Työtön ansaitsee arvostuksen, ei rangaistuksia ja holhousta
Loppiaisena julkaistiin Helsingin Sanomissa toimittaja Anna-Stina Nykäsen artikkeli suomalaisesta köyhyydestä ja syrjäytymisestä. Artikkelin taustalla oli niukkuuskysely, johon tuli useita tuhansia vastauksia. Vastausten sisältö oli rankkaa ja rajua – itsetuhoisuutta, näköalattomuutta, vihaa ja katkeruutta.
Sivistysvaltion mittana on pidetty sitä, miten huolehdimme heikoimmassa asemassa olevista. Tämän kyselyn tulosten perusteella voi vähintäänkin sanoa, että parantamisen varaa on. Kuluva hallituskausi on ollut sekä taloudellisesti että kohtelun näkökulmasta vaikea monille pienituloisille ja työttömille.
On totta, että työttömyys on alentunut ja sitä kautta monen taloudellinen asema on kohentunut, tulevaisuuden usko virinnyt ja omanarvontunto vahvistunut. Paljonko tästä sitten on hallituksen ansiota, paljonko työmarkkinajärjestöjen ja paljonko maailmantalouden piristymisen ansiota, on sinällään sivuseikka.
Työllisyyden koheneminen on myönteistä sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta ja myös työvoimaa tarvitsevan yrityksen tai organisaation näkökulmasta. Suomessa on vähän työssäkäyviä köyhiä ja kiitos siitä kuuluu yleissitovalle työehtosopimusjärjestelmällemme. Se antaa palkansaajalle – työmarkkinoiden heikommalle osapuolelle – turvaa ja takaa minimiehdot.
Vaikka työssäkäyviä köyhiä on vähän, pienituloisia työntekijöitä on paljon. Naisvaltaiset palvelualat ovat tässä kilpailussa kyseenalaisissa kärjessä. Osa-aikatyö ja nollatuntisopimukset eivät toimeentuloa takaa.
Työttömät ovat tämän hallituksen aikana joutuneet kovien leikkausten kohteeksi. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa lyhennettiin heti hallituskauden alussa 100 päivällä ja vuoden 2018 alussa tuli voimaan vihattu ja parjattu aktiivimalli, joka leikkaa vajaat viisi prosenttia työttömyysturvasta, ellei työtön täytä aktiivisuusvelvoitettaan.
Aktiivimalli ei toimi. Se on työttömyysturvan leikkuri, eikä juuri muuta. Se syventää työttömän taloudellista ahdinkoa ja langettaa syyllisyyden viitan niiden ylle, jotka eivät syystä tai toisesta pysty aktiivisuusehtoa täyttämään. Muserrettu, syyllistetty ihminen ei ole lähempänä työllistymistä, vaan kauempana. Tätä ei nähtävästi kyetä ymmärtämään.
Työttömät ovat epäilemättä pienituloisia, jopa köyhiä. SAK:laisen työttömän keskimääräinen ansiopäiväraha on reilu 1 200 euroa kuukaudessa. Nykyisin työttömyys nähdään ensisijaisesti yksilön vikana ja hänen vastuullaan olevana asiana, eikä yhteiskunnan vastuuta ja roolia haluta tunnustaa. Samana päivänä kun arvostettu ja luotettu, osaava ja itseään johtava työntekijä jää työttömäksi, luottamus häneen loppuu. Tilalle tulee kontrollia ja pakkoa, rangaistuksia ja holhousta.
Haluamme uudistaa työttömyysturvan työllistymisturvaksi. Se tarkoittaa yksinkertaistamista ja byrokratian vähentämistä sekä lyhytaikaisen työn vastaanottamisen helpottamista. Se tarkoittaa myös aktiivimallista luopumista ja karenssien lieventämistä. Se tarkoittaa työvoimapalveluihin ja osaamiseen satsaamista ja työttömien kohtaamista yksilöinä, arvostettuina ja arvokkaina yhteiskunnan jäseninä.
Näillä keinoin saadaan ihmisiä lähemmäs työllistymistä, ei kauemmas. Ja näillä keinoin valetaan ihmisiin tulevaisuuden uskoa ja toivoa, ei päinvastoin. Ja se taas on sivistysvaltion mitta ja tehtävä.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Suomenmaassa 21. tammikuuta 2019.
