Laajalle levinnyt työperäinen hyväksikäyttö pitää saada kuriin – tuore selvitys tarjoaa keinoja

Suomessakin on alipalkattuja työntekijöitä, jotka raatavat pitkää päivää ilman vapaita. Sesonkityöläisiä majoitetaan surkeissa oloissa. Teollisuudessa työskentelee laittomin työehdoin ihmisiä, joiden todellinen työnantaja piiloutuu alihankintaketjuihin. Miten tässä näin pääsi käymään ja mikä ratkaisuksi?

Työperäinen hyväksikäyttö ei ole uusi ongelma, mutta nyt siitä puhutaan. Ilmiö on huomaamatta rantautunut Suomeenkin sillä aikaa, kun me olemme keskittyneet taittamaan peistä siitä, tarvitaanko meille ulkomaalaisia työntekijöitä ja kuinka paljon.

Heitä on joka tapauksessa tullut. Ja monien työolot ja -ehdot ovat jotain aivan muuta kuin mitä Suomen lainsäädäntö edellyttäisi.

Teollisuuden palkansaajien julkaisemassa Halpa työ, kallis hinta -selvityksessä pureudutaan työperäisen hyväksikäytön ongelmaan ja tarjotaan ratkaisuja. SAK tuki työtä.

Keitä työperäinen hyväksikäyttö koskee?

Hyväksikäytön ensisijaisia uhreja ovat köyhistä oloista tulevat ulkomaalaiset työntekijät. Mutta eivät pelkästään he. Huonot työehdot ja kyseenalaiset käytännöt voivat levitä muiden työntekijöiden pariin.

– Esimerkiksi kevytyrittäjäksi huijaaminen ei koske vain ulkomaalaisia vaan myös suomalaisia työntekijöitä, erityisesti nuoria, kuvaa selvityksen tehnyt tutkija Rolle Alho.

Kärsijöitä ovat myös rehelliset yritykset. On vaikea voittaa urakoita, jos toinen yritys tarjoaa saman työn pienemmällä hinnalla, polkemalla palkkoja.

Häviäjiä likaisessa pelissä ovat myös veronmaksajat – siis me kaikki – ja valtio.

– Jos maksetaan liian pieniä palkkoja tai jätetään kokonaan maksamatta, on selvää, että verotuloja jää saamatta. Myös oikeusprosessit tulevat hyvin kalliiksi yhteiskunnalle, Alho muistuttaa.

Valitettavasti työperäisen maahanmuuton ongelma on juurtunut usealle toimialalle. Riskialoja ovat muun muassa rakennus- ja ravintola-alat, marjanpoiminta ja maatalous, siivousala sekä matkailu.

– Kyse ei ole yksittäistapauksista, sen osoittavat muun muassa työsuojelutarkastajien raportit, Alho painottaa.

Mistä työperäinen hyväksikäyttö johtuu?

Työperäisen hyväksikäytön taustalla ei ole yhtä yksittäistä syytä vaan useita toisiinsa linkittyviä tekijöitä.

Yksi on kielitaidon puute. Moni hyväksikäytetty osaa vain äidinkieltään. Siitä seuraa heikot siteet suomalaiseen yhteiskuntaan, mikä vaikeuttaa tiedon ja avun saamista. Toinen selkeä riskitekijä on tietämättömyys omista oikeuksista.

Usein hyväksikäytetyt ovat tilapäisesti töissä Suomessa, ja myös työnantajissa on paljon ulkomaisia toimijoita. Työperäisen hyväksikäytön riskiä lisää nykyinen oleskelulupapolitiikka. Ennen työperäisellä oleskeluluvalla sai käytännössä oleskella Suomessa määräajan loppuun asti, vaikka työ päättyisi. Nykyinen hallitus muutti käytäntöjä niin, että uusi työ on löydettävä kolmen tai joissain tapauksissa kuuden kuukauden kuluessa tai joutuu lähtemään. Lisäksi pysyvän oleskeluluvan myöntämiseen voi vaikuttaa se, että hakija ei tukeudu sosiaaliturvaan.

– Tämä kaikki ajaa ihmiset roikkumaan herkemmin työperäisen hyväksikäytön tilanteissa.

Mitä taas tulee yrityksiin, niin väärin toimiville yrityksille kiinnijäämisen riski on liian pieni ja seuraukset liian heppoisia.

