Yhteinen hiili kateissa

Blogi 26.10. 08:00 Huovila Karoliina
SAK:n työehtoasiantuntija Karoliina Huovila. Kuva: Mika Pakarinen

Suomessa työmarkkinajärjestelmä perustuu työntekijöiden ja työnantajien etujärjestöjen eli liittojen keskinäiselle sopimiselle. Tämä on toimiva järjestelmä, sillä työehtosopimusta ei synny, ellei kumpikin osapuoli saa jotain. Voittajia ovat sekä yritykset että työntekijät. Lisäksi tällä tavalla neuvottelukumppanit on sidottu kehittämään sekä järjestelmää että työelämää yhdessä. Kun nimet ovat paperissa, se on sitten sovittu! 

Sopimusjärjestelmämme perusta on vahva sopimisen kulttuuri. Koska yhdessä sopiminen on tuottanut vuosikymmeniä vakautta ja kasvua, ei ole ollut syytä kirjata asioita lakiin. Niinpä lainsäädäntöä sopimusjärjestelmän tueksi on varsin vähän. Tästä on seurannut, että toinen osapuoli on voinut ilmoittaa lopettavansa työehtojen sopimisen vastapuolensa kanssa ilman että lainsäädäntö on sitä estänyt. Isot lohkareet ovat siirtyneet yksinkertaisilla työnantajajärjestöjen omilla sääntömuutoksilla. 

Viimeaikaisen kehityksen valossa on pakko todeta, että lainsäädäntöä sopimusjärjestelmän tueksi on liian niukasti. Historiaan ovat ensin jääneet tulopoliittiset kokonaisratkaisut eli tupot ja nyt Metsäteollisuus ry ja Teknologiateollisuus ry ovat muuttaneet sääntöjään niin, ettei työehtosopimusten tekeminen valtakunnallisella tasolla ole näillä isoilla vientialoilla enää mahdollista ainakaan samalla tavoin kuin ennen.  

Toistaiseksi ei ole näköpiirissä, että muut työnantajayhdistykset pyrkisivät samaan. Neuvottelupöydistä kuitenkin kantautuu viestejä, joiden mukaan työnantaja haluaa lisää omia tavoitteitaan läpi, jotta he edes suostuvat jatkamaan sopimustoimintaa nykymuotoisena. Eli työehtosopimuksia ollaan valmiita neuvottelemaan ja järjestelmää ylläpitämään, jos palkansaajapuolen vaatimukset pysyvät työnantajille mieluisina.   

Järjestelmämme kestää toistaiseksi, koska suurin osa työnantajista haluaa yhä sopia työehdot perinteisellä tavalla. Työnantajapuolen toiminnan taustalla on kuitenkin nähtävissä pitemmän aikavälin tavoite muuttaa sopimisen rakenteita ja murtaa järjestelmää.  

Kysymys kuuluukin, voimmeko jäädä odottamaan työnantajien päätöksiä ja työnantajajärjestöjen sääntömuutoksia. Pitäisikö yhden tärkeimmistä työmarkkinamekanismeistamme kuitenkin olla ennakoitavissa myös tuleville vuosille? Tämä mekanismi on yleissitovuus, jolla on turvattu riittävät työehdot ja ansiot kaikille palkansaajille.  

Jos kattaviin työehtosopimuksiin perustuva pohjoismainen työmarkkinamalli Suomessa romahtaa, työehtosopimusten piiriin kuuluvien palkansaajien määrä vähenee ja työn vähimmäisehdot heikkenevät dramaattisesti. Työmarkkinajärjestelmämme lähtökohtana on, että lainsäädäntöä täydennetään kattavilla työehtosopimuksilla. Erityisesti aloilla, joilla työsuhteet ovat pirstaloituneita ja palkat jo valmiiksi matalia, tarvitaan yleissitovia työehtosopimuksia työntekijöiden turvaksi.

 
SAK:n mielestä yleissitovuuden turvaamiseksi tarvitaan jatkossa lainsäädäntöä.

SAK:n mielestä yleissitovuuden turvaamiseksi tarvitaan jatkossa lainsäädäntöä. Lainsäädäntöä on uudistettava niin, että yleissitovaksi työehtosopimukseksi katsotaan joko työntekijöille edullisin tai alalla edustavin sopimus. On kestämätöntä, että työntekijöiden työehdot määräytyvät työnantajien järjestäytymisasteen mukaan ja muuttuvat, kun työnantajat muuttavat sääntöjään.  

Vaihtoehto kattavalle työehtosopimusjärjestelmälle on se, että työsuhteiden ehdoista säädetään entistä tiukemmin lainsäädännössä. Työehtosopimusten etu on, että niissä voidaan huomioida kunkin alan – niin työntekijöiden kuin yritysten – tarpeet. Sen sijaan lainsäädäntö on aina kaikille sama. Tästä syystä lainsäädännön avulla kannattaa tukea alakohtaisten sopimusten säilymistä. 
 
Yleissitovuudesta keskusteltaessa joskus unohtuu, että kyse on viime kädessä työntekijöiden työehdoista. Palkoista, työajoista ja muista työn tekemiseen ja samalla elämänhallintaan liittyvistä asioista. Osa työnantajista väittää, että työehtojen sopiminen yritystasolla on sekä yritysten että palkansaajien etu. 

Tämä ei pidä paikkaansa. Palkansaajien etu on, että työehdoista sopivat sopimisen ammattilaiset ja turvaa tuovat yleissitovat työehtosopimukset. Lainsäätäjän apua tarvitaan nyt, kun yhteinen sopiminen on romuttumassa. 

Lue myös artikkeli Miksi me pelkäämme pahinta? SAK:n nettisivuilta