Onko EU:lla merkitystä suomalaisen palkansaajan työturvallisuuteen tai työhyvinvointiin?

Blogi 02.07. 13:49 Mironen Anne
SAK:n työympäristö- ja tasa-arvoasioiden asiantuntija Anne Mironen

On paljonkin. Maanantaina 29.6. EU-komissio julkaisi työsuojelun strategiakehyksen vuosille 2021–2027. Uusi strategiakehys linjaa sitä, miten EU-tasolta ohjataan jäsenmaiden työsuojelutoimintaa, jonka pitäisi viime kädessä näkyä työpaikkatasolla sekä viranomaisen tekemässä työsuojeluvalvonnassa.

Odotimme Euroopan palkansaajapuolen kattojärjestössä ETUC:ssa, joka koostuu jokaisen jäsenmaan edustajista, strategiakehyksen valmistumista ja julkistamista kuumeisesti. Valmistellessaan strategiaa komissio kuuli laajasti eri osapuolia ja asiantuntijoita sekä arvioi edellisen strategian onnistumista. ETUC:sta olimme toimittaneet myös yhteisen näkemyksemme lukuisista työsuojelun kehittämistarpeista, jotta kaikkien työtä tekevien ihmisten suojelu työssä esiintyviltä vaaroilta ja haitoilta toteutuisi.

Uusi kehys pitää sisällään oikeansuuntaiset painopisteet:

  1. Työsuojelu täytyy huomioida työn ja työelämän muutoksissa ja työn murroksessa (digitalisaatio, vihreä siirtymä, ikääntyminen, perinteisten työympäristöjen muuttuminen).
  2. Ennestään tuttuja terveys- ja turvallisuusriskejä täytyy ennaltaehkäistä nykyistä tehokkaammin.
  3. Koronapandemian opettamana on varauduttava paremmin mahdollisia seuraavia kriisejä varten.


Painopisteiden alla komissio luettelee useita toimenpiteitä, joita se lupaa toteuttaa yhteistyössä työsuojelutoimijoiden kanssa. Lisäksi se esittää toimenpiteitä jäsenvaltioille sekä työmarkkinaosapuolille. Esimerkiksi jokaisen valtion pitäisi tarkistaa oma kansallinen työsuojelustrategiansa.

Direktiivit vaikuttavat jokaisen maan työsuojelulainsäädäntöön

Yksi konkreettinen esimerkki käytännön merkityksestä on direktiivi. EU:ssa on kolmenkymmenen vuoden sisällä laadittu ns. työsuojelun puitedirektiivi ja 24 sitä täydentävää yksityiskohtaisempaa direktiiviä eri aiheista. Jokaisessa jäsenmaassa täytyy saattaa voimaan vähintään samantasoiset velvoitteet omassa lainsäädännössään. Ne siis velvoittavat myös suomalaisia työnantajia huolehtimaan työturvallisuudesta ja -terveydestä niiden mukaisesti.

Tulevalla kaudella komissio lupaa päivittää auttamattomasti vanhentuneen vuodelta 1990 peräisin olevan näyttöpäätetyötä koskevan direktiivin sekä vuodelta 1989 olevan direktiivin, joka määrittelee työpaikan fyysiset vähimmäisvaatimukset. Näidenkin direktiivien päivittäminen tapahtuu kolmikantaisissa työryhmissä, joten palkansaajapuoli on työssä mukana yhtenä osapuolena.

Syöpä- ja kemikaalidirektiivien kohdalla komissio lupaa tiukentaa muun muassa asbestin, koboltin ja lyijyn raja-arvoja. Palkansaajapuoli on esittänyt pitkän listan terveydelle vaarallisia kemikaaleja, joiden altistumisraja-arvoja pitää tarkistaa. Raja-arvoja tulee noudattaa kaikilla työpaikoilla, joilla kyseisiä kemikaaleja esiintyy.

Työn henkinen kuormitus vaatii panostuksia

Työperäinen stressi ja työn psykososiaalinen kuormitus ovat jo niin mittava työterveysongelma, että palkansaajapuolen mielestä sen hallintaa varten tulisi laatia oma direktiivinsä, jotta työpaikoilla kiinnitettäisiin huomio juuri oikeisiin henkistä terveyttä kuormittaviin tekijöihin.

Komissio pitääkin riskiä merkittävänä. Se toteaa, että puolet EU:n palkansaajista pitää stressiä yleisenä työpaikoillaan, ja että se aiheuttaa noin puolet kaikista sairauspoissaoloista. Myös lähes 80 prosenttia johtajista ilmoittaa olleensa huolissaan työhön liittyvästä stressistä. Komissio kuitenkin esittää lääkkeeksi lähinnä kampanjointia, ohjeistusta ja tietoisuuden lisäämistä aiheen tiimoilta.

Tähän palkansaajapuoli on pettynyt. Jotta terveyttä vaarantava työn psykososiaalinen kuormitus otettaisiin vakavasti yhtenä työsuojeluriskinä, se vaatisi tietyt vähimmäisvelvoitteet siinä missä muutkin terveys- tai turvallisuusriskit.

Itse ajattelen, että muuten käy kuten yksilön terveyskäyttäytymisessä: se, joka on jo ennestään kiinnostunut terveydestään, noudattaa mielellään ohjeita ja ottaa vastaan vinkkejä hyvistä käytännöistä. Kun taas se, joka ei syystä tai toisesta ole paneutunut aiheeseen, ei tiedä mihin seikkoihin pitäisi kiinnittää huomiota, jotta hyvinvointi olisi turvattu. Työorganisaatioissa tuo hyvinvointi tarkoittaisi henkilöstön työhyvinvointia, parempaa työn jälkeä ja parempaa tuottavuutta.

Lue uutinen EU-komission työterveyttä ja -turvallisuutta koskevasta uudesta strategiakehyksestä