Onko verosopeutus vähemmän haitallista kuin menosopeutus?
"Talouspolitiikan arvioinnissa finanssipolitiikan yleistä kerrointa olisi päivitettävä uskottavaan tutkimuskirjallisuuden mukaiseen kertoimeen."
Patrizio Lainà, Pääekonomisti
Toisin kuin Etlan tuoreessa raportissa väitetään, verosopeutus on edelleen parempi keino sopeuttaa julkista taloutta. Talouspolitiikan arviointia on kehitettävä Suomessa, sillä sopeutuksen haittavaikutuksia on aliarvioitu. Jatkossa finanssipolitiikan kerrointa on päivitettävä suuremmaksi ja talouspolitiikkaa on arvioita toimenpidekohtaisilla kertoimilla.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla julkaisi raportin finanssipolitiikan kertoimista Suomessa. Finanssipolitiikan kerroin tarkoittaa sitä, kuinka paljon bruttokansantuote muuttuu, kun julkisia menoja tai veroja muutetaan. Etlan raportissa havaittiin, että finanssipolitiikan kertoimet ovat yleisesti ottaen melko suuria. Kokoluokka finanssipolitiikan kertoimelle Suomessa liikkui yleisesti 1–2,3 välillä, eli julkisen sektorin elvytykseen käyttämä euro kasvattaa taloutta enemmän kuin euron.
Finanssipolitiikan kokoluokan kerroin on hyvin linjassa yleisen tutkimuskirjallisuuden kanssa Suomen osalta. Esimerkiksi aiemmin Pohjoismaisen ministerineuvoston talouspolitiikan arviointiraportti päätyi siihen, että Suomen finanssipolitiikan kerroin on 1,15–1,69. Etlan raportin vaihteluväli on suurempi, mutta hyvin linjassa kokoluokan suhteen.
Talouspolitiikan arvioinnissa finanssipolitiikan kerrointa on kasvatettava uskottavaksi
Huomionarvoista on, että talouspolitiikan arvioinnissa käytetään selvästi tutkimuskirjallisuutta pienempiä kertoimia. Esimerkiksi valtiovarainministeriö on viime aikoina käyttänyt finanssipolitiikan kertoimena peräti niinkin alhaisia lukemia kuin 0,5 tai 0,6. Euroopan komission velkakestävyysanalyysi puolestaan perustuu nykyisin finanssipolitiikan kertoimelle 0,6 (aiemmin 0,75).
On huolestuttavaa, että talouspolitiikan arviointi perustuu liian alhaiselle finanssipolitiikan kertoimelle. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi sopeutuksen haittavaikutuksia vähätellään huomattavasti. Sopeutuksen seurauksena talous hyytyykin enemmän kuin on arvioitu etukäteen. Tämä taas johtaa julkisen talouden tavoitteiden karkaamiseen ja uusiin sopeutusvaatimuksiin. Näivettymisen kierre on valmis.
Vastaavasti elvytys näyttäytyy tehottomana, jos finanssipolitiikan kerroin on liian alhainen. Vaikka talous hieman kasvaisi elvytyksen seurauksena, se vaikuttaa kalliilta keinolta. Lisämausteen soppaan tuo, että Kalevi Sorsa -säätiön raportin mukaan talousennustajat ennustavat systemaattisen virheellisesti kasvun käynnistymistä seuraavana vuotena, jolloin elvytystä on vaikeampaa perustella. Tämä johtaa helposti siihen, ettei taantumissa elvytetä. Jos elvytetään, tulokset ovatkin arvioitua positiivisempia ja julkinen talous saattaa parhaassa tapauksessa jopa vahvistua. Näin kävi esimerkiksi koronapandemiassa. Tästä on syytä ottaa opiksi.
Talouspolitiikan arvioinnissa finanssipolitiikan yleistä kerrointa olisi päivitettävä uskottavaan tutkimuskirjallisuuden mukaiseen kertoimeen. Esimerkiksi valtiovarainministeriön olisi syytä nostaa finanssipolitiikan kerroin 0,5:stä 1,5:een, mikä kolminkertaistaisi(!) finanssipolitiikan vaikutukset aiempaan nähden. Euroopan komissioon on luonnollisesti vaikeampi vaikuttaa, mutta sielläkin Suomen olisi syytä ajaa uskottavampia kertoimia.