– Valvontakeinot ja sanktiot ovat meillä puutteellisia. Suomessa työsuojeluviranomaiset eivät esimerkiksi voi määrätä yritystä maksamaan puuttuvia palkkoja, Alho toteaa.

Mikä on julkisen sektorin rooli työperäisessä hyväksikäytössä?

Ongelma koskee yksityisen sektorin työsuhteita, ja sitä pahentavat rakennusalalla ja teollisuudessa pitkät alihankintaketjut. Työn tilaajalla ei nykylain mukaan ole riittävää vastuuta koko ketjusta. Julkinen sektori puolestaan liittyy ongelmavyyhteen kilpailutusten kautta.

– Lainsäädäntömme aiheuttaa sen, että on liian vaikea sulkea julkisista kilpailuista pois edes niitä yrityksiä, jotka ovat syyllistyneet laajamittaiseen työperäiseen hyväksikäyttöön. Ne voivat vuodesta toiseen voittaa urakoita maksamalla alipalkkaa, Alho toteaa.

Sitten on oikeusjärjestelmän ruuhkautuminen. Rikossyytteet vanhenevat ja tutkinnat keskeytyvät.

– Ehkä vaikein ratkaistava ongelma on kuitenkin se, että ihmiset joutuvat liian usein maksamaan välittäjille päästäkseen Suomeen töihin. Se on meillä laitonta. Ihmiset velkaantuvat eivätkä voi irtautua huonostakaan työstä.

Oman haasteensa tuo ammattiliittojen jäsenmäärien lasku. Jos liittojen asemaa vielä heikennetään, kuten tämän hallituksen aikana on tehty, haavoittuvassa asemassa olevia on yhä vaikeampi auttaa.

Epäsuorasti myös syrjintä ja rasismi ajavat ihmisiä heikkolaatuisiin työsuhteisiin. Niitä on otettava vastaan, jos ei syrjinnän takia muuta saa. Toki nykyinen heikko työllisyystilannekin vaikuttaa.

Miten torjua työperäistä hyväksikäyttöä?

Altistavia tekijöitä on melkoinen liuta, mutta mitä me sitten voimme yhteiskuntana tehdä tälle kaikelle? Rolle Alho esittää selvityksessä useita ratkaisuja työperäisen hyväksikäytön saamiseksi kuriin.

Hänestä päättäjien, viranomaisten ja yritysten tietoisuutta ja osaamista pitää edelleen lisätä, vaikka edistystä on jo nähty. Lisäksi täytyy edelleen tiukentaa lainsäädäntöä.

– Tarvitaan nykyistä järeämpiä keinoja kuten alipalkkauksen kriminalisointi. Se auttaisi myös työperäistä hyväksikäyttöä harjoittavien yritysten sulkemista pois kilpailutuksista. Ammattiliittojen ryhmäkanneoikeus olisi tärkeä oikeudellinen työkalu.

– Mielestäni työsuojeluviranomaisilla pitäisi olla enemmän resursseja ja toimivaltuuksia. He pystyvät antamaan lähinnä kehotuksia tai pieniä sanktioita. Tässä kannattaisi seurata ulkomaiden esimerkkejä. Monissa maissa työsuojeluviranomaisilla on paljon enemmän valtuuksia kuin meillä.

Lisäksi hyväksikäytön riskiryhmille tarvitaan lisää tiedottamista – myös siitä, mistä saa ongelmatilanteissa apua. Keskeisiä toimijoita ovat ammattiliitot, mutta monet ongelmissa olevat työntekijät eivät ole liiton jäseniä.

On myös muita kansalaisjärjestöjä, jotka pystyvät auttamaan, joten Alhon mielestä on tärkeää, että matalalla kynnyksellä ihmisiä auttavilla järjestöillä on riittävät resurssit.

– Sitten näkisin, että työperäisen hyväksikäytön torjuntaan tarvitaan strategisempi ote, jonkinlainen hallituskaudet ylittävä toimielin, jossa olisi mukana työmarkkinaosapuolten ja ministeriön lisäksi kansalaisjärjestöjä. Katseet kääntyvät seuraavalle hallituskaudelle. Iso kysymys on, löytyykö tähän tarpeeksi poliittista tahtoa ja rahaa.

Teksti: Laura Ventä