Arviomuistio säteilylainsäädännön uudistamistarpeista

Sosiaali- ja terveysministeriö
PL 23
00023 Valtioneuvosto

STM/2321/2014

Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt lausuntoa säteilylainsäädännön uudistamistarpeita koskevasta arviomuistiosta. Euroopan unionin neuvoston uusi säteilysuojelun perusturvallisuusdirektiivi 2013/59/Euratom vahvistettiin joulukuussa 2013 ja se on toimeenpantava kansallisessa lainsäädännössä 6.2.2018 mennessä. Direktiivi korvaa viisi aiempaa direktiiviä. Direktiivin valmistelussa on otettu huomioon kansainvälisen säteilysuojelutoimikunnan viimeisimmät suositukset sekä uusin tieteellinen näyttö. Uuden direktiivin toimeenpanon yhteydessä tehdään kansallisesti säteilylainsäädännön kokonaisuudistus. Arviomuistiossa on käyty läpi näkökohtia, jotka pitää ottaa huomioon ja jotka vaikuttavat kokonaisuudistukseen.

Uuden säteilysuojelun perusturvallisuusdirektiivin toimeenpanon lisäksi tavoitteena on nykyaikaistaa ja selkiinnyttää säteilylainsäädäntöä ja saattaa se vuonna 2000 annetun perustuslain vaatimusten mukaiseksi. Sinällään nykyisen lainsäädännön tavoitteita ei ole tarkoitus muuttaa. Säteilylain asianomaisissa pykälissä on annettava valtuudet alemman tason säädösten antamiseen ja myös viranomaisten valtuudet tarkempien määräysten ja valvonnan edellyttämien rekisterien pitämiseen tulee antaa säädöksissä.

Muistiossa ehdotetaan laajapohjaisen työryhmän asettamista säteilylainsäädännön uudistamista varten. Ottaen huomioon uudistuksen laajuuden on työryhmän asettaminen perusteltua.

SAK:n näkemyksen mukaan ehdotettu säädösrakenteen jaottelu altistumisen osalta työperäiseen, lääketieteelliseen ja väestön altistumiseen on käyttökelpoinen ja sen lisäksi on perusteltua täydentää ja täsmentää jaottelua suunniteltuun altistukseen, vallitsevaan altistustilanteeseen ja säteilyvaaratilanteeseen.

Altistumista ionisoivalle säteilylle on pyrittävä minimoimaan ja lähtökohtana altistumisen oikeutukselle on, että saatava hyöty suhteessa odotettaviin haittoihin on selkeästi suurempi. Tämän vuoksi oikeutusarviointia koskevien säädösten tulee olla yksiselitteisen selkeät, kuten muistiossa todetaan. Lisäksi SAK katsoo, että niin sanotut oikeuslääketieteelliset altistukset on saatettava viranomaisvalvontaan uuden direktiivin mukaisesti.

SAK pitää säteilyn käyttöön osallistuvan henkilöstön asianmukaista ja kattavaa koulutusta ja koulutusta koskevaa lainsäädäntöä tärkeänä. Sen sijaan pätevyysvaatimusten asettaminen esimerkiksi terveydenhuollossa kuvantulkinnalle kuuluu SAK:n näkemyksen perusteella päätettäväksi ensisijaisesti muussa kuin säteilylaissa tai sen pohjalta annettavissa säädöksissä.

Työperäisessä altistuksessa annosrajojen osalta muistiossa hyödynnetään viimeisintä tutkimustietoa säteilyn vaikutuksista ja lainsäädännön on pohjauduttava tähän tietoon. SAK:lla ei ole muutosesitystä muistiossa esillä oleviin annosrajoihin. Luonnonsäteilyaltistuksen osalta Suomessa on radonsäteily merkittävä tekijä ja tältä osin kansallinen toimintasuunnitelma ja asiaa koskeva selkeä säädöspohja on tarpeellinen. Tavoitteena on oltava radonin aiheuttamien syöpien määrän vähentäminen säätämällä työpaikkojen, asuntojen ja myös julkisten rakennusten radonpitoisuuksista.

Arviomuistion liitteessä 8 on tarkasteltu nykyistä lainsäädäntöä. Luvun 5 tarkastelussa on esitetty kysymys, voitaisiinko säteilytyötä tekevältä työntekijältä edellyttää Supo-selvitystä. SAK ei näe tarpeelliseksi yleistä selvitysedellytystä, vaan selvitys tulee kyseeseen voimassa olevan turvallisuusselvityksiä koskevan lain (177/2002) mukaisissa tapauksissa.

Säteilytyötä koskevan luvun kohdalla todetaan, ettei säteilylain mukaista terveystarkkailua tarvita lentohenkilöstölle eikä radonille altistuville työntekijöille. SAK muistuttaa, ettei tämä kuitenkaan poista tarvetta terveystarkkailuun muun lainsäädännön perusteella.

Liitteessä pohditaan myös säteilytyön määritelmästä luopumista, koska käsitettä ei ole direktiivissä. Termi on kuitenkin kohtuullisen vakiintunut eikä direktiivi estäne käsitteen säilyttämistä kansallisessa lainsäädännössä.

Nykyään säteilylaissa olevaan pykälään toiminnan harjoittajan velvollisuuteen ilmoittaa turvallisuuden kannalta merkittävistä havainnoista tehtävä laajennus ilmoitusvelvollisuuden koskemisesta myös työntekijän työnantajaa on tarpeellinen.

Arviomuistiossa viitataan Suomen hallituksen tavoitteeseen keventää hallinnollista taakkaa ja tähän liittyen tavoitteeseen arvioida yrityksille aiheutuvia hallinnollisia kustannuksia osana säädösvalmistelua. SAK:n mielestä tavoitteena tehokkaan ja taloudellisen toiminnan mahdollistaminen lainsäädännön keinoin on kannatettava asia, mutta tämän on tapahduttava työntekijöiden tai muun väestön terveyden ja turvallisuuden vaarantumatta.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry