Työelämän ammattilaiset: Panemme olutta, jonka takana voimme ylpeänä seisoa

Pienpanimolla pääsee kehittämään tuotteita ja osallistumaan oluen panemisen koko prosessiin. Mikko McLeanin työtehtäviin on kuulunut myös laskuvarjohyppy.

”Aiemmin ajattelin, että on sama mitä työkseen tekee, kunhan siitä saa rahaa. Kun leipäännyin rahapelialalla, ymmärsin, ettei se mene niin. Ei ihminen voi tehdä 40 tuntia viikossa työtä, jota vihaa.

Halusin muuttaa suuntaa ja päädyin töihin parille käsityöläispanimolle. Elämäntilanteet muuttuivat ja täällä Fat Lizardilla olen ollut vuodesta 2022. Alalla pärjää, kun löytyy aitoa kiinnostusta ja halua kääriä hihat. Moni opiskelee alaa, minä olen oppinut työn tekemisen kautta.

Meillä on 17 työntekijää, joista tuotannossa on noin puolet. Kun aloitin täällä, panimolla rikottiin miljoonan litran vuositahti. Kolmeen suureen eli Olviin, Hartwalliin ja Koffiin verrattuna luvut ovat pieniä, mutta pienpanimoiden sarjassa olemme suurimmasta päästä.”

Yhdellä keikalla lähdettiin kaatamaan olutta diplomaateille USA:n suurlähetystöön.

”Mitä pienempi paja, sitä monipuolisemmat tehtävät. Tuotannossa teen kaikkea paitsi tölkitystä. Työni pitää sisällään koko prosessin: keittolaitteiston käyttöä eli mäskäystä, siivilöintiä, hiivan lisäystä. Kellarointivaiheessa, kun olut käy tankissa, säädetään hiilidioksidit ja hoidetaan laadunvalvonta. Lopuksi tuote kirkastetaan sentrifugilla.

Kun tekee töitä elintarvikkeen kanssa, siisteyden ja tarkkuuden on oltava sataprosenttista.”

”Teen joskus töitä festareilla, vedän panimokierroksia ja pidän tietovisoja meidän tap roomissa. Päivät saattavat myös muuttua silmänräpäyksessä, jos panimon laitteita menee rikki.

Eräs villeimmistä keikoistani tuli kahden tunnin varoitusajalla, kun lähdettiin USA:n suurlähetystölle kaatamaan olutta diplomaateille. Toisena päivänä taas hyppäsin laskuvarjolla tandem-hypyn, kun kuvasimme markkinointivideota yhden some-haasteen seurauksena.

Työ on minulle tärkeää, mutta olen myös oppinut vetämään rajat. Tasapainoa tuovat harrastukset. Olen mukana suomalaisessa baseball-skenessä, jota työnantajani myös sponsoroi. Amerikkalaistyyliselle panimolle jenkkien kansallislaji sopii kuin valettu.”

Pienpanimossa parasta on, että pääsee vaikuttamaan koko prosessiin.

”En ole ihminen, joka näpyttelee tietokoneella numeroita. Haluan tehdä käsillä ja täällä on parasta, että pääsee näkemään joka ikisen vaiheen. Firman omistajat ovat arjessa mukana ja kehitysideat otetaan tosissaan, niihin pureudutaan ja onnistumisista saa kiitosta.

Meillä on pieni prototyyppilaitteisto, jolla teemme 60–70 litran koe-eriä. Uusien tuotteiden kehittely on luova prosessi, ja osa kokeiluista etenee myytäviksi tuotteiksi asti. Olen päässyt tekemään myös omia reseptejä. Olen vähän erikoisempien oluiden ystävä, eivätkä ne aina ole kaikkein kaupallisimpia, mutta esimerkiksi brittityyppinen bitterimme on minun käsialaani.”

”On työn hauskimpia hetkiä, kun saa käyttää luovuuttaan ja pohtia makujen liittoja. Kun kuulee, että jokin erä on onnistunut erityisen hyvin tai kun kaverit kehuvat tuotteitamme, se vetää suun messingille.”

On työn hauskimpia hetkiä, kun saa pohtia makujen liittoja.

”Viinin teko on enemmän taiteellista, panimotyö on tarkkaa tiedettä. Tuotteen on maistuttava aina samalta eikä resepteistä lipsuta.

Suomessa pienpanimoiden taso on todella kova, mutta alalla ei tällä hetkellä mene lujaa. Yleinen taloustilanne kurittaa alaa, ja ihmiset ovat varovaisia kuluttamaan – meidän neljän euron käsityöläisolut ei ole myöskään ihan optimiratkaisu, jos joku haluaa vetää kännin.

Meillä on kuitenkin intohimoinen harrastajaväki, joka pysyy matkassa. Vastaamme markkinaan myös vähäalkoholisilla tuotteilla.

Kaiken mitä teemme, pitää olla sellaista, että voimme seistä sen takana ylpeydellä.”

Tämä juttu on osa SAK:n Työelämän ammattilaiset -sarjaa. Esittelemme noin kerran kuukaudessa SAK:n ammattiliittojen jäseniä ja heidän työtään.