Hyppää sisältöön

s a k·fi Näistä puhutaan Uutiset Seena Luostarinen jatkaa työnt…

Seena Luostarinen on miltei tuplannut palkkatyöllä tulonsa. Pelkällä eläkkeellä en tulisi toimeen, hän sanoo. Kuva Juha Sinisalo.

Uutinen

Seena Luostarinen jatkaa työntekoa eläkkeellä – ”Vielä minua tarvitaan”

Entistä useampi jatkaa työntekoa eläkkeellä. Valtaosalle ansiotyötä tekevistä eläkeläisistä työyhteisön sosiaaliset suhteet ja merkityksellinen tekeminen ovat tärkeämpiä motiiveja kuin raha, vaikka se mukava lisä onkin.

Kaarinalainen Seena Luostarinen, 67, ahertaa palkkatöissä henkilökohtaisena avustaja, vaikka eläke alkoi rullata jo 3,5 vuotta sitten.

Luostarinen on jatkanut siitä, mihin eläkkeelle jäädessään jäi. Työnantaja säilyi samana. Vanha työsuhde vain piti päättää ja solmia uusi työsopimus.

Työpäiviä Luostariselle kertyy kuussa noin 14, työpäivät ovat 4–5-tuntisia.

– Tämä on oikein sopiva tahti minulle. Ei väsytä yhtään, hän vakuuttaa.

Luostarinen ei ole yksin. Hänen kaltaisiaan vanhuuseläkkeellä palkkatöissä käyviä on aina vain enemmän. Työssäkäyvien eläkeläisten määrä on kasvanut tasaisesti vuodesta 2007 lähtien. Vuonna 2023 Suomen 1,3 miljoonasta vanhuuseläkeläisestä noin 6,5 prosenttia eli 84 000 kävi ansiotyössä. Työtä tekevien eläkeläisten määrä kasvaa entisestään, jos mukaan lasketaan esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeellä olevat.

Tilastoissa vanhimmat työssäkäyvät eläkeläiset ovat yli 90-vuotiaita. Työssäkäynti alkaa kuitenkin selvästi vähetä, kun ikää tulee yli 70 vuotta.

– Eläkkeelle jäävät ovat nyt terveempiä ja toimintakykyisempiä kuin ennen. Samalla hyväkuntoisia eläkeläisiä on aiempaa enemmän, Eläketurvakeskuksen tilastoasiantuntija Jari Kannisto selittää työssäkäynnin yleistymistä vanhoilla päivillä.

Muitakin selittäviä tekijöitä on: Työmarkkinatilanne on ollut pitkään melko hyvä aivan viime aikoja lukuun ottamatta. Eläkeläisten työlle on siis ollut kysyntää. Toisaalta eläkeläisille luontevasti sopiva osa-aikatyö on lisääntynyt.

Kuka jaksaa eläkkeelle asti?

Työssäkäyvissä vanhuuseläkeläisissä on paljon korkeasti koulutettuja kuten lääkäreitä ja tutkijoita.

SAK:laisista aloista eniten työssäkäyviä eläkeläisiä on kaupan alalla, logistiikassa, kiinteistöhuollossa ja varhaiskasvatuksessa. Sen sijaan tietyt fyysisesti raskaat alat kuten rakentaminen, siivous ja jotkin melko vähän automatisoituneet teollisuudenalat ovat aliedustettuina.

– SAK:laisilla aloilla ihmisillä voi olla vaikeuksia jaksaa töissä vanhuuseläkkeelle asti. Moni jää työkyvyttömyyseläkkeelle esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuoksi, sosiaalipoliittinen asiantuntija Tuuli Glantz SAK:sta sanoo.

Hän arvelee, että työssä viihtyminen lisää todennäköisyyttä sille, että työura jatkuu vielä eläkkeelläkin.

– Jäsenkyselymme mukaan työstä saatavat myönteiset kokemukset ja mahdollisuus vaikuttaa oman työnsä sisältöön lisäävät ihmisten intoa jatkaa töissä pitkään. Se motivoi, kun pääsee hyödyntämään omaa osaamistaan, Glantz jatkaa.

Seuran ja rahan vuoksi

Kun Seena Luostariselta kysyy, miksi hän tekee yhä töitä, hän mainitsee ensimmäiseksi rahan.

– Raha on iso syy. En tulisi eläkkeelläni toimeen. Palkkatyö lähes tuplaa tuloni. Nyt minun ei ole tarvinnut luopua mistään.