Arviointiin tarvitaan myös toimenpidekohtaisia kertoimia
Finanssipolitiikalla ei ole vain yhtä kerrointa vaan kerroin riippuu toimenpiteestä. Julkisten investointien, sosiaaliturvan ja verotuksen kertoimet poikkeavat toisistaan, koska niiden vaikutuskanavat ovat erilaisia ja ne kohdentuvat erilaiseen joukkoon.
Etlan raportissa arvioitiin myös toimenpidekohtaisia kertoimia, mikä on myönteistä. Itse asiassa Etlan pääsanoma keskittyi juuri toimenpidekohtaisiin kertoimiin, sillä verokertoimien havaittiin olevan suurempia kuin menokertoimien. Toisin sanoen veronkorotukset olisivat huonompi tapa sopeuttaa julkista taloutta kuin menoleikkaukset.
Merkillepantavaa on, että Etlan tulos on ristiriidassa kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden kanssa. Vaikka yksittäisissä tutkimuksissa verokertoimet saattavat olla suurempia kuin menokertoimet, selvästi suurempi osa tutkimuksista havaitsee menokertoimien olevan suurempia. Esimerkiksi Gechertin ja Rannenbergin kattava koontitutkimus sisältää lähes 100 tutkimusta ja 1800 kerrointa. Siinä selkeä johtopäätös on, että menokertoimet ovat verokertoimia suurempia yleisesti – ja etenkin matalasuhdanteissa.
On tietenkin mahdollista, että Suomen tulokset poikkeaisivat kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta. Etla ei kuitenkaan tätä tuo esiin raportissaan, vaan väittää päinvastoin tuloksen olevan linjassa kansainvälisen kirjallisuuden kanssa. Tuloksen uskottavuutta syö myös se, että esimerkiksi Markku Lehmus on tutkimuksessaan aiemmin havainnut Suomen kohdalla verokertoimien olevan vain noin puolet menokertoimista.
Etlan raportti on myös verokertoimien osalta ristiriitainen. Tuloveron osalta, kattaen ansio- ja pääomatuloverotuksen, kerroin on vain 0,2. Välillisten verojen eli esimeriksi arvonlisäveron osalta kerroin on 1,3. Yhteisöveron osalta kerroin on 1,4, mikä on suurin kaikista arvioiduista verolajeista. Etla kuitenkin väittää kokonaisuudessaan verotuksen kertoimen olevan peräti 2,3.
On epäuskottavaa, että verotuksen yleinen kerroin voisi olla huomattavasti korkeampi kuin minkään yksittäisen verolajin kerroin, kun vieläpä verolajit ovat veropohjaltaan hyvin kattavia. Etla selittää tätä yhteisvaikutusten kumuloitumisella, mutta se on epäuskottavaa jo siitäkin syystä, että eri verolajeja muutetaan yleensä eri aikoina.
Suomen talouspolitiikan arvioinnissa on syytä hyödyntää toimenpidekohtaisia finanssipolitiikan kertoimia. Näin toimitaan jo Ruotsissa. Yksioikoisen Etlan raportin tulosten soveltamisen sijaan valtiovarainministeriön on hyödynnettävä laajemmin tutkimuskirjallisuutta. Esimerkiksi Gechertin ja Rannenbergin koontitutkimus antaa Suomenkin osalta luotettavan pohjan. Lisäksi voidaan hyödyntää Ruotsissa käytössä olevia toimenpidekohtaisia kertoimia, jossa verokertoimet ovat selvästi menokertoimia pienempiä. Toimenpidekohtaisia kertoimia on julkaistu Ruotsin talouspolitiikan arviointineuvoston raportissa vuodelta 2025.
Myöhemmin myös suhdannetilanteen huomiointi on syytä ottaa mukaan finanssipolitiikan kertoimien arviointiin, mutta alkuun pääsee päivittämällä yleinen kerroin suuremmaksi ja hyödyntämällä toimenpidekohtaisia kertoimia talouspolitiikan arvioinnissa.
Finanssipolitiikan kertoimia Ruotsissa
