Hyppää sisältöön

s a k·fi Näistä puhutaan Uutiset Raha ja sen riittävyys merkitt…

Kuva iStock.

Uutinen

Raha ja sen riittävyys merkittävässä osassa eläkeuudistuksessa

Eläkeuudistusta sorvatessa puhuttiin paljon rahasta, sillä työeläkkeiden ei haluta laskevan, mutta myöskään työeläkemaksuja ei haluttaisi nostaa.

SAK pääekonomisti Ilkka Kaukoranta pitää työeläkeuudista onnistuneena.

– Neuvoteltu tulos vakauttaa työeläkemaksua konkreettisella tavalla niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä. Uudistus kasvattaa sijoitustuottoja, alentaa odotettavissa olevia eläkemenoja ja vahvistaa rahastointia. Nämä yhdessä vähentävät merkittävästi työeläkemaksuun pidemmällä aikavälillä kohdistuvaa korotuspainetta.

Kaukoranta korostaa, että kokonaisuus on erityisesti nuorten ja tulevien sukupolvien kannalta hyvä, mutta se ei kohtele aiempiakaan sukupolvia kohtuuttomasti. Uudistuksessa ei sovittu leikkauksista eläkkeisiin tai muista suorista etuusheikennyksistä. Ainoa etuuksiin suoraan vaikuttava elementti on inflaatiovakauttaja, joka pienentää eläkkeiden indeksitarkistuksia niissä poikkeustilanteissa, joissa reaalipalkat alenevat.

– Uudistus myös vahvistaa julkista taloutta selvästi enemmän, kuin hallituksen tavoitteeksi asettama 0,4 % suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Tärkein elementti on sijoitusuudistus

Sijoitusuudistus lisää eläkelaitosten kannustimia ja mahdollisuuksia ottaa riskiä ja sijoittaa osakkeisiin. Uudistus koostuu useista eri osista, joita on valmisteltu työeläkealan toimijoiden kanssa yhteistyössä ja joiden vaikutuksia on pyritty monipuolisesti arvioimaan.

Puolivartalo kuva Ilkka Kaukorannasta.

– Kokonaisvaikutus on sellainen, että eläkelaitokset kasvattavat sijoitussalkkujensa osakepainoa. Osakkeet ovat historiallisesti tuottaneet muita sijoituksia paremmin, joten uudistuksen odotetaan parantavan sijoitustuottoja. Isompien sijoitustuottojen ansiosta tarve eläkemaksujen korotuksille puolestaan pienenee, Kaukoranta sanoo.

Samaan aikaan eläkelaitoksille annetaan rajoitettu mahdollisuus käyttää myös velkarahaa kiinteistösijoituksiin. Tähän asti velkavipu on ollut sallittua vain vuokra-asuntojen rakentamiseen ja epäsuorasti esimerkiksi kiinteistörahastojen kautta.

– Velkavivun laajennuksen on arvioitu parantavan sijoitustuottoja. Lisäksi se helpottaa osakepainon nostamista ilman, että samaan aikaan eläkelaitokset joutuisivat luopumaan nykyisistä kiinteistösijoituksistaan.

Rahastoinnin vahvistaminen on nuorten etu

Sijoitusuudistus yksinään voisi tarkoittaa sitä, että eläkejärjestelmässä otetaan riskiä nuorten ja tulevien sukupolvien kustannuksella. Tämä olisi epäreilua varsinkin, jos odotetut tuotot käytettäisiin etupainotteisesti aiempien sukupolvien etujen turvaamiseen. Sen takia on hyvin tärkeää, että sijoitusuudistuksen lisäksi vahvistetaan myös vanhuuseläkkeiden rahastointia.

Vanhuuseläkkeiden rahastoinnin vahvistaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että vuosittain laitetaan aiempaa enemmän rahaa sivuun tulevien eläkkeiden rahoittamiseksi. Rahastojen kasvamisen ansiosta tulevaisuudessa ei tarvita niin isoja eläkemaksuja eläkkeiden rahoittamiseksi.

– Lyhyellä aikavälillä rahastoinnin vahvistaminen voi edellyttää korkeampia eläkemaksuja, jolloin eläkerahastot kasvavat suuremmiksi. Pidemmällä aikavälillä suuremmat rahastot mahdollistavat vastaavasti matalammat eläkemaksut, Kaukoranta selittää.

Sijoitustuottoja parantava sijoitusuudistus ja rahastoinnin vahvistaminen yhdessä johtavat siihen, että eläkeuudistus vähentää eläkemaksurasitusta erityisesti nuorten ja tulevien sukupolvien kohdalla. Tämä on sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta oikein.