Palkkatuloistaan Luostarinen koettaa myös säästää sen päivän varalle, kun ei enää jaksa käydä ansiotyössä.

Monelle kertyy Luostarisen tapaan merkittävä potti eläkkeellä tehdystä työstä. Ei ole mitenkään tavatonta, että palkkatyö kaksinkertaistaa eläkeläisen tulot.

Jari Kanniston mukaan suurimmalle osalle eläkeläisistä raha ei kuitenkaan ole ensisijainen syy työskennellä. Valtaosa haluaa työstä ennemminkin sosiaalista kanssakäymistä ja merkityksellistä tekemistä, kokemusta siitä, että voi yhä olla hyödyksi.

– Eläkkeellä työskentelyn kanssa samaan aikaan on lisääntynyt myös yksin asuminen. Monille työkaverit ovat tärkeä yhteisö, Kannisto huomauttaa.

Myös Luostarinen tähdentää, että työ tuo hänelle hyvää mieltä ja kokemuksen merkityksellisyydestä. Työllään hän mahdollistaa sen, että hänen työantajansa voi asua omassa kodissaan laitoksen sijaan. Samoin liikkuminen kodin ulkopuolella ilman avustajaa olisi mahdotonta pyörätuolia käyttävälle työnantajalle.

Tuuli Glantz toteaa, että rahan merkitys motiivina korostuu pienipalkkaisilla aloilla. Esimerkiksi siivoustyötä tehneen tai kaupan alalla työskennelleen eläke on voinut jäädä kovin pieneksi. Mahdolliset työuran katkokset kuten työttömyysjaksot tai perhevapaat alentavat eläkekertymää entisestään.

Kertynyttä lisäeläkettä pitää hakea

Eläkkeellä tehty työ kerryttää lisäeläkettä aina ylimpään vanhuuseläkeikään asti. Se on nyt eläkkeelle jäävillä 68 vuotta. Eläkettä kertyy 1,5 prosenttia palkkatyön vuosiansiosta.

Vaikka eläkemaksut juoksevat automaattisesti, pitää eläkkeellä työskentelevän itse hakea lisäeläkettä omasta työeläkelaitoksestaan. Hakemus pitää jättää kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun ylin vanhuuseläkeikä tulee täyteen.

– Ilman hakemusta lisäeläkettä ei makseta, Tuuli Glantz huomauttaa.

Työstä saadut ansiot eivät vaikuta jo maksussa olevan eläkkeen määrään. Sen sijaan joitakin tukia, kuten asumistukea, palkkatulo voi leikata.

Eläkettä ja palkkaa verotetaan eri tavalla, joten palkkatyötä tekevällä eläkeläisellä pitää olla kaksi verokorttia.

Palkka- tai yritystulosta voi verotuksessa tehdä joitakin vähennyksiä, joita ei eläketulosta voi tehdä.

Eläkeläisen palkkakuitti saattaa olla hieman erilainen kuin vielä täysillä työelämässä mukana olevan.

Yli 68-vuotiaan palkkakuitissa ei pitäisi näkyä työeläkevakuutusmaksua eikä sairausvakuutusmaksua. Työttömyysvakuutusmaksun perimisen pitäisi lakata, kun työntekijälle tulee 65 vuotta täyteen.

– Minun korviini ei ole kantautunut, että vakuutusmaksuja olisi peritty turhaan, mutta aina kannattaa tarkistaa, Glantz sanoo.

Parasta on työn fyysisyys

Seena Luostarinen vakuuttaa olevansa omaan tilanteeseensa tyytyväinen. Toistaiseksi 14 työpäivää ja 14 vapaapäivää on ollut sopiva jako.

– Paremmin ei voisi olla, hän sanoo.

Parasta henkilökohtaisen avustajan työssä on Luostarisen mukaan työn fyysisyys. Lihakset joutuvat töihin, kun hän työntää pyörätuolissa olevaa työnantajaansa kauppareissulla tai ulkoillessa merenrataa ihailemaan.

– Rankinta tässä työssä on se, että omaa päätäntävaltaa ei ole lainkaan. Kaikki pitää tehdä asiakkaan toivomalla tavalla. Siihenkin tottuu, Luostarinen sanoo.

Vielä Seena Luostarinen ei osaa sanoa, miten pitkään hän aikoo töitä tehdä. Ainakin vielä 67-vuotiaana riittää virtaa.

Anu Vallinkoski