Eurooppa uhkaa toistaa tutun virheen: talouspolitiikkaa kiristetään liian aikaisin
"Kun kysyntä on heikkoa, sopeutus useimmiten vaimentaa taloudellista toimeliaisuutta paljon enemmän kuin budjettileikkausten koko antaisi ymmärtää."
Patrizio Lainà, Pääekonomisti
Pohjoismaisten ammatillisten keskusjärjestöjen pääekonomistit:
Tavallisten ihmisten ja talouden perusriippuvuuksien sivuuttaminen jarruttaa yhä Pohjoismaita. Meille ekonomisteille tämä ei tule yllätyksenä, sillä tapaamme säännöllisesti – viimeksi Suomessa – keskustellaksemme yhteisistä kehityssuunnista ja politiikkakysymyksistä. Suomi tarjoaa valaisevan esimerkin, ja Pohjoismaiden kokemuksissa on monia oppeja kaikille Euroopan maille.
Suomen äärioikeistolaisen hallituksen sopeutustoimien oli tarkoitus lisätä työllisyyttä ja samalla vahvistaa julkista taloutta. Myönteiset vaikutukset eivät kuitenkaan ole toteutuneet. Sen sijaan työllisyys on heikentynyt, työttömyysaste on noussut EU- ja OECD-maiden korkeimmalle tasolle, eikä julkisen talouden ylijäämää näy vieläkään.
Talous rakentuu alhaalta ylöspäin, ei ylhäältä alaspäin
Nykyinen Suomen hallitus on asettanut etusijalle suurituloisten ja yritysten veronkevennykset ja samalla toteuttanut työmarkkinaheikennyksiä sekä leikannut tavallisten ihmisten sosiaaliturvaa.
Tulonjaolla on merkitystä taloudelliselle toimeliaisuudelle. Tavallisten ihmisten, joiden taloudellinen liikkumavara on pienempi, rajakulutusalttius on suurempi, kun taas suurituloiset säästävät suuremman osan lisätuloistaan. Siksi käynnissä olevan tulojen uudelleenjaon voidaan odottaa vähentävän taloudellista toimeliaisuutta. Tämä pätee erityisesti silloin, kun työttömyys on korkealla, avoimia työpaikkoja on vähän ja työnhakijoiden kannustimilla on hyvin rajallinen mahdollisuus vaikuttaa työllisyysasteeseen.
Julkisen talouden kuri on tarpeen — mutta ilman kysyntää se kääntyy itseään vastaan
Kestävän julkisen talouden saavuttaminen edellyttää suhdannetilanteen huolellista huomioon ottamista.
Kun maailmanlaajuinen inflaatiopaine pysyy koholla, rahapolitiikan ei odoteta tukevan kysyntää. Päinvastoin rahapolitiikka on jo kiristymässä, vaikka inflaation kiihtyminen johtuu maailmanlaajuisista energian hintashokeista, jotka ovat keskuspankkien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella.
Vähintäänkin finanssipolitiikan ei pitäisi pahentaa tilannetta. Finanssipolitiikan kertoimet — eli julkisten menojen tai verotuksen muutoksen vaikutus kokonaistuotantoon — ovat taantumissa huomattavasti suurempia kuin noususuhdanteissa. Kun kysyntä on heikkoa, sopeutus useimmiten vaimentaa taloudellista toimeliaisuutta paljon enemmän kuin budjettileikkausten koko antaisi ymmärtää.
Ilman suhdannetilanteen huomioon ottamista finanssipolitiikka uhkaa laskea elintasoa, lisätä työttömyyttä ja heikentää kokonaistuotantoa vahvistamatta julkista taloutta.
Vakaa palkansaajien tulo-osuus ei ole vain oikeudenmukaista, vaan se voi myös vahvistaa kysyntää
Viimeaikaiset inflaatioshokit ovat jo pienentäneet palkkojen osuutta talouden ylijäämästä ja kasvattaneet voittojen ja pääoman omistajien osuutta useimmissa Euroopan talouksissa. Tämä murentaa yhteiskuntasopimusta.
Vakaa palkansaajien tulo-osuus ei ole vain oikeudenmukaista, vaan se on myös välttämätöntä laajan tulonjaon varmistamiseksi. Tämä voi tukea talouden kysyntää. Kaikkia hyödyttävä talous voi rakentua vain vahvojen työmarkkinaosapuolten perustalle. Pohjoismaiden ja muiden Euroopan maiden tulisi jatkaa työntekijöitä tukevien instituutioiden rakentamista sekä tukea järjestäytymistä ja työehtosopimusneuvotteluja. Tämä vahvistaisi sitä perustaa, joka on tehnyt Pohjoismaista maailman ihaileman mallin.
Pohjoismaiden kokemus osoittaa, että vahvat instituutiot ja koordinoitu päätöksenteko voivat tuottaa kasvua, vakautta ja oikeudenmukaisuutta. Mutta myös nämä järjestelmät joutuvat paineeseen, kun makrotalouspolitiikka vetää väärään suuntaan.
Pohjoismaat ovat oppineet finanssipolitiikan uskottavuuden merkityksen. Nyt meidän on opittava uudelleen yhtä tärkeä opetus: kysyntä, työllisyys ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus eivät ole toissijaisia tavoitteita — ne ovat kestävän kasvun ytimessä.
Patrizio Lainà
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
Torbjörn Hållo
Ruotsin ammatillinen keskusjärjestö LO
Roger Bjørnstad
Norjan ammatillinen keskusjärjestö LO
Damoun Ashournia
Tanskan ammatillinen keskusjärjestö FH
Róbert Farestveit
Islannin ammatillinen keskusjärjestö ASÍ
Kirjoitus on julkaistu ensimmäinen kerran ranskaksi Le Mondessa 13.8.2026.