– Rahastoinnin vahvistaminen on viisasta myös riskeihin varautumisen kannalta: Isommat rahastot helpottavat esimerkiksi tilanteita, joissa väestönkehitys poikkeaisi siitä miksi se on tässä uudistuksessa arvioitu.

Inflaatiovakauttajalla tärkeä rooli tasapainon hakemisessa

Eläkeuudistuksen ainoa etuuksiin suoraan vaikuttava elementti on inflaatiovakauttaja. Sen tarkoitus on pienentää indeksikorotuksia silloin, jos reaalipalkat alenevat, eli hinnat nousevat palkkoja nopeammin.

Inflaatiovakauttaja rajoittaa indeksitarkistuksia siten, että työeläkeindeksi ei saa kahden peräkkäisen vuoden tarkastelujaksossa kasvaa enempää kuin palkkakerroin samana aikana. Palkkakertoimessa ansiokehityksen paino on 80 % ja hintakehityksen paino 20 %.

– Vakauttaja siis varmistaa, että eläkkeet eivät voi nousta merkittävästi enempää kuin palkat. Kahden vuoden tarkastelujakso on hyvä, koska silloin aivan vähäiset ajoituserot palkkojen ja hintojen nousussa eivät laukaise vakauttajaa.

Kaukoranta korostaa, että tällainen vakauttaja on eläkejärjestelmän vakauden kannalta hyödyllinen, koska eläkkeiden rahoitus vaikeutuu, jos eläkkeet nousevat nopeammin kuin eläkemaksujen perusteena olevat palkat.

Inflaatiovakauttaja tullee voimaan vuonna 2030, eli se voi vaikuttaa myös jo nyt eläkkeellä oleviin. Tämä on siinä mielessä poikkeuksellista, että esimerkiksi vuoden 2017 eläkeuudistus ei koskettanut käytännössä niitä, jotka olivat jo ehtineet vanhuuseläkeikään.

– Sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta on reilua, että vakauttaja koskettaa samalla tavalla niin tulevia kuin nykyisäkin eläkeläisiä, Kaukoranta korostaa.

Käytännössä inflaatiovakauttajan vaikutus riippuu siitä, miten usein reaalipalkat eli palkan ostovoima alenee.

– Tähän asti tällaisia inflaatiopiikkejä on onneksi ollut harvoin, jonka takia historiaan perustuvien arvioiden mukaan inflaatiovakauttajan keskimääräinen vaikutus eläkeisiin on pieni.

Eläkejärjestelmän määräaikaishuoltoa voidaan tarvita tulevaisuudessakin

Uudistus vakauttaa työeläkemaksua lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Se myös huomioi eläkejärjestelmään kohdistuvia riskejä. Eläkejärjestelmään kohdistuu kuitenkin merkittäviä riskejä, joita uudistus ei voi poistaa. Sijoitustuottojen ohella esimerkiksi väestökehitys on eläkejärjestelmän rahoituksen kannalta keskeisessä roolissa.

– Eläkejärjestelmän kannalta työurien pituudella on merkitystä. Senkin takia on hyvä, että uudistuksessa sovittiin myös työterveyshuollon vahvistamisesta ja selvityksestä, jossa etsitään keinoja ehkäistä ja hoitaa erityisesti työikäisten mielenterveysongelmia.

Suomen työeläkejärjestelmä on etuusperusteinen, eli työeläke maksetaan luvatun suuruisena. Tämä tarkoittaa, että jo maksussa olevia tai karttuneita eläkkeitä ei voi pienentää, vaan tiukan paikan tullen työelämaksuja on nostettava. Tämä on oikea lähtökohta palkansaajien näkökulmasta.

On kuitenkin selvää, että jos esimerkiksi väestökehitys tai sijoitustuotot olennaisesti poikkeavat siitä, mitä nyt ennakoidaan, niin tulevaisuudessa voi syntyä tarve tehdä muutoksia myös eläke-etuuksiin. Näin on toimittu tähänkin asti, eli työeläkejärjestelmää on määräajoin sopeutettu ympäröivän yhteiskunnan muutosten mukana.

Eläkesopimuksessa työmarkkinajärjestöt sitoutuvat siihen, että tällaista määräaikaishuoltoa tehdään vastaisuudessakin. Järjestöillä on yhteinen intressi turvata eläkejärjestelmän rahoituksellinen kestävyys ja eläketurvan riittävyys.

– Tuore eläkesopimus jälleen kerran osoittaa, että järjestöillä on kyky sopia uudistuksista siten, että huomioidaan vaikutukset julkiseen talouteen, vakuutettuihin, työnantajiin ja eri sukupolviin, Ilkka Kaukoranta toteaa.

Lue myös artikkeli Miksi eläkeuudistus tehtiin ja mitä se sisältää.