävät päätökset jäivät ratkaisuehdotusta vaille komission ilmasto- ja energiapolitiikka 2030 tiedonannossa. Siinä päästökauppajärjestelmään esitetään uudistettavan mm. ottamalla käyttöön markkinavakausvaranto, joka toimii päästöoikeuksien tarjonnan automaattisena säätelymekanismina. Kun komission yksityiskohtaisempi tiedonanto aiheesta saadaan, on se huomioitava valtioneuvoston ilmasto- ja energiapolitiikka 2030 kannassa.

SAK suhtautuu säätelymekanismiesitykseen yleisellä tasolla positiivisesti, sillä päästökauppamekanismin on oltava tehokkaan lisäksi uskottava keino vähentää päästöjä. Vai näin investoinnit vähähiilisiin toimintaan jatkuu. Markkinavakausvarannon käyttöön oton yhteydessä, tulisi komission tehdä markkina-analyysi päästökauppasektorista. Vain näin tiedettäisiin, mihin sen raamit asettuvat.

Muut ilmasto- ja energiapaketin 2030 tavoiteltaviin tuloksiin ja niiden taloudellisiin vaikutuksiin vaikuttavat avoimet seikat

Kansainvälisten ilmastoneuvottelujen tuloksen lisäksi talousvaliokunnan listaamat asiat kuten maankäyttösektoriin, biomassan kestävyyteen ja nollapäästöisyysolettamaan liittyvät kysymykset sekä jäsenmaiden välinen taakanjako ei-päästökauppasektorilla vaikuttavat siihen, mitkä 2030 paketin taloudelliset ml työllisyysvaikutukset ovat Suomelle.

Vain kunnianhimoinen globaali ilmastosopimus voi pysäyttää ilmaston lämpenemisen

Ilmaston lämpenemisen rajoittaminen enintään kahteen asteeseen on mahdollista vain maailmanlaajuisin toimin, joihin osallistuvat EU:n lisäksi Yhdysvallat ja kehittyvät taloudet – varsinkin Kiina.

Kioton toiselle velvoitekaudelle osallistuvat maat kattavat vain 15 % maailman kasvihuonekaasupäästöistä, joista EU:n osuus on 12 %.

Mahdollisen globaalin sopimuksen osana EU:n päästövähennystavoite kiristynee vähintään 40 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Toisin kuin 2020 -tavoitteiden osalta, EU:n ei pidä sitoutua yksipuolisesti sovitun päästövähennystavoitteen kiristämiseen valmistautuessa YK:n ilmastoneuvotteluihin Pariisissa vuonna 2015. Mahdollisten kiristysten on oltava ehdollinen muiden osapuolien sitovien tavoitteiden kiristymiselle.

Energian edistämistoimien tähdättävä aina fossiilisten aineiden käytön vähenemiseen

Kaiken energian – myös uusituvan energian – edistämistoimien on oltava aina sellaisia, että ne vähentävät samalla fossiilisten aineiden käyttöönottoa. Tällä hetkellä asia on erittäin ajankohtainen kivihiilen osalta. Tätä näkökulmaa on syytä painottaa EU:n 2030 strategiassa mutta myös kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry