Työperäinen hyväksikäyttö ei kuulu EU:n vapaaseen liikkuvuuteen

EU:n reilun liikkuvuuden paketin on korostettava oikeudenmukaisuutta ja puututtava vapaan liikkuvuuden yhteydessä ilmenevään työperäiseen hyväksikäyttöön. Vain varmistamalla työntekijöille oikeudenmukaiset ehdot sisämarkkinoilla voidaan taata, että vapaa liikkuvuus vahvistaa sääntöjä noudattavien yritysten kilpailukykyä.

Vapaa liikkuvuus on EU:n sisämarkkinoiden ydin ja se on mahdollistanut sekä yritysten että työntekijöiden menestymisen. Ilman toimivia sisämarkkinoita Euroopan unionia ei olisi olemassa. Euroopan kilpailukyvyn kannalta on ratkaisevaa, että poistamme jatkossakin tarpeettomia esteitä yritysten ja työntekijöiden tieltä, jotta sisämarkkinat säilyvät yhtenä maailman kilpailukykyisimmistä ja vauraimmista talousalueista.

Samaan aikaan vapaa liikkuvuus on mahdollistanut myös haitallisten liiketoimintakäytäntöjen leviämisen yli rajojen. Osa yrityksistä tavoittelee voittoja kiertämällä työehtoja ja välttämällä veroja. Tällaisia käytäntöjä ovat muun muassa niin sanotut postilaatikkoyritykset, vastuita hämärtävät alihankintaketjut, harmaa työ, sosiaaliturvapetokset sekä työntekijöiden vilpillinen lähettäminen toiseen maahan. Nämä ilmiöt heikentävät reilua kilpailua, rapauttavat työntekijöiden oikeuksia ja vahingoittavat vakavasti EU:n työmarkkinoita.

Kuten Enrico Letta toteaa Much more than a market -raportissaan: ”Yksi vapaan liikkuvuuden varjopuolista on se, että sitä voidaan käyttää työelämän sääntöjen kiertämiseen kilpailuedun saavuttamiseksi rehellisiin yrityksiin nähden.”

Väärinkäytökset sisämarkkinoilla

Norjassa, joka kuuluu ETA-maana sisämarkkinoihin, jopa 10 prosenttia rakennusalan liikevaihdosta liittyy työmarkkinoiden rikolliseen toimintaan Norjan tiede- ja teknillisen yliopiston mukaan. Tämä tarkoittaa vuosittain noin 66 miljardin Norjan kruunun (noin 6 miljardin euron) menetyksiä, jotka johtuvat puutteellisesta sääntelystä ja valvonnasta. Seurauksena on menetettyjä verotuloja, rehellisten yritysten menettämiä sopimuksia sekä työntekijöiltä varastettuja palkkoja.

Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat työntekijät työvoimavaltaisilla aloilla, jotka rekrytoidaan yhdessä EU-maassa ja lähetetään töihin toiseen. Vaikka alalla on laaja sosiaalinen sääntelykehikko, lähetetyt työntekijät ovat edelleen alttiita hyväksikäytölle.

Esimerkiksi Itävallassa rakennusalan tarkastusviranomainen (BUAK) teki vuonna 2025 yhteensä 12 631 tarkastusta, jotka kohdistuivat 2 647 lähettävään yritykseen ja 9 017 lähetettyyn työntekijään. Noin 22,7 prosentissa tarkastetuista lähettävistä yrityksistä ja 19,36 prosentissa työntekijöistä epäiltiin alipalkkausta. Vertailun vuoksi alipalkkausta epäiltiin vain 0,24 prosentissa tarkastetuista kotimaisista yrityksistä ja 0,15 prosentissa kotimaisten yritysten palveluksessa olevista työntekijöistä. Ero osoittaa, että lähetettyjen työntekijöiden järjestelmässä on edelleen merkittäviä riskejä palkkadumppaukseen ja valvonnan kiertämiseen.

Myös Suomessa ongelmat ovat näkyviä. Palvelualojen ammattiliitto PAMin kyselyn mukaan noin kolmannes (27 prosenttia) Pohjois-Suomessa työskentelevistä ulkomaisista kausityöntekijöistä oli kokenut hyväksikäytön merkkejä. Näihin kuuluivat arvaamattomat työvuorot, taukojen ja vapaapäivien puute, ylityökorvausten maksamatta jättäminen sekä työturvallisuusongelmat.

Euroopan komission lupaus esittää syksyllä reilun liikkuvuuden paketti onkin tervetullut. Se voi osoittaa, ettei työntekijöiden oikeuksia ole unohdettu tilanteessa, jossa kilpailukyky ja sääntelyn yksinkertaistaminen ovat nousseet politiikan keskiöön – joskus sosiaalisten tavoitteiden kustannuksella.

Oikeudenmukainen liikkuvuus ja reilu kilpailu

Ammattiliittojen näkökulmasta kilpailukyvyn ja sosiaalisen edistyksen välillä ei ole ristiriitaa – päinvastoin, ne tukevat toisiaan. Kun työntekijöille taataan sisämarkkinoilla oikeudenmukaiset ehdot, myös rehellisesti toimivien yritysten kilpailukyky vahvistuu.

Uusi eurooppalainen sosiaaliturvapassi (ESSPASS) voisi muodostua tärkeäksi välineeksi petosten torjunnassa ja valvonnan tukemisessa. Sen avulla viranomaiset voisivat varmistaa helpommin, että työehdot ja lähetettyjen työntekijöiden asema ovat lainmukaisia. Samalla se helpottaisi sosiaaliturvaoikeuksien siirrettävyyttä ja keventäisi hallinnollista taakkaa.

Euroopan työviranomaisen (ELA) uudistuksen osalta, joka muodostaa paketin toisen keskeisen osan, on tärkeää, että viranomaisen ydintehtävä – EU:n työvoiman liikkuvuutta ja sosiaaliturvan yhteensovittamista koskevien sääntöjen täytäntöönpanon varmistaminen – säilyy ennallaan. ELA:sta ei tule tehdä yrityksille tarkoitettua neuvontapalvelua, joka auttaa niitä navigoimaan eri kansallisten sääntöjen välillä. Maissa, joissa nämä kysymykset määräytyvät työehtosopimusten perusteella, kuten Ruotsissa, vain työmarkkinaosapuolet voivat tarjota tällaista tietoa. Lisäksi yritysten tukena toimii jo muita tahoja, kuten kansalliset viralliset verkkopalvelut.

Työvoimaa ilman oikeuksia

On välttämätöntä, että EU:n reilun liikkuvuuden paketti puuttuu EU:n ulkopuolelta rekrytoitujen työntekijöiden – niin sanottujen kolmansien maiden kansalaisten (TCN) – hyväksikäyttöön. Kolmansien maiden kansalaiset työskentelevät usein matalapalkkaisilla aloilla tai ovat matalasti koulutettuja työntekijöitä. He ovat yliedustettuina korkean riskin aloilla, kuten rakennusalalla, kuljetuksessa, elintarvike- ja maatalousalalla sekä majoitus- ja ravitsemusalalla, joilla voittoja tavoitellaan useammin kiertämällä sovellettavia palkka- ja työturvallisuussääntöjä. Kolmansien maiden kansalaisia työskentelee yhä enemmän myös asiantuntijatehtävissä, kuten IT- ja insinöörialoilla.

EU:n talous on tullut vahvasti riippuvaiseksi tästä työvoimasta. Esimerkiksi kolmansien maiden kansalaisten osuus Puolasta lähetetyistä kuljettajista on 46 prosenttia ja Sloveniassa 60 prosenttia. Kehityksen odotetaan voimistuvan entisestään EU:n osaamisreservin myötä, joka tulee täysin käyttöön ensi vuonna.

Euroopan komission mukaan lähetetyt kolmansien maiden kansalaiset ovat yleensä alttiimpia hyväksikäytölle, kuten vilpilliselle lähettämiselle, työoikeuksien rikkomuksille, epävarmoille työoloille, epäsäännölliselle palkanmaksulle sekä sosiaaliturvamaksujen maksamatta jättämiselle. Lähetetyt kolmansien maiden kansalaiset myös todennäköisemmin hyväksyvät palkkatason, joka on alle sen, mitä heidän tulisi saada.

Monille työn menettäminen tarkoittaa myös oleskeluoikeuden menettämistä, mikä tekee väärinkäytöksiin puuttumisesta vaikeaa. Vakavimmissa tapauksissa työntekijöitä rekrytoidaan valvomattomien välittäjien kautta, jotka muistuttavat ihmiskauppaverkostoja. Pahimmassa tapauksessa työntekijät voivat päätyä työleireille ilman passia ja eristettyinä muusta yhteiskunnasta.

Vaikka EU-sääntöjen mukaan myös näitä työntekijöitä pitäisi suojella, käytännössä näin ei usein tapahdu. Siksi reilun liikkuvuuden paketin on taattava lähetetyille kolmansien maiden kansalaisille yhdenvertainen kohtelu. Ratkaisuihin kuuluu muun muassa selkeät pelisäännöt ja alihankintaketjujen rajoittaminen, jotta vastuut voidaan kohdentaa.

Kyse ei ole vain moraalisesta velvollisuudesta. Jos hyväksikäyttöä ei torjuta, koko sisämarkkinoiden toiminta vaarantuu. Siksi reilun työvoiman liikkuvuuden paketin on puututtava tehokkaasti väärinkäytöksiin ja epäreiluun kilpailuun.

Pääkirjoitus on julkaistu englanniksi EURACTIVessa 16. kesäkuuta 2026.

Kirjoittajat

Are Tomasgard, Norjan ammattiliittojen keskusjärjestön toinen varapuheenjohtaja (LO Norge)
Else-Mai Kirvesniemi, STTK:n puheenjohtaja
Flemming Grønsund, Tanskan ammattiliittojen keskusjärjestön varapuheenjohtaja (FH)
Jarkko Eloranta, SAK:n puheenjohtaja
Johan Lindholm, puheenjohtaja, Ruotsin LO
Sofia Rydgren Stale, puheenjohtaja, SACO
Therese Svanström, puheenjohtaja, TCO
Wolfgang Katzian, Itävallan ammattiliittojen keskusjärjestön puheenjohtaja (ÖGB